Aili Eriksen

Aili Eriksen

Ensimäinen asia, jokka mie huomasin ko mie aloin puhuhaan kväänii oli, ette se oli hankalaa siinä paikassa, missä mie olen kasunu ylös ja missä sukulaiset ja muut oon harjantunheita siihen, ette  mie en saattanu kieltä. Se oon vaikkee muuttaat sen ko toinen oon puhunu toista kieltä jo parikymmentä vuotta sinun kans. Oon tietenki maholista, mutta sitte molemat häävythään olla sammaa mieltä siitä, ette met puhuma nyt kväänii vaikka ruija piian olis effektiivisempi. Se saattaa kyllä olla helppoo tässä ja nyt, mutta ei jos kattoo etheenpäin. Kunka raskas tahi helppoo oon puhhuut tiettyy kieltä oon kysymys siitä, ette kunka ushein sitä piäthään. 

Sitte mie sain idean mennä toisheen kylhään, siis Pyssyjokheen. Sielä mie huomasin, ette oli melkkein tärkkee muistela ihmisile suorhaan minun aikomukset. Sitte se, ette mie olin oppimassa kotipaikan kieltä, oli niin ko meijän yhtheinen prušekti; siis met tehemä tämän yhessä.

Se kaikkiin tärkkeintä mitä mie opin Pyssyjovesta oli, ette se mitä itte ajattellee oon kyllä kaikki, ko freistaa oppiit kieltä, eikä se ole nokko vain sannoot ihmisile, ette oon halu puhhuut kieltä. Pitäis näyttäät heile, ette se ei ole tyyhä puhet; ette sie et sanois vain yhen fraasin ja sie samassa alkaisit puhuhaan ruijaa. Jos ittelens oon tarpheeksi luja tahto tehhä tämän, sitte toiset huomathaan samassa mitä kieltä sie halluut puhhuut heijän kans, eikä se haittaa jos sie et alussa puhu hyvin.

Toinen asia mitä mie näjin oli kunka tärkkee sukulaisuussuhtheet oon vieläki meilä. Keskustelu alkkaa ushein sillaila, ette selvittämä kunka met olema toisile sukkuu. Ainaki mie olen oppinu, ette meilä kaukaiset sukulaisetki oon tärkkeitä. Se oon pusitiivinen asia, jos huomathaan, ette toinen oon sukulainen. Se oon helpompi opastuut toisheen, jos oon tämmönen yhtheinen pohja. Siksi kannattaa tiettäät ainaki jotaki suvuista. Jos ei ole tiettoo siitä, se saattais auttaat, jos sie tunnet oman nimen kvääniksi ja piät sitä tasan ko kohattelet uuen ihmisen. Sen kannattaa piian joka tapauksessa tehhä. Mie opin itte kunka formaalinen minun nimi oon ruijaksi. Semmonen nimi ko Aili Eriksen anttaa helposti kuvan siitä, ette mie olisin jonkun suomalaisen tytär; siis ette minun äiti olis suomalainen ja isä ruijalainen. 

Ruijaksi ihminen saattaa oikheesti olla kuka hyvänsä, ko monela oon sama etu- ja pöränimi. Meijän nimitratišuunit oon semmossii, ette nimetethään lapsii jonkun sukulaisten myöten. Siksi ei ole ensimäinen kertaa, ette posti oon menny vääräle ihmiselle. Vanha kvääni ja saamelainen nimisysteemi muistellee oikheesti kaikki mitä tarvithaan tiettäät toisesta. Lemmijovessa mie olen Rauttii-Jussan Aarentin poijan tytär. Se tarkoittaa sen, ette isän äiji Jussa assui paikassa, jonka nimi oli Rauttii. Joku meijän suvussa työteli visshiin rauttiina sielä. Minun käsityksen myöten yhelä ihmisellä saattaa olla usseita tämmössii nimityksii ja kumpi piäthään oon kysymys siitä, missä paikassa olhaan ja kenen kans praatathaan.

