Sillee ja musta ko vaakunan sölkä! KUVAT: LIISA KOIVULEHTO

Sillee ja musta ko vaakunan sölkä! KUVAT: LIISA KOIVULEHTO

Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no
Aurinko ei ollu vielä noussu tunturitten takkaa ko meiđän kaunis vanha pieni laiva, MY Jaqcuelyne, lähti Tromssan satamasta Tromssansalmelle, sillan ali ja pohjaisheen päin. Ilma oli kuulas ja tyven. Nopeus oli kahđeksan solmuu. Toiset laivat ajethiin meiđän siutte.
Se oli novemperikuun alku ja valassesonki oli justhiinsa alkamassa. Ajaisimma Gåsvääristä vähän ulomas ko siellä oli jo nähty usseempi miekkavalas eli vaakuna ja pari ryhävalastaki.
Laivassa oli pari suomalaista, yksi ruottalainen perhe, joitaki jaappanilaissii ja muutama muisteli minule ette het oon Koreeasta. Kapteeni Einar ja masinisti Torbjörn olthiin Tromssasta.
Valasopas Lauri oli pitäny meile turvalisuusesitelmän jo haminassa.
– Tämä oon hyvä ja sikkari laiva. Se ei saata kaattuut kumhoon eikä se uppoo mutta mie häyn muistela teile tämän, hän alkoi.
Hän näytti kunka pelastusliivin puethaan pääle ja kertoi ette laivassa oon pelastusliivii ja pelastuslauttoi ainaki kolme kerttaa enemän ko mitä tarvittais sille väjele mitä laivhaan mahtuu.
Skarffakari ja mutalaiva
Ajoima tiiman. Laiva oli nyt tullu Kvalsundin alkhuun. Siinä oon pari pahtaa missä linnut triivastuthaan. Korkkeiman karin lajela istui merikokko. Likelä oli toinen kari mikä oli matala ja aivan täynä skarffoi.
Vähän etempänä näjimä ko mutalaiva oli työssä. Se oon näjes meininki syventtäät sisävesilaivaväylää Tromssasta pohjaisheen. Se oon siksi ette isotki turistilaivat sais kulkeet sisävesilä eikä net tarvittis kiertäät ulkopuolelta. Työtä oon tehty koko syksy ja piian kesäki.
Ajoima mutalaivan siutte. Vähän ulompana oli toinenki työlaiva. Siinä luki Kystverket. Illala saima kuula teevestä ette se oon plaana ette räjäyttäät kaksi veđenalaista karrii tältä väylältä. Mutta valhaat oon jo tulheet! Miekkavalhaat eli vaakunat sekä ryhävalhaat! Heile tulis korvat kippeeksi ja kunka se sitten onnistuis sillin pyytö ja syömähomma?
Onneksi se meni tyhä pari päivää ko viranomaiset jo julistethiin ette het räjäytä ennenko sitte ko valhaat oon lähtenheet.
Kvalöyvookin kohđala alkoi jännitys nousemhaan. Silli oon monena talvena tullu tänne asti, melkkein joka lahtheen ja kopphaan, ja valhaat niitten pörässä. Mutta oonko se tullu jo nyt – eli oonko se liian varhainen? Valasopas Lauri katteli kiikarila.
– Ko ryhävalas puhaltaa, se näkkyy monen kilomeetterin päähään, hän muisteli.
Horisontissa oli fiini kangastus, hildrinki.   Muutampi laiva ajeli sielä eđestakaisin. Se näytti ette laiva ja saaret kulkis ilmassa.
Valhaita näkkyyvissä!
Gåsvääri jäi taakse ja aapa aukeni. Oikkeela oli Sandöya, vasemalla korkkeimpana Vengsöya ja saaritten välissä Kaldfjordin suu. Aurinko tuli matalalta tunturitten päältä.
– Tuola oon valhaita! Lauri huusi ja viittasi kello yhtheentoista.
Kaikki tulthiin kannele ja käänythiin kattomhaan. Veđestä nousi monta puhalusta mutta net olthiin kaukana. Kippari käänsi laivan aurinkhoon päin. Valhaat tulthiin likemäksi. Net oli vaakunoita.
– Nyt sammutamma muturin ja jäämä ođottamhaan, Lauri sanoi.
Masinisti sammutti muturin. Aavala liikkui monta sillilaivaa, turistilaivoi ja kumivenheitä missä oli turistii. Usseimat kunnioitethiin säänttöö ette valhaitten pörhään ei lähđetä ajamhaan.
Muutampi vaakunaperet kulki aika likeltä laivaa! Niilä oli täysi pyytö päälä. Silloin niitä ei saa häiritä.
– Kattokkaa, tuossa tullee yksi roikka aivan päin! Net käytethään laivan kylkkee seinänä mihiin sillin topahthaan, Lauri selitti.
Kaikki ođotethiin jännittynheinä. Mistä vaakunat nousthaan ylös? Met kurkistelima joka puolele laivaa sormi kameran laukaisuknapissa. Yhtäkkii yksi musta sölkä huilas laivan vieressä selkäevä täristen. Se oli niin likelä ette melkkein olis saattanu koskettaat. Mutta se oli liian likelä ja liian noppee ette olis saattanu ottaat kuvan!
Olime paikala piian puoli tiimaa ja kattelima vaakunaperheitten pyytöhommii. Kauvempana aukkeela aavala päin puhalteli ja sukelteli pari ryhävalasta. Mie näjin vähän sölkkää ja pyrstön.
Sitte se tuli hiljaista. Meiđän laiva käänsi Tromsshaan päin.
– Silli ei ole vielä kunnola kovola eikä se ole tullu sisäle vuonoihiin. Piian se ensi viikola tullee sisemälle ja sitte se tullee ryhävalaski pörässä, Lauri Pietikäinen sannoo.
Lauri Pietikäinen oon valasopphaana Tromssassa toista talvisesonkii. Kesälä hän työtelee Stössä.

Lauri Pietikäinen oon valasopphaana Tromssassa toista talvisesonkii. Kesälä hän työtelee Stössä.

Matkalukemista valasturistiile.

Matkalukemista valasturistiile.

Ryhävalas sukelteli kauvempana.

Ryhävalas sukelteli kauvempana.

Vaakunaperet pyytämässä.

Vaakunaperet pyytämässä.

Ilmassaki oli menossa jahti.

Ilmassaki oli menossa jahti.