Tromssan fylkinkomuuni oon saanu valmhiiksi mailman ensimäisen kainun kielen ja kulttuurin plaanan. Se oon seppä tekemhään plaanoi. Heilä oon esimerkiksi biblioteekkiplaana, poronhoitoplaana, transporttiplaana ja fyysisen aktiviteetin plaana. Tromssan fylkinkomuuni alkoi tukemhaan regionaalissii kväänin institusuunii jo monta vuotta aikkaa. Plaana oon luonolinen askelet etheenpäin.
Staatti antoi tähään työhöön heile 300.000 kruunuu. Se halusi antaa työn pois, ja se oli hyvä, ko Tromssassa tiiethään ainaki vähän paremin kainulaisista. Kulttuurin fylkinraati Willy Örnebakk oon johtanu työtä polittisesti ja tälle Mäkikokon miehele kväänipuku istuu yhtä hyvin ko lapinpukuki.
Plaanassa oon neljekymmentä toimee. Se oon aivan konkreettinen muistilista viranomaisille ette het muistais kainulaisetki. Ehotukset ja innspillit oon tulheet täkäläisiltä ihmisiltä eikä net ole mithään taikakunstii eli tyyrhiitä plaanii. Punainen lanka oon ette kaikila tasoila ja institusuunissa niinko esimerkiksi Staatinarkkiivissa, eri biblioteekiissa ja museuumiissa muistettais kainulaiset ja kväänit arkipäivän työssä, ja sillä laila kväänit tulis enämen näkkyyville.
Koulu ja kulttuurielämä oon aivan omat kapittelit.
Kaikki häythään skarpata: Yksi ehotus oon ette fylkinkomuuni antais tietoa kainun kielestä ja kulttuurista omalla nettisivula, ja pitäis kainun kielen ja kulttuurin kursin omile työntekkiijöile.
Se ehotethaan kans ette se häytyis olla yksi kainun produksuuni joka vuosi kulttuurisessa koulurepussa ja kulttuurisessa kävelykepissä. Tääpänä sielä ei ole kainulaisista mithään eli piian hyvin vähän. Se oon suuri häppee. Met olema kuulheet ette kvaliteetti ei olis tarpheeksi hyvä. Jos se oon näin, sehän oon vielä isompi häppee. Kainulaisile kunstnäärile ei ole minkhäänlaissii tukisysteemii eli kuurttoo. Se saattais sanoa ette ensin oon leikattu siivet ja sitten komenethaan lentämhään.
Se oon soma ette haluthaan satsata lapshiin ja nuorhiin. Mutta mitä sitte ko nuoret oon kasvanheet raavhaiksi? Se oon hauska kuunela ko kainulaiset ja muut minoriteettilapset laulethaan ko tullee politikkariita Uslusta ja ulkomailta, ja näyttää kunka fiini minoriteettipolitikka täälä oon. Mutta mitä nuoret tehhään kielelä koulun jälkhiin? Ja mistä tullee se opettaaja joka opettaa heitä laulamhaan kvääniksi? Kainun kielen opettajan ja lastentarhaanopettajan koulutusta ei ole.
Yksi ehotus oon ette laittaat kolmikieliset kyltit fylkinkomuunin rakenukshiin. Tämä näyttää ette ajat oon muuttunheet. Ko Pohjais-Tromssan Norja-Suomi-seura ehotti 30 vuotta aikkaa ette Raisin lukihoon tulis kolmikieliset kyltit, se ei haluttu kvääniä, tyhä saamea.
Näitten 30 vuoen aikana kainun kielen resursit oon vähentynheet paljon. Met saatama toivoa ja uskoa ette tämä plaana tois ainaki joitaki voimia takaisin.