Olmaivankan kväänin kielen oppilhaat oon lähättänheet tekstit ja valokuvat tälle sivule. • Tekst og bilder innsendt av kvenskelevene i Manndalen skole.

Juustojahti

Kristoffer Myrland og Adam Ingemar Eriksen

Det var en solfull påskedag, og Korppi Aarno var på skutertur. Etter en lang kjøretur opp til Karrevaara dro han til Handlaren for å møte vennene sine, de hadde også kjørt med skuter dit. Korppi Aarno møtte Hevonen Ragnar, Kana Ari ja Kettu Heidi, de tok seg en kaffe sammen.

Hevonen Ragnar: Jeg så en gul, rund, fin og vakker ost i løypa, lurer på hvem det er som spiser ost i løypa.
Kana Ari: Hvor, i løypa?
Hevonen Ragnar: Jeg så osten på tur opp til Karrevaara i skuterløypa.
Korppi Aarno står å lytter mens han spiser kake og pimper kaffe. Når de snakket om en ost ble han nysgjerrig. Dagen før hadde han kjøpt en veldig stor og fin gulost som han hadde mistet på turen opp til Karrevaaara.
Korppi Aarno sier: Osten er min, jeg må ha mistet den på turen min til Karrevaara som skulle være en fin tur, men det var ikke en fin tur uten gulosten når jeg kom til toppen.

Kettu Heidi er en lokal etterforsker. Da hun fikk høre at den dyre osten til Korppi Aarno var borte begynte hun straks å lete etter den. Kettu Heidi spurte alle vennene om hvor og når de sist hadde sett osten. Heidi var jo en lur rev som hadde god luktesans, så hun begynte å snuse etter spor. Hun satte snuten i snøen og i fullfart bar det oppover mot Karrevaara.

Da hun var kommet til plassen hvor Hevonen Ragnar hadde sett osten til Korppi Aarno fulgte hun lukten til et ferskeste skutersporet. Snuten til Kettu Heidi stanget plutselig i skuteren til Kana Ari, sporene fra løypa hadde ført henne tilbake til butikken og til Kana Aris skuter. Kana Ari hadde ikke sett osten i løypa og kjørt rett over den, det var nemlig ostebiter i hele skuterbeltet hans.

Juustojahti

Se oli kerran aurinkoinen päässiäispäivä ja Korppi Aarno oli ajelemassa skuutterilla. Hän oli ajanu kauvas Karrevaarhaan ja sen jälkhiin Handlarhiin missä hän aikkoi kohatella ystävät kekkä kans olthiin ajanheet sinne. Korppi Aarno, Hevonen Ragnar, Kana Ari ja Kettu Heidi kahvistelthiin.

Hevonen Ragnar: Mie näjin keltaisen, ymmyrkäisen, fiinin ja kaunhiin juuston kelkanjäljelä ja mie hunteeraan ette kuka se syö juustoo jäljen päälä.
Kana Ari: Missä kohassa?
Hevonen Ragnar: Mie näjin sen Karrevaaran luokassa.
Korppi Aarno syö kakkoo, ryypiskelle kaffii ja kuuntelee. Hän oli hyvin kiinostunnu tästä juustosta. Päivää ennen hän oli näjes ostanu hirmuisen suuren ja kaunhiin juuston jonka hän oli hukanu Karrevaaran luokassa.
Korppi Aarno sannoo: Se oon minun juusto, mie hukkasin sen ko mie olin tulossa Karrevaarhaan. Ko mie hukkasin minun juuston, minun reissu oon aivan pillaintunnu.

Kettu Heidi oon lukaali tutkiija. Ko hän sai kuula ette Korppi Aarnon tyyris juusto oli häviny hän alkoi paikala ettimhään sitä. Kettu Heidi kysyi kaikilta ystäviltä missä ja koska het olthiin nähnheet juuston viimisen kerran. Heidi oli aika veinikka ja hyvänokkainen kettu ja hän alkoi paikala haistelemhaan jälkkii. Nokka lumessa ja täyttä kyytiä hän nousi ylös Karrevaarhaan.

Ko hän oli tullu siihen paikhaan missä Hevonen Ragnar oli nähny juuston hän alkoi seuraamhaan verestä skuutterijälkeä. Äkkii Kettu Heidin nokka toppasi Kana Arin skuutterhiin. Jälki oli tuonu hänen putiikin ja Kana Arin skutterin tykö. Kana Ari ei ollu nähny juustoo skuutterinjäljen päälä ja hän oli ajanu suorhaan sen yli.

Skuutterin telamatto oli näjes täynä juustonpalasia.

 

Pääsiäisloma

Levi Vangen

Pääsiäislomala mie, vanha-eno ja Jompa lähemä Kuulakshen, se oon järvi Kaivuonon kunnassa. Ajama sinne kahdella 
Polaris PRO RMK 800 2018 skuutterilla. Olema sielä ainaki viikon. Nukuma Punaisen Ristin mökissä likelä Kuulas. Mökin takana oon pieni tuulimylly, mylly produseeraa sähköä mökile. Aijoma kalastaa järvelä ja ajjaa paljon skuutteriä. Toivon ette sielä oon paljon lunta ja ette aurinko paista.

I påskeferien skal jeg, gammelonkel og Jompa dra til 
Gullas, det er et vann i Kåfjord kommune. Vi skal kjøre dit med to Polaris PRO RMK 800 2018 skuterere. Der skal vi være i minst en uke. Vi skal sove på Rødekorshytten, som er like ved Gullas. Det står en liten vindmølle bak hytten, som produserer strøm til hytta. Vi har tenkt å fiske på vannet og kjøre masse skuter. Håper det er mye snø der og at solen skinner.

 

Pääsiäinen

Ajjaa oon kjøre
Keli oon føre
Keltanen oon gult
Soma oon kult
Muna oon egg
Swag oon swag
Jänis oon hare
Ansa oon snare
Matka oon tur
Käänttää oon snur

Av Peder Hovdenak