«Tyttöni, tyttöni mun» eli Kulkurin kaiho. Öystein Fredriksen laulaa ja Daniel Wikslund soittaa viuluu.

«Tyttöni, tyttöni mun» eli Kulkurin kaiho. Öystein Fredriksen laulaa ja Daniel Wikslund soittaa viuluu.

Rallarit freistatthiin tapela huonoja oloja vasthaan ja het menthiin lakkhoon. •  Øystein Fredriksen, Daniel Wikslund,  Svein Arne Eide,  Torkjell Andersen, Rune Benonisen, Halvar Wahlgren  og Rolf Bakkeslett i Rallarkoret med Mats Dimming (kontrabass).

Rallarit freistatthiin tapela huonoja oloja vasthaan ja het menthiin lakkhoon. • Øystein Fredriksen, Daniel Wikslund, Svein Arne Eide, Torkjell Andersen, Rune Benonisen, Halvar Wahlgren og Rolf Bakkeslett i Rallarkoret med Mats Dimming (kontrabass).

Ihmiset oon aina lähtenheet hakemhaan uutta mailmaa ja työtä pareman elämän toivossa. Ko Ruijhaan avatthiin kruuvii, tänne tuli sattoi uussii ihmissii. Suuri osa heistä jatkoi onnen hakemista Ameriikassa,  mutta monet jääthiin ja siksi monela pohjoistromssalaisela oon isoäiji eli -ämmi jokka työtelthiin Pirttavaaran kruuvissa (1898-1919). Musikkiesityksessä «Rallar og bus» muistelhaan heistä.
Esitys oon ruijankielinen mutta välilä siinä kuulee muutaman sanan ja lauluki suomen eli meänkielelä.

Kruuva muutti elämän
Maanuksen kirjoittaajat oon tehnheet hyvvää risöötsii. Het oon lukenheet aviissii ja histooriankirjoi ja het oon opastuneet siihen kunka sen aijan ihmiset käytetthiin ittensä.
Ennen ei Pohjais-Tromssassa ollu juurikhaan muuta palkkatyötä  ko fiskuussa. Työ kruuvassa oli vaaralinen ja palkka oli huono. Kruuva kuitenki tarjosi rahatyötä ja se oli iso muutos tämän regioonin ihmisten elämässä.
Enimät työntekkiijät olthiin yksinäiset miehet mutta sielä oli kans  muutamppii perheitä. Esimerkiksi Kokki-Stiinaa esittävän Lise Brekmoen iso-isovanhiimat olthiin työssä kruuvassa.
– Met ajattelemma ushein ette Pohjais-Tromssassa oon kaksi pörinteistä elämänkeinoo, maanviljoominen ja fiskuu, ja met unheetamma kruuvan. Se oli korkkee aika saađa tämäki puoli esile, Lise Brekmoe sannoo.
Hän työtelee Pohjais-Tromssan museuumissa ja hän meinaa ette tämmöinen esitys oon oikhein fiini keino muistela histooriasta.
– Se oli kans fiini ette saima Daniel Wikslundin tähään esityksheen! Hän tullee Pohjais-Ruottista eli justhiinsa sieltä mistä monet kruuvamiehet tulthiin ja hän puhhuu meänkieltä.

Brekmoe oon Kellarin sukkuu.
–  Esityksen haamu Kellarin-Alffi oon oikkeesti ollu olemassa, hän oli minun isoäiji, Brekmoe muistelee.
Työ kruuvassa oon raskasta ja vaaralista. Opetusta ei annettu ja jokhainen sai pärjätä.
– Kruuvasta oon paljon muisteluksii. Kaikkii ei tietenkhään saatu mahtumhaan yhtheen esityksheen, Brekmo sannoo.
– Yksi mies  menetti nävön ja käđen ko dynamiitti räjähti. Hän ei ollu saanu tiettäät ette se häyttyy mennä pois silloin ko räjäytethään. Hän ei saanu mithään appuu puulaakilta ja hän eli  myymällä skillingsviisuja omasta onnettomuuđesta.

