Kalevalan teksti tuli eläväksi lukijoille, kun norjalaisnäyttelijät Ivar Furre Aam ja Marianne Ustvedt tulkitsivat Mikael Holmbergin uudelleen sanoittamaa kansallisepposta.

Kääntäjä ja kirjailija Mikael Holmberg ei aina jaksanut uskoa, että hänen Kalevala-käännöksensä saataisiin kansien väliin ja kirjakauppoihin.

Karoliina Larsen
Tekst og foto

− Olo on tyhjä. Mietin, että mitä keksin seuraavaksi. Mutta tuntuu hyvältä.
Näin vastaa Mikael Holmberg, kun häneltä kysyy, miltä nyt tuntuu. Hän on saanut päätökseen noin 13 vuoden urakan − kääntänyt Suomen kansalliseepoksen norjan bokmålille. Kalevalan käännös on tullut painosta, ja edessä on julkaisujuhlat Oslossa.
Vajaa pari tuntia ennen H-hetkeä Holmbergilla on hetki aikaa kertoa siitä, miten käännösurakka on ollut läsnä hänen elämässään välillä enemmän, välillä vähemmän aktiivisesti yli vuosikymmenen.
− En ollut varma, että tämä päivä koittaisi. Välillä näytti hyvin pimeältä, kirjailija sanoo.
Hän kertoo ottaneensa yhteyttä seitsemään kahdeksaan kustantamoon, mutta kaikki tyrmäsivät norjankielisen Kalevalan julkaisemisen. Kustantamoiden mukaan hanke oli kyllä kiinnostava, mutta se ei tulisi tuottamaan rahaa.
− Olin kuitenkin tullut jo niin pitkälle, että ei ollut mitään järkeä lopettaa käännöstyötä.

Suomen Norjan-suurlähettiläs Erik Lundberg, Kalevalan uudelleen sanoittanut Mikael Holmberg ja kustantaja Elisabeth Johansen iloitsivat bokmålin kielisestä Kalevalasta. Kirjan kannen kuvittivat taiteilijat Gunhild Vegge ja Lasse Kolsrud. Heidän Kalevala-aiheista taidettaan oli ripustettu seinälle julkaisutilaisuudessa.

Vihdoinkin vihreää valoa
Ensimmäinen valonpilkahdus tuli noin kaksi vuotta sitten, kun kustannusyhtiö Orkana osoitti varovaista kiinnostusta.
− Keskustelimme, että Suomen itsenäisyyden juhlavuosi olisi hyvä aika julkaista teos, Holmberg kertoo.
Neuvottelut jatkuivat pitkään, ja vasta tämän vuoden keväällä kirjailija sai varmistuksen siitä, että Kalevala-käännös painetaan kansien väliin.
Holmberg iloitsee siitä, että nyt norjalaisilla on mahdollisuus tutustua Suomen kansalliseepokseen ja Kalevalan mystiseen maailmaan. Kalevalasta on jo olemassa yksi norjankielinen käännös, Albert Lange Flifletin kääntämänä 50 vuoden takaa. Se on nynorskiksi, ja käännöstä on monesti kritisoitu vaikealukuiseksi. Holmbergin teos on helpommin lähestyttävä.
− On tärkeää, että uusi käännös ilmestyi. Joku on sanonut, että maailmankirjallisuuden klassikot pitäisi joka tapauksessa kääntää uudestaan 50 vuoden välein, kirjailija kertoo.

Mystinen maailma
Suomenruotsalainen Mikael Holmberg on asunut Norjassa vuodesta 1977 asti. Hän kertoo kiinnostuneensa Kalevalasta jo lapsena asuessaan Suomessa. Hän luki aluksi kansalliseepoksen ruotsinkielistä, lyhennettyä versiota. Hän kuvailee itseään Kalevala-nörtiksi ja Kalevalan mystinen maailma kiehtoo häntä.
− Kalevala on suurta runoutta, ja se vie kokonaan uudenlaiseen maailmaan, missä esineetkin puhuvat. Yhdessä kohtauksessa Ilmarinen haluaa tappaa neidon miekalla, mutta miekka kieltäytyy tappamasta. Se, että aseella on omatunto, on upea runollinen kuva, Holmberg sanoo.

Holmbergin mukaan Kalevala ei ole perinteinen sankarieepos.
− Kalevalan sankarit käyttäytyvät huonosti ja valittavat kuin hemmotellut lapset. Sankarit ovat moraalittomia. He ovat jumalhahmoja, mutta he eivät ole kaikkivoipia. He muistuttavat meitä ihmisiä hyvine ja huonoine puolineen, Holmberg kertoo.

Kirjailija, kääntäjä Mikael Holmbergin luo kerääntyi jonoa, kun ihmiset halusivat omistuskirjoituksen tuoreeseen Kalevala-käännökseen.

