Aikamatka Pohjais-Ruijhaan ja vanhaasheen kielheen

 

A.V. Ervastin kirjan sivuila aukkee 140 vuotta vanhaa maailma ja kieli.

 

Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no

 

Puolentoista sattaa vuotta vanhaat suomen sanat oon jäljelä kväänin kielessä – ja niitä kuulee uusiitten ruijansuomalaistenki puhheessa.

 

Kesä 1882

Oululainen journalisti August Vilhelm Ervasti kävi Finmarkun öystästä vesthaan 40 vuotta ennen Samuli Paulaharjua, vuona 1882.

”Suomalaiset Jäämeren rannalla”  tuli ulos 1884. Karjalan sivistysseura antoi kirjan uuđen kerran ulos vuona 2017.

Ervastin reissu oli polittinen: Suomi halusi päästä Jäämerele. Ervasti muistelee kirjassa entisaijan rauhansopimuksista ja argumenteeraa ette suomalaisila oon vanhaa oikkeus Jäämeren ranthaan.

Pääintressi oon Kuolan ja Varengin ala mutta Ervasti käy kans Vesta-Finmarkussa ja aina Tromssassa saakka.

 

Färikkäästi kuvattu

Suomi oon Venäjän alla ja Ruija oli Ruottin alla.  Ihmiset assuuvat Jäämeren rannan pienissä kylissä hirsitaloissa eli turppaista pykätyissä kammeissa ja freistaavat löyttää elatuskeinon karussa maassa kuka mitenki: karjanhoito, niittyviljelys, maanviljelys, linnuitten pyynti ja turvetten keräys, mutta:

”…Kalastus niin jokiloissa kuin meressä tietysti oli pääelinkeino …”

Evarsti räknää  talot ja elukat ja kunka monta suomalaista, Lapin ihmistä, ruijalaista, venäläistä ja karjalaista kylissä assuu:

”… 56 henkeä, 16 ruijalaista, muut suomalaisia, 2 löysää miestä

 Pomorikauppa oon vilkasta:  Vienan mereltä tullee kesälä Ryssän laivoja jokka oon täynä monenlaista kaupankalua: kryynejä, plankkuja, jauhoi, hamppua, tervoja, köysiä ja hirsiä ja muuta. Rahhaa ei käytetä vaan maksona oon kala.

Pittuusmitat oon tuuma, jalka, meeteri, syli ja penikuorma. Painomitat oon vieko ja tynnyri  ja aikamitta oon tiima.

Karjalaisten ja lappalaisten kans Ervasti puhhuu suomea ja ruijalaistenki kans hän pystyy kommuniseeraamhaan, luultavasti ruottiksi mutta usseimat ryssät ketä hän kohatteli, oli ”ummikko-ryssiä”.

Merifiskuussa  pyytövenheinä oon  vämpööringit ja otringit. Likivesilä oon pienemät soutovenheet ja paaskit.

” … suomalaiset pyytävät paljastaansa hansnöörillä, liinalla tuskin nimeksikään..”

Merestä noussee turskaa, saittaa ja hyyssää. Kalat panhaan henkomhaan.

Ervasti muistelee kylistä ja kaupungeista. Kirjassa oon monta sommaa kuvvausta.

… koko  Jäämeren rannikko on samallainen: puuta eli pensasta, saati metsää, et meren partaalla näe missään, laululintua et kuule koskaan, kaikkialla vain ranta monta sataa jalkaa korkeana kalliomuurina jyrkästi nousee merestä, sallien ainoastaan hyvin harvoissa paikoissa halullisen päästä kuiville..”

 

Pohjainen kesä ja Akkulanniemen uusi kirkko

Ervasti lähti juunikuussa Oulusta. Reisu kulki ensin Kuusamon, Kantalahden ja Kuolan kautta Jäämeren ranthaan. Hän kulki melkkein kuukauđen.

Hän oli iloinen ko pääsi pois mettästä:

 ” Pohjolan kirkas yö levitteli sanoin selittämätöntä suloansa maille ja vesille eikä sen nauttimista enään häirinnyt tuo Lapin kesän suuri kiusa, sääsketkään, sillä näin lähelle aavaa merta ne eivät juuri tule.”

 Kirkkoniemessä hän näki uuđen kirkon. Kirkon oli rakennettu 20 vuotta aikkaa, vuona 1882.

– Akkulanniemeksi suomalaiset kutsuvat sitä nientä, jolle etelä Varangin kirkko on rakettu; norjaksi paikan nimi vain on Kirkenäs, kirkkoniemi.