Sepästi tehty
Esitys alkkaa vanhaasta ennustuksesta: Vaaran aukaisthaan, tullee paljon vierhaita ihmissii ja kaikki muuttuu.
Esitys oon rakenettu kahđen rallarin (Daniel Wikslund ja Öystein Fredriksen) ympärille. Opastumma kruuvan elämhään heidän avula. Kertoja (Inger Birkelund) anttaa välilä faktatiettoo kurjista oloista.

Rallarit unistelhaan paremasta aijasta: Hevosesta, hirsihuonheesta ja omasta pottumaasta.  Musikki oon heile lohtu ja huvi. Riikinpelimanni Daniel Wikslund (viulu ja kaksirivinen) ja raisilainen Öystein Fredriksen (kitara) pelathaan ja laulethaan kahđestaan ja Raisin rallarikuoron kans. Mats Dimming soittaa kontrabassoo ja viskuttellee rallariitten korvhiin kaikenlaissii ehđotuksii – mikä anttaa soppeevasti dramaturgilista variasuunii Rallar Perssonin ja Kellarin-Alffin hunteeraukshiin.
Laulut oon kovottu sieltä täältä, oon pörintteissii laului sekä Daniel Wikslund ja Trygve Hoffin laului. Yksi juomalaulu ja yksi virsiki oon joukossa!
Pohjais-Tromssan museuumin Ann-Charlott S. Ekelund oon vaatinnu kaikki. Inge Nilsen oon korree tirehtööri ja Kokki-Stiina (Lise Brekmoe) oon hänen täysi kontrasti. Rallariista näkkyy ette het oon sammaa joukkoo mutta silti het oon kuitenkin indiviidit.
Mie näjin tämän esityksen Yykeän Solhovin histooriallisella seenilä. Se passasi sinne erinomaisesti. Musikki kuului hyvin ja seeni oli justhiinsa soppeevan kokoinen. Hyppy aijasta toisheen oli eriliikaisen efektiivisesti tehty – kiitos tästä valomiehiile! – ja se fungeerasi hyvin Solhovin pimmeessä salissa.
Esityksen ensi-ilta oli Paaskiviikola. Augustikuussa oli turnee minkä aikana sen saattoi nähđä Kieruassa, Puruvuonossa, Yykeänmuotkassa ja Omasvuonossa.

Sađet pilasi ulkoilmaesityksen
Se oli meininki ette  turnheen viiminen esitys olis ollu ulkoseenilä Ankerliassa 20. aukustikuuta. Suuri joukko vappaaehtoissii oli tehny hirmuisesti työtä seenin ja ison kulttuurijuhlan etheen. Se oli luvattu kaunis ilma. Framtid i Nord-aviisi muistelee ette paikale oli tullu nuoin 200 henkkee. Se ehđitthiin pittäät juhlapuhheet ja laulaaki vähän mutta justhiinsa ko esitys alkoi, taivhaalta alkoi tulla vettä aivan hirmuisesti ja esityksen häytyi lopettaat.
– Tämä oon aivan kamala pettymys kaikile mutta semmoista elämä joskus oon, Pohjais-Tromssan museuumin konservaattori Lise Brekmoe sannoo Framtid i Nordissa.

Liisa Koivulehto

 

Rallar og bus

Musikkfortelling
Hovedrollene:
Kellarin-Alffi – Øystein Fredriksen
Rallar Persson – Daniel Wikslund
Skribenten – Inger Birkelund

Birollene:
Fristeren –  Mats Dimming
Direktøren – Inge Nilsen
Kokk-Stina – Lise Brekmoe
Streikeleder – Rolf Bakkeslett

Manus: Inger Birkelund, Lise Brekmoe, Øystein Fredriksen, Daniel Wikslund
Musikalsk ledelse og koransvarlig: Øystein Fredriksen
Scene, lys, lyd: JC Lyd og Lys

 

Rallarene tar en fest. «Tippuu, tippuu, viina se tippuu, viina ei tipu kaikille...» Daniel Wikslund soittaa kaksirivistä,  ja kaivosmiehilä oon juhlat. KUVAT:  LIISA KOIVULEHTO

Rallarene tar en fest. «Tippuu, tippuu, viina se tippuu, viina ei tipu kaikille…» Daniel Wikslund soittaa kaksirivistä, ja kaivosmiehilä oon juhlat. KUVAT: LIISA KOIVULEHTO