Käännöstyötä yövuorossa
Mikael Holmbergin ensimmäinen Kalevala-käännös on lastenkirja «Kampen om Sampo. Historier fra Kalevala», jonka hän myös kuvitti. Kirja sai ilmestyessään vuonna 2006 hyvät arviot.
− Joskus aiemmin mielessä oli käynyt, että ehkä voisin kääntää koko Kalevalan. Mutta hylkäsin idean, siinä oli mielestäni liikaa työtä, hän muistelee.
Käännekohta oli se, kun Holmberg sai yllättävän toimeksiannon. Infrayritys Lemminkäinen Norja halusi, että Holmberg kääntää osan Kalevalan tarinoista norjaksi. Yhtiö julkaisi 80-vuotisjuhlansa kunniaksi vuonna 2013 oman Kalevala-kirjan, jota yritys jakoi lahjana työntekijöilleen. Holmberg kertoo, että juuri Lemminkäisen toimeksianto innosti hänet takaisin käännöstyön pariin.
Holmberg käänsi Kalevalaa muiden töiden ohessa. Hän työskentelee kulttuurilehden päätoimittajana ja tekee yöpäivystyksiä lastenkodissa.
− Joskus käänsin säkeistön päivässä, toisinaan koko sivun. Yövuoroissa oli aikaa istua ja miettiä Kalevalaa, hän kertoo.
Vaikka Holmberg ei tehnyt aktiivista käännöstyötä päivittäin, Kalevala oli mielessä päivittäin.
− Se oli aina taustalla ajatuksissa, kun tein muita hommia tai kävin lenkillä koiran kanssa. Minulla oli muistivihko, johon kirjoitin ajatuksiani.

Teoksen uudelleen sanoittaja
Holmbergin mukaan kääntäminen on ollut raskasta, mutta myös hauskaa. Äidinkielenään ruotsia puhuvalle Holmbergille Kalevalan tekstit ovat toisinaan olleet kova pähkinä purtavaksi. Kansalliseepoksen vanhahtava, runollinen ilmaisu ei aina aukea edes äidinkielenään suomea puhuvalle. Holmberg kertoo lukeneensa kaikki mahdolliset teokset Kalevalasta, jotta hän ymmärtäisi paremmin teoksen maailmaa.

− Toisinaan olin jumissa, enkä ymmärtänyt yhtään, mistä on kysymys. Silloin otin yhteyttä folkloristi, Kalevala-asiantuntija Joonas Aholaan. Hän on ollut suureksi avuksi, kirjailija kiittelee.
Holmberg huomauttaa, että tuoreesta teoksesta puhuttaessa on hieman virheellistä käyttää sanaa käännös. Kyse on ennemminkin teoksen uudelleen sanoittamisesta, mutta suomen kieli ei erottele asiaa samalla tavalla kuin norja. Norjaksi teoksen nimi onkin Kalevala gjendiktet.
Kirjaimellisesti ja sana sanalta kääntäminen ei toiminut, sillä lukijan näkökulmasta teksti olisi voinut näyttäytyä merkityksettöminä. Holmberg onkin sanatarkan kääntämisen sijaan pyrkinyt viemään lukijan ajatukset samaan paikkaan kuin alkuperäisversiossa.
Mutta mitä Kalevalan jälkeen? Holmberg ei vielä osaa sanoa, mikä voisi olla seuraava projekti. Hän arvelee, että kirjan markkinointi pitää kiireisenä ainakin alkusyksyn.

Kalevalan teksti tuli eläväksi lukijoille, kun norjalaisnäyttelijät Ivar Furre Aam ja Marianne Ustvedt tulkitsivat Mikael Holmbergin uudelleen sanoittamaa kansallisepposta.

Kalevala herää henkiin
Vihdoin koittaa se hetki, jota Holmberg on odottanut. Kirjan julkaisutilaisuus järjestetään Deichmansken kirjastossa Oslossa syyskuun puolivälissä. Sali täyttyy ääriään myöten. Tulijat hakevat lisää tuoleja ja koittavat mahtua ovesta sisään.
− Olisi pitänyt hommata isompi tila, Mikael Holmberg lohkaisee.
Myös Suomen Norjan-suurlähettiläs Erik Lundberg on paikalla ja pitää puheenvuoron.
− Kalevalalla on ollut tärkeä merkitys kansalliselle identiteetille. Uskallan väittää, että jokaisella suomalaisella on oma suhde Kalevalaan. Hienoa, että tämä käännös ilmestyy Suomi 100 -juhlavuonna, suurlähettiläs sanoo.

Täpötäysi huone hiljenee, kun Holmberg lukee Kalevalan ensimmäiset säkeistöt suomeksi ja norjaksi. Julkaisujuhlissa Kalevalan teksti tulee iholle. Näyttelijät Ivar Furre Aam og Marianne Ustvedt lukevat otteita Kalevalasta ja herättävät tarinat eloon upealla dramatisoinnilla ja eläytymisellä.
Muusikot Ann Margaret Nilsen, Trygve Beddari ja Tov Ramstad soittavat muun muassa Holmbergin norjaksi sanoittaman tekstin Väinämöisen kanteleensoitosta. Kalevalan mystistä tunnelmaa tukee Beddarin upea kantelesoitto.
− Tänään saimme upeita makupaloja Kalevalan rytmistä, jonka Mikael on uudelleenluonut. Sanat näyttelijöiden suusta olivat Mikaelin sanoja, kiittelee kustantaja Elisabeth Johansen julkaisutilaisuuden lopuksi.

Virallisen ohjelman jälkeen jono Holmbergin luo on pitkä. Kaikki haluavat omistuskirjoituksen uunituoreeseen teokseen.
3100:
Kiinnostus kirjaa kohtaan oli suuri, ja sali täyttyi ääriään myöten yleisöstä.