Joka tapauksessa kannattaa käyttäät näitä siksi, ette se luopi ushein yhtheenkuuluvuuen tuntheen ko ihmiset puhuthaan samala laila. Jos ittelens oon aksentti tahi oon oppinu muuta varianttii, pitäis löyttäät jotaki muuta yhtheistä. Sitte ihmiset saatethaan olla enämen hallukhaita auttamhaan, jos het tiethään, ette sie et ole kuka hyvänsä, jokka freistaa oppiit kieltä, vaan heijän sukulainen jokka halluu ottaat kielen takaisin. Se luopi aivan toisenlaisen kontekstin.
Pitäis olla valmis siihen, ette toinen tahi sie itte saatat yhtä äkkii alkkaat itkehään. Ihmiset saatethaan muistela vähän eri juttui kvääniksi ko norjaksi, esimerkiksi sovasta tahi internaatin aijasta, ja net molemmat saatethaan olla raskhaita teemoi. Kuiten minun kokemus oli, ette ihmiset haluthiin puhhuut näistä asioista; piian siksi, ette viimen oli joku, jokka halus kuunela. Ei tarvitte olla kysymys sovasta tahi internaateista; mie ymmärrän sen niin, ette kväänin kieli oon muutoinki tuntheitten kieli.

Se, ette ottaa kielen takaisin saattaa olla joukon emotionaalinen prosessi. Saattaa olla, ette sie alat itteki itkehään ko pitäis ”redefineerata” ittesti toisella kielelä ja maholisesti koko sinun mailmankuvanki eli kaikki mitä sie luulit, ette tiesit. Mie en ole sama ihminen ko mie olin vaikka yli vuosi aikkaa. Silloin mie olisin varmasti tytyväinen, jos mie tekisin jotaki kväänin kielen puolesta hiljaisuuessa, enkä varmankhaan olisin perustanu yhtä paljon Pyssyjovesta tahi Tornionlaaksosta. Piian mie olin silloin alkanu kuvittelehan, ette en tarvinnu puhhuut kväänii ko mie pärjäsin suomen kielelä. Ko mie asuin vähäksi aikkaa kotipaikassa mie näin kuitenki selvästi, ette ihmiset ei tohinheet tahi halunheet puhhuut kväänii minun kans ko mie puhuin enämen Suomen ylheiskieltä. Sitte het ennen haluthiin puhhuut ruijaa.

Mie freistasin sitte vasiten käyttäät enämen kotipaikan sannoi. Näin sen erotuksen kohta samassa ko mie puhuin ihmisten kans, ja mie aloin kysyhään itteltänni: miksi minun pittäis puhhuut niin ko jyväskyläläinen ko mie olen Pohjais-Norjasta poijes? Minun kotipaikassahan oon sama hyvä kieli ja kylttyyri ko Keski-Suomessa. Mie tykkään paljon asioista, jotka oon Suomessa, mutta se ei saata koskhaan ottaat kotipaikan kielen paikan, enkä halluu, ette se tekis sen.
Saattais kans alkkaat itkehään muistaki syistä. Minule kävi kerran niin ko mie olin puhunu kväänii jonkun kans. Tämä ihminen vain hyväksyi, ette met puhuima kväänii yhessä, eikä tarvinnu mithään selitystä siihen. Sen kohtaamisen jälkhiin mie aloin vain yhtä äkkii itkehään ko mie muistin kunka mie lapsena ja teini-ikäisenä halusin olla myötä samassa kieli- ja kylttyyrisamfyynissa ko läheiset sukulaiset. Aikuisena tämä ei ole tärkkee minule samala laila, mutta kuiten tämmöset asiat saatethaan tulla esile ko sie alat itteki käytähän kieltä.

Sitte oon tietenki hyvä jos tiettää jotaki, esimerkiksi sovasta ja internaatiin aijasta, mutta joissaki tapauksissa oon piian parempi jos et vain luje syystä siitä, ko kaikki ei tasan ole niin ko sanothaan koulukirjassa tahi meediassa. Mie koin itte, ette oon parempi käyttäät sitä tiettoo, mitä itte oon saanu sukulaisilta ja sitte tietenki puhhuut ihmisten kans ja kuunela mitä het itte sanothaan.

Aili Eriksen