Tegning: Wilfred Hildonen
See oon soma. Ha-ha-ha! Den var artig.
Vitsii yksi
Kaksi lasta muisteli arvauksii. Ensimäinen kysyi:
– Kunka monta elefanttii mennee folkevognhiin?
– En tiiä, toinen häytyi vastata.
– Viisi! Kaksi etheen ja kolme taakse, ensimäinen sanoi voitto silmissä.
Toinen hunteerasi vähän.
– No sanopa kunka monta sjiraffii siiheen folkevognhiin mennee?
– Hmm…
– No ei tietysti yhtäkhään. Biili oon täynä elefanttii.
Vitsii kaksi
Yksi vaimo täytti sata vuotta. Hän asui kotona. Journalisti tuli juttelemhaan ja tekemhään juttuu tästä vanhaasta vaimosta.
Journalisti kysyi kunka vaimon päivät mennee.
– Jokhainen aamu oon samanlainen. Mie nousen ylös, hajen aviisin ja lujen kuolemananonsit. Jos mie en näje sielä minun nimmee, mie alan keittämhään kaffii.
Vitsii kolme
Yksi vanhaa pyytömies oli joutunu sairashuoneesheen pyytöreissun jälkhiin. Ystävä tuli kattomhaan ja kuuntelemhaan mitä oli tapattunnu.
– Huono tuuri! pyytömies muisteli.
– Ensimäisenä päivänä mie löysin ketunpesän ja ammuin ketun. Toisena päivänä mie hoksasin isoman pesän ja sielä oli karhu ja mie ammuin senki. Kolmantena päivänä mie löysin sitte oikhein hirmuisen ison pesäreijän. Ja sitte tuliki juna.
Vitsii nelje
Koulussa oli luontotiima. Opettaja puhui kaloista ja kunka net kehittyyvät ja kassuuvat. Ensin oon mäti ja sitten lohenpenikkä ja sitte lohi vajeltaa meressä ennen ko se viimin tullee kotijokheen kutemhaan.
– Tiettääkö joku kunka noppeesti lohi kassuu?
– Mie tieđän! Johannes vastasi.
– Ko pappa muistelee lohesta minkä hän oon pyytäny, se oon suurempi ja suurempi joka kerrala.
