Lars Levi Læstadius var også en dyktig botaniker. Denne blomsterskissen har han tegnet.
Norske kvener Midt-Norge – yhđistyksessä oon iso interessi oppiit lissää kvääniitten histooriasta ja kulttuurista. Silloin se ei saata mennä sivvuu lestadiolaisuutta.
Runar Christoffersen Walsø ja Vilde Christoffersen Walsø
Kääntäny kvääniksi: Aili Eriksen
Erlend Skjetnen oli pyyđetty pitämhään faakimuisteluksen Lars Levi Laestadiuksesta ja siitä herätyksestä jonka hän alkoi.
Pappi, joka saattoi paljon
Skjetne muistelee ette Laestadius oli pappi, joka oli kauheen seppä ja saattoi paljon. Hän tuli perheestä, joka oli köyhä siksi ko faari oli juoppo. Kuitenki hän pääsi universiteethiin. Kasvitiettääjänä eli botanikkarina hän löysi ja klassifiseeras paljon uussii kasvii, ja pappina hän sytytti herätyksen valkkeen koko Pohjaiskalothiin.
Les den norske versjonen av samme tekst: «Men i det store Finland, der er det en stor hjord av troende»
Lars Levi Laestadius rakasti sitä ko sai kävelä auttiimaala. Hän puhui ruottii, saamee ja suomee, ja sai kunnianmitalin franskalaiselta tietoakademiialta. Lisäksi hän pilkkas samfynnin elittii, ja tästä syystä köyhät tykäthiin hänestä enämen. Kirkkhoon hän loi paikan tavalisile ihmisille jokka ei koskhaan ennen olheet kokenheet sitä omaksi.
Yhđessä uskon kans
Tääpänä laestadialaisuuđen sisälä oon olemassa monta erilaissii roikkoi. Skjetne sanoi faakimuisteluksessa, ette lestadiolaisuuđesta tuli yhđistävä voima Pohjaiskalotin ihmisille. Ja se tapattui monta vuotta sen jälkhiin ko herätys sai alkhuun Karesuannossa 1840-luvula.
– Norjassa se oli yksi assii joka säilytti niin saamelaisten ko kvääniitten identiteetin ja kielen. Lisäksi se pienensi erroi näitten kahđen minoriteetin ja norjalaisten väjen välilä.
Ensiksi ihmiset olthiin Jumalan lapset, ja vasta sen jälkhiin norjalaiset, saamelaiset ja kväänit.
Pohjoisten kristittyjen seura
Tästä löyttyy esimerkkii tekstistä «Pohjoisten kristittyjen seura», joka oon otettu Samuli Paulaharjun kirjasta «Ruijan äärimmäisillä saarilla». Kaikki vierhaat saathiin koppiit tästä tekstistä.
Ko opastumma lestadiolaisheen huonetkokkouksheen näjemä kunka norjalaiset, saamelaiset ja kväänit tulthiin yhtheen ja kuunelthiin ko lujethiin vanhaasta suomalaisesta Raamatusta ja yhđestä Laestadius-postillasta. Lestadiolaisuus sai varhain jalansijan Suomheen, ja siirttyi Norjhaan ko suomalaiset vajelthiin Tromsshaan ja Finnmarkhuun.
Paulaharjun teksti oon vuođelta 1931, se oon kohta sata vuotta sen jälkhiin ko lestadiolaisuus syntyi, eikä heitä ole paljon jokka olthiin kokkouksessa.«Mutta isossa Suomessa oon iso tokka uskovaisista», sanoi kainulainen kalastaaja Penjami Juuspi jota Paulaharju piti roikan johtaajana.
Tulevaisuuđen plaanat
Vaikka Norske kvener Midt-Norge oon justhiin alettu ja oon tällä hetkelä pieni paikalisyhđistys, se oon jo keriny pitämhään usseita tapattumii. Tämä kaikki alkoi marsikuussa viimi vuona. Silloin oli kans Trygve Beddarin ja Anne Margaret Nilsenin konsertti Trondheimissa, Baklandet-nimisessä paikassa.
Tänä vuona het tulhaan uuđesti, itte kväänikansan päivänä. Paikalisyhđistys toivoo, ette het pystyvät saamhaan myötä niin trönderiläiset kvääniit ko muut, joila oon interessi kväänikulttuurista. Lisäksi juhlassa tarjothaan kvääniruokkaa, ja iltapuolela oikkee kvääniquizin vietethään baarissa. Laestadius ei sikkaristi olis tykäny tuosta baarista, mutta piian hän olis saattanu hyväksyyt sen hyvän assiin puolesta?
Erlend Skjetne muisteli Lars Levi Laestadiuksesta Keski-Ruijan kvääniseuran väjele. (Foto: Privat)
