Harbergs veivalg • Harberg tienhaarassa

(Illustrasjon: Wilfred Hildonen)

 

Ruijan Kaikus leder for desember. Kvensk oversettelse lengre ned.

 

Harbergs veivalg

Han er sannhetsrapport-saksordfører i kontrollkomiteen og maner til respekt for hverandre. Det er et klokt råd han gir oss, Høyres Svein Harberg.

På tampen av 2023 står Harberg og hans komité ved et veiskille. De to veienes retning er motsatt. De er uforenlige. Som et barn som prøver å dytte en firkantet kloss i et rundt hull, håpløst å vandre dem begge til samme tid.

Den ene veien vandres av en nasjonal minoritet kalt kvener, et stykke på veien gikk de i lag med følgesvennen Kommisjonen. De går for å redde og revitalisere vårt nasjonale minoritetsspråk kvensk. Etter at de for mange år siden la bak seg det uregulerte, larmende veikrysset, har de nå sin egen ro langs den vei de vandrer. Det er en landlig vei, utsikten fin, horisonten lovende.

Den andre veien er mer trafikkert. Den vandres av, vel, i teorien alle andre. En pilgrimsferd for tusen gode formål. Her stiller man seg likeglad, noen også skeptisk, til spørsmål om minoritetsspråket kvensk. Har det hensikt, har det verdi, kanskje det ikke en gang fins, presis som Gud og geirfuglen og mørket når taklampen tennes? Nei, vil mange på denne veien mene, ressurser bør brukes på noe bedre. Kanskje økt satsing på viktigere språk i skolen, det er et godt formål. Hva med global oppvarming? Skogvern, mikroplast og fredsarbeid? Denne veien er fin for alle andre, det hyler i dekk og virker å gå unna, for kvenene er den en slags irrelevansens rundkjøring og frister lite.

Marsjordren har ligget der lenge, det vi mener Harberg og hans lag bør vurdere å gjøre, er å forlate veikrysset. Unngå rett fram og i grøfta, men velge en av disse to veiene.

Den ene veien vil – til lyden av T-kryssets hendøende støy – føre ham vekk fra diskusjoner om skogvern og mikroplast, språksatsing på alt minus kvensk, fredsarbeid og mørklagte geirfugler.

Langs den andre veien derimot, kan han hensette seg i dypere grublerier. I teorien om alt mellom himmel og jord, fra hvaler og skoger til eksistensen av Vårherre og kvensk.

Hverandre skal vi behandle med respekt, Harbergs råd har en visdom. Til alt hell er det likevel mulig og noen ganger tilrådelig å si hverandre respektfullt far vel. Fordi man etter grundig betenkning ser seg nødt til å velge en annen retning.

Et respektfullt far vel, et veivalg, trenger ikke gå på akkord verken med sannhet eller forsoning. Selv om det altså ligger i definisjonen at du ved å gå din vei utsetter andre for den skjebne å bli forlatt. Forlatt, som i tilfeller hvor det mest forsonlige er en aksept av det uforenlige.

Sorg og sinne gjør firkantklossen våt og forhatt, men aldri rund. Slik er også veivalgets natur.

Til kvenfolket ønsker vi fortsatt god vandring, til Harberg og hans komité ønsker vi et godt veivalg.

 

Harberg tienhaarassa

Hän oon kontrolikomiteessa tottuusraportin assiisananjohtaaja ja pyyttää ette ihmiset kunnioitettais toinen toista. Høyren Svein Harberg anttaa siinä meile viishaan neuvon.

Vuođen 2023 lopussa hän ja hänen komitee seissoovat tienhaarassa. Tienhaarat osoittaavat juuri vastakkaishiin suunthiin. Niitä ei saata yhđistäät. Se oon sama mahđoton kulkkeet molemppii haaroi yhtä aikkaa ko se oon lapsele mahđoton tukkiit neljennuskaista tappii ymmyräisheen reikhään.

Kvääniksi käsketty nasunaalinen minoriteetti kulkkee toista haaraa, pienen matkaa sillä oli matkaseuraa Kommisuunista. Niilä oon meininkinnä pelastaat ja revitaliseerata meiđän nasunaalisen minoriteettikielen kväänin. Jälkhiin ko net usheita vuossii aikkaa sivvuutethiin sen sotkuisen, meluisen tienhaaran, net nyt saađhaan kulkkeet rauhassa ommaa tietä. Se tie mennee maalaismaisemiitten halki, näkymät oon fiinit, horisontti luppaa hyvvää.

Toisela tielä oon enämen liikettä. Sitä kulkkeevat, kuitenki teoriissa, kaikki muut. Tuhanssiitten hyvviin meiningiitten pyhimysmatka. Täälä ei juuri perustetta kvääni-nimisestä minoriteettikielestä, muutamat oon skeptilisetki. Vaikuttaako se, oonko sillä joku arvo, piian se ei olheen ole olemassakhaan, piian se oon ko Jumala ja isoruokki ja pimmeys jälkhiin ko kattolampun oon sytytetty? Ei, ajatelhaan väki tällä tielä, resursit häyttyyvät olla paremassa piđossa. Piian parempi olis ko koulussa pantais voimii tähđelisemphiin kielhiin, se olis hyvä homma. Entä sitte maapallon lämpeneminen? Mettänsuojelu, mikroplasti ja rauhantyö? Tämä tie passaa kaikile, renkhaat ulisthaan ja hyvin se matka mennee, kvääniile se oon tyhä turha ympäriajo eikä paljon houkuta.

Marsioorninki oon ollu sama jo kauvoin, met piđämä ette Harberg laakkiinensa häyttyy hunteerata ette jättäät tämän tienhaaran. Välttäät menemästä suorhaan etheenkäsin ja joutumasta kravhiin, mutta valita jommankumman näistä kahđesta haarasta.

Toinen tie viepi hänen – ko T-kryssin meteli vaimenee – pois puhelemasta mettänsuojelusta ja mikroplastista, satsaamisesta kaikkhiin kielhiin miinus kvääni, rauhantyöstä ja hämäristä isoistaruokiista.

Toisela tielä taas hän saattaa vajota syvhiin ajatukshiin. Teoriissa vaikka mihin taivhaan ja maan välissä, valhaista ja mettistä siihen ette oonko Meiđän herra ja kvääni olemassa.

Met piđämä kunnioittaat toinen toista, Harbergin neuvo sisälttää viishauđen. Kaikeksi onneksi se oon kuitenki muutamisti hyvä neuvo ette sanoma toinen toiselle höölisti hyvästi. Sillä ko perinpohjaisen hunteeraamisen pörästä hoksaa ette oon pakko valita toisen suunan.

Se ette sannoo kunnioittaavat hyvästit, ette valittee tienhaaran, se ei tartte kilppaila tottuuđen eikä sovinon kansa. Vaikka se tietenki oon selvä ette jos sie valittet mennä toista tietä, se toisten kohtaloksi jääpi tulla hylätyksi. Hylätyksi, niin ko silloin ko kaikkiin sovinollissiin oon hyväksyyt ette ei saateta olla yhđessä.

Suru ja paha mieli tekkeevät ette neljennuskaista tappii alethaan vihhaamhaan, ymmyräistä siitä ei tule koskhaan. Semmoinen se oon tienvalittemisen luontoki.

Kväänikansale toivotamma etheenkikäsin hyvvää kulkkuu, Harbergile ja hänen komiteele toivotamma ette net valithaan hyvän tien.