 

Pohjais-Varenki  

Vesisaaressa Ervasti kummastellee polttopuun tyyristä hintaa ja ruijalaisten rautakamiiniita:

”Lämmityskoneita, joina jäämeren rannoilla kamareissa melkein yksistään käytetään rautakamiineja, tuodaan myöski kaupungista; niiden hinta on noin 30 kr. Niistä lämpiää huone hyvin äkkiä, muutamassa minuutissa, vaan jähtyy yhtä äkkiä, jonkatähen ylösnouseminen talvi-aamuna kuuluu aina olevan kovin kolkko.”

Ervasti käy hopusti Pykeässä jossa oon pari-kolmekymmentä taloa.

Annijovessa hän kuulee muisteluksen siitä ette vanhaa raja Ryssän ja Ruijan välilä olis häytyny kulkkee Annijovessa.

” .. kun raja v. 1826 määrätttiin Norjan ja Venäjän kesken, olisivat norjalaiset uskotelleet venäläisille, että vanhoissa välipuheissa mainuttu rajajoki Jakobselv tarkoitti nykyistä Jaakobselvaa eli Vuorjemaa. Petoksella olisi Norja siis tässäki päässyt voitolle, kuuluu puhe.”

 Ervasti meinaa ette Varenginvuonon peräkylä Karlebotn tullee siitä ette sielä oon asunu karjalaissii. Annijoessaki oon kylänosa minkä nimi oon Kariel, ja Ryssän rannalla oon pitkäle Kilttinhään saakka oon tämmöissii nimmii.

 ”… että karjalaisia ennen on Varangin tienoila asunut, on kaikkea muuta kuin uskomaton asia.”

  

Vesisaaressa oon vesijohto

Finmarkussa – jota Ervasti käskee Ruijan lääniksi – asui  vuoden 1875 lopussa 24.075 henkeä. Amerikkaan muutto oon suurta: sekä suomalaiset ette ruijalaiset lähteevät uutheen maailmhaan pareman elämän toivossa.

Valaskalanpyyttääjä Svend Foynila oon fabriikki Vesisaaressa saaren vestapäässä.

Vesisaaresta rakentethaan maantietä Vuorehaan päin «johon sen on määrä aikanaan ulottua”. Hamina oli vilkas ja kovaääninen. Haminassa oli ”30-40 laivaa ankkurissa, useammat suuria 3-mastoisia venäjän jähtejä, vaan joukossa myöski lännestä päin tulleita skuunareita ja prikejä.”

Vesisaari saattaa kans ylppeilä «vesijohosta, jota Suomessa ei löytyne muuala kuin Helsingissä ja Tampeella, ja telegrafista.» Kaupungin talojen katot oli katettu «punaisilla kaakeleilla eli vihannoilla turppailla». Kaupungissa oon ”hyvästi varustettu kirjakauppa” ja viikkolehti «Finmarkens amtstidende». Kortteeripaikassa oli sievä kahvihuone ja biljardi.

 

Ruijan suomenkielinen lehti

Ervasti kylästi Isr. Bergströmin tykönä joka oli konkurssitilassa. Bergström oli perustanu Ruijan Suomenkielisen Lehen vuona 1877.

”Hauska oli kuulla hänen kertomuksiansa mainitusta lehestä, millä hämmästyksellä sitä otettiin vastaan ei ainoastaan Ruijassa, vaan Kristianiassaki, ja millä kiivaudella sen hengeltä-saantiin ryhyttiin; jonka seurauksena oliki, että lehti, jonka toimittaja oli Suomen ylioppilas J.G. Cajan, puolen vuotta eli kesästä 1877 vuoden loppuun elettyään, muutti manalan majoille. B:n ajatuksen mukaan norjalaisten vaino oli ainoa syy lehen kuolemaan. ”

 

Hammerfest oon ”liian arktillinen”

”Höyrylaivamme viipyi Hammerfestissä 2-3 tiimaa, jolla välin hyvin kerkesi käydä kaupunkia katsastamassa. Laiva laski vähän matkan päähän möljästä, vaan sen kupeelle ilmestyi heti soutuveneitä, jotka halvasta hinnasta veivät matkustajia maihin.”

Hammerfest oli silloin Finmarkun suurkaupunki: Vuona 1875 sielä  asui 2101 henkkee joista 309 oli suomalaisia ja Ervasti räknäsi ette sekarotuisia suomalaisia olis lisäksi nuoin 150.

Finmarkun maaherran asemapaikka oli Hammerfest, mutta asumapaikkana kaupunki ei ole Ervastille mielhuinen:

”…ulkonäöltään ei kaupunki ole mikään mainittava.”

