Kirke-postill.
Kirjoittaja: Ragnhild Rasmussen
Käänetty varenginkvääniksi: Aili Eriksen
Denne artikkelen finnes i norsk parallelltekst. Den kan leses her: Ananias Brune – oversetter av Læstadius
Vuona 1901 ulosannethiin Norjassa ensimäisen norjankielisen versjuunin Lars Levi Laestadiuksen Kirkkopostillasta. Tittelilehti antaa ymmärtää ette postilla oon käänetty kvääniksi, – ja se tapahtui yli sata vuotta ennen ko kväänin kielestä tuli oma kirjakieli.
Ruijassa oli tietenki paljon ihmisiä joitten äitinkielenä oli kvääni ja heilä oli hyvä ymmärys ja tuntemus kristinuskosta, mutta ko häy´ythiin kans kääntää norjaksi tarvithiin tietysti kans hyvät taiot norjan kielessä. Oli itte asiassa sunnmörelainen jola oli kaikki ehot ja taiot tekemhään tämän työn.
Käänttäjä
Ananias Brune (1853-1942) oli syntyny Voldassa ja tuli nuoressa iässä pohjoisheen. Sen jälkhiin ko opettaajankoulutusta oli käyty lopphuun, hän työteli ensistä opettajana Kallijoessa ja Salttijärvessä. Se oli ennen ko hän pari vuotta hiljemin toimi kansankoulunopettajana Vesisaaressa.
Ananias Brune.
Jo Kallijoessa hän oli tekemisessä lestadiolaisuuen kans ja löysi kokkouksesta «hengelisen kotin.» Täälä kokkoukset olivat kväänin kielelä ja Brunelä oon häytyny olla hyvä «kielikorva» ko hän oppi kieltä kohta heti. Hän toivoi ette kans norjankielinen väki olis myötä herräyksessä, ja tästä syystä hän alkoi kääntämistyön.
Vesisaaressa Brune tuli myötä poliittisheen elämhään ja oli sananjohtaja ja oli varasananjohtaja usiassa perioodissa. Opettajana hän oli kans myötä koulunstyyrissä.
Mutta proasti alkoi reagerata siihen ko Brunestä oli tullu lestadiolainen ja toimi/työteli saarnamiehenä. Ko oli keskustelu Brunen kans proasti päätti ette Brunen ja lestadiolaisten tapa kattoa asioita oli erilainen usiassa kohassa ko kirkon tunnustus. Tästä seuras ette Brune oli suspendeerattu opettajanvirasta. Hän alkoi nyt sen työn ette kääntää Laestadiuksen saarnat.
Kirkkopostilla
Laestadius ei itte ulosantanu mithään postilloja, mutta hän kirjoitti aina omat saarnat alas. Nämät yli 300 saarnaa oli säilytty, kopieerattu ja levitetty ympäri ja luettu «Lapin maassa.» Ensimäinen saarnasamlinki oli ulosannettu Ruottissa 1876, ko taas seuraava postilla, «Uusi Postilla» ulosannethiin Suomessa 1897. Siinä versjuunissa oli enämen saarnoja ja oli tämä jonka Brune sai käänetyksi norjaksi niin ette norjankielisetki saivat kuula ja lukia Laestadiuksen saarnoja.
Omasta käänöstyöstä hän sannoo itte: «En ole kaikissa kohissa saanu niin hyvvää käänöstä ko mie olisin halunu. Käänös oon tarkka, mutta siihen oon tullu ilmoittamistavat jokka maistuvat kväänin kieleltä. Se ei aina ole helppoa siirtää ajatuksen ja ilmoittamistavat uuele pohjale. Mie olen ollu ahkera siinä ette saarnat ei menettäis ommaa voimaa ja erikoisuutta. – Tämä oon ollu iso työ; piian lijan iso minule. Mutta mie olen huomanu Jumala avun ko olin tekemässä työtä. Ja jos työstä oon hyötyä niin kunnia kuuluu hänele.»
Kieli
Tavalisesti ko puhuthaan Laestadiuksen puhekielestä niin sitä kuttuthaan suomeksi ja Kirkkopostilloja suomenkielisiksi. Tästä oon seuranu ette suomia oon tunnistettu ja kuttuttu lestadiolaisuusliikheen «pyhäksi kieleksi». Brune taas kirjoittaa postillan alkusanoissa: «Laestadius oli ruottalainen, mutta ihmiset Lapin maassa missä hän työteli pappina eivät ymmärtänheet ruottia. Hän häytyi siksi oppia kväänin kieltä, ja hänen saarnat oon kväänin kielelä»
Kunka Brunele sitte meni?
Likemäs neljen vuoen ja yhen oikkeuenkäynin jälkhiin Brune oli vapautettu syytöksistä. Silloin hän sai viimen takaisin viran vuona 1889. Nyt hän toimi kansankouluopettajana. Ja se kesti siihen saakka ko hän vuona 1920 heitti virasta ja muutti Hammerfästhiin. Täälä hän jatkoi saarnajana ja kirjoittajana. Hän ulosantoi häftin jonka titteli oli ”Pari sannaa Laestadiuksesta ja lestadoilaisuuesta” (1927). Norvegica Sacra-teksti ulosannethiin vuona 1934 ja se sisälsi kirjoituksia joka oli tehty vuona 1928. Net muistelevat «Vesisaaren elävästä kristinuskosta».
Brune oli redaktööri seittemen vuotta lehessä jonka nimi oli «Sionin lehti» ja jonka oli ulosannettu joka kuukauessa Hammerfästissä. Tässä lehessä hän oli ahkerasti myötä antamassa kirjoituksia ja käänöksiä. Hän oli kans eesvastauksessa «Hengelinen laulukirjan» ensimäisestä versjuunista. Desemperikuussa 1942 Brune nukkui pois. Hän oli silloin kaheksenkymmentä yheksen vuotta vanhaa.