”sillä oon liian pohjoinen (arktillinen) luonne.”

Hammerfest oon kuitenki hyvä paikka fiskuuta ja jäämerenpyytöä varten:

”…sitä tarkotusta silmällä pitäen tuskin olisi edullisempmaa asemaa kaupungille voitu saada.”

Ervasti muistelee ette mursuja oon pyyetty liikkaa mutta muita isoja merielukoita niinko merikarhuja pyyethään hyvin.

 

Alattio                                                          

 Höyrylaiva eli tamppi missä Ervasti reissasi, ei käyny Alattiossa.

”… se oli vahinko , koska Alattion seutu, jota yksimielisesti kiitetään Ruijan kauniimmaksi paikaksi, siten jäi näkemättä.”

Vuona 1875 Alattiossa asui 2389 henkeä joista 716 suomalaista.

” Havumetsä ulottuu Alattion suuhun asti, ja joen suussa, 70 asteen leveydellä, viljellään pottuja, kauraa, ohraa, vieläpä kesäruistaki.”

Alattion kuuluisilla talvimarkkinoila myyđhään metsikanoja ja kolonialitavaroita. Kaavuonon pohjoisrannalla oon englantilaisten omistaja Kaavuonon vaskitehas.

 

Sievä Tromssa

Tromssasta Ervasti muistelee:

” Jos saari on sievä, täytyyy sanoa, että kaupunki ehkä on vielä sievempi; kadut leveöitä ja puhtaita ja rakennukset, jotka haminassa ja vähän ylempänä rannasta kulkevan pääkadun varrella olivat oikein komeoita ja suuria, useat kolmikertaisia, alakerrat laitetut loistaviksi kauppabutikeiksi, olivat syrjäisemmissäki kaupungin-osissa hyvässä kunnossa pidettyjä, laudotetuita ja maalatuita. Kirkkotori oli tehty puilla ja pensaskasveilla istutetuksi kauniiksi esplanadiksi. Länteen käsin maa kaupungista vähitellen kohoaa kankaaksi, joka rajottaa näkö-alaa sinne päin, vaan idän puoleen silmä ihastuneena kiintyy vastapäätä kaupunkia salmen toisella rannalla nousevaan, noin 4000 jalkaa korkeaan, ikuisella lumella ja jäällä peitettyyn Tromstidnin mahtavaan tunturiin..”

Tromssassa oon uusi museo joka on ”varustettu arvokkailla luonnon- ja kansantieteellisillä esineillä”, sen likellä  grand hôtel sekä vesijohto johon tullee vesi kaupungin vestapuolela olevasta järvestä. Järven ympärille Tromssan pohatat oon rakentanheet huviloita.

”Jos lukia suvaitsee muistaa, että Tromssassa ollaan 69,38’ asteen leveydellä, siis yhtä pohjoisessa kuin Utsjoella, ei hän varmaan voi olla tästä kaikesta kummiinsa joutumatta.”

Tromssasta hän kääntyi takaisin Suomheen päin ”tosin siitä alaspäin asuu vielä suomalaisia” mutta hän ei pitäny tärkkeenä käyđä heiđän luona sillä hän oli kiinostunnu tyhä Finnmarkusta  ja Jäämeren rannan suomalaisista.

Matka Suomeen kulki laivalla Tromssasta pohjaiseen ja sitte Ulvusvuonon peräle Suusshiin (no. Kjosen) missä

”rannalla seisovan talon nuori isäntä lupasi hevosen viemään kapineitamme [Yykeän] kirkolle, sittekun muut laivasta tulevat kalut oli maihin saatu.”

 

Mosken- eli Saltstraumen mainittu Kalevalassa?

Ervasti muistelee kans fiskuusta tunnetuista Lofoten-saariista ”joitten kahen eteläisimmän välissä vaarallinen Malström, Myllyvirta, pauhaa.”  Hän meinaa kuitenki ette Salteninvuonon suussa virttaava Salt- eli Storströmmen oon ”vielä kauheampi”.

Ervasti arvelee ette ko Kalevalassa kirjoitethaan ”Ruijan koskesta kovasta, palavasta pyörtehestä”, sillä saatettais tarkoittaa Myllyvirttaa eli Saltströmiä sillä

”….karjalaisille nämät seudut eivät ole olleet tuntemattomia, niin kuin arvaa siitäki, että karjalainen siirtokunta 13:lla vuosisadalla asettui Malangiin.”

 

Alkupöräinen kirja löyttyy Suomen kansaliskirjastosta Doriasta: http://www.doria.fi/handle/10024/101710