Det viktigste året • Kaikkiin tärkkein vuosi

(Illustrasjon: Wilfred Hildonen)

 

Dette året er blant de mest betydningsfulle i den kvenske historien, skriver Ruijan Kaikus redaktør i denne lederen. Viiminen pääkirjoitus redaktööristä oon kvääniksi kans.

 

Kvenfolket er en nasjonal minoritet, men det føles iblant som om vi er noe mer.

Vi har hørt folk si at kvenene er der hvor samene var for noen tiår siden. I startgropa. Da pekes det på en framtid hvor kvenene er et stort og anerkjent folk med godt synlig kultur, med eget språk som brukes aktivt, og en større demokratisk overbygning i form av eget kventing og andre institusjoner.

Potensialet til stede. Noen forskere sier at det er minst 50 000 av oss, kompetente lekfolk mener tallet kan være opp mot 100 000. Fordi selvidentifisering må ligge til grunn, har de høyeste anslagene som forutsetning at stadig nye nordmenn er åpne om sine kvenske røtter. Det virker å finne sted.

Det føles også som om kvenene har et håp for framtiden som på visse områder skiller seg ut. En slags iver etter å komme til et nytt punkt, bli noe mer enn de er i dag. Kvensk er Norges sjanse til å berge et ikke-samisk nasjonalt minoritetsspråk, vi tror at kvener føler hast og iver fordi mye står på spill.

Fordi kvenene er ekstremt godt integrert i den norske befolkningen – andre ord er fornorsket eller usynliggjort – vil de streve med å komme til et slikt nytt sted uten hjelp. En hjelp de i dag ikke får. Kvenene blir år for år bedt om å løfte seg selv opp fra myra, statens innsats holder knapt til å kjøpe seg parykk for å tildekke det faktum at man sliter av seg håret.

Året vi nå er inne i er blant de viktigste i den kvenske historien. Hvis oppstarten av den første kvenforeningen i 1984 var startpunktet, kan 2023 bli endepunktet. Eller året da det hele for alvor tok av. Det skyldes at 2023 er året da Kommisjonen for sannhet og forsoning legge fram sin rapport. De har frist til 1. juni, om fire måneder bare, vi tror at rapporten og den politiske behandlingen som følger langt på vei vil avgjøre kvenfolkets videre skjebne.

Uten avbøtende midler av betydelig omfang, er sannheten den at det blir ingen forsoning. I stedet for nye toner blir det bare flere vers på den gamle fornorsknings-visa. Kvenene blir selvfølgelig ikke borte selv om staten vender dem ryggen, de vil fortsette å sysle med sine fragmenterte biter av språk og kultur. Det som blir borte, uroes vi for, er troen på framtiden. Kort sagt håpet og gleden.

Det er få tjent med, og vi understreker at Norge fortjener et kvenfolk som også etter 2023 har tro på framtiden.

 

Kaikkiin tärkkein vuosi

Kväänikansa oon kansalinen minoriteetti, mutta muutamista tunttuu ko met olisimma jotaki muutaki.

Kuulema ette ihmiset sannoovat ette kväänit oon nyt sielä missä saamelaiset olthiin muutamppii vuosikymmeniitä aikkaa. Starttikuopassa. Silloin meile näytethään tulleevaisuutta missä kväänit oon iso ja tunnustettu kansa minkä kulttuuri näkkyy, minkä oma kieli oon hyvässä hoiđossa ja millä oon omat demokraatiliset ylirustingit niin ko kväänitinka ja muita institusuuniita.

Kyllä se oon mahđolinen. Jokku tutkiijat sannoovat ette meitä oon kuitenki 50 000, kompetentit maalikot ette luku saattaa olla sataki tuhatta. Ko ihminen häyttyy itteki tuntteet ittensä kvääniksi, se korkkeimat arvelut vaattiivat ette aina usseemat ette usseemat norjalaiset aukenethaan omista kväänijuurista. Niin näyttääki tapattuuvan.

Se tunttuu kansa niin ko kvääniilä olis tulleevaisuuđenuskoo mikä muutamissa suhtheissa eroittuu muista. Yhđenlainen inta päästä uuđele tasale, pitemälle ko missä het oon tääpänä. Norjala oon mahđolisuus pelastaat yhđen semmoisenki kansalisen minoriteettikielen mikä ei kuulu saamen kielten joukkhoon, ja met uskoma ette kvääniilä sillä oon niin hoppu ja inta päälä ette pelissä oon niin paljon.

Ko kväänit oon niin hirmunen hyvin integreeraantunheet Norjan kanshaan – toisin sannoin ruijalaistunheet eli muuttunheet näkymättömäksi – het työtelhään ette päästäis uuđele tasala ilman muitten avuttaki. Ja ilman avuttahan het tääpänä oonki. Kväänii käskethään vuosi vuođen jälkhiin ette nostakkaa itte ittenä levästä, staatin apu oon juuri ja juuri nokko ette saattaa ostaat tekohykset peittämhään klanin ko oon ensistä kiskonu hykset päästä.

Tämä uusi vuosi oon yksi kvääniin histoorian tärkkeimistä vuosista. Jos ensimäisen kvääniyhđistyksen perustaminen vuona 1984 oli alkukohta, se vuođesta 2023 saattaa tulla loppukohta. Eli se vuosi ko kaikki oikhein tođesti lähtee käynthiin. Niin sen takia ette vuosi 2023 oon se vuosi ko Tottuuđen ja sovinon komisuuni anttaa ulos ittensä raportin. Heilä oon fristi 1. juunikuuta, aikkaa oon tyhä nelje kuukautta, ja met uskoma ette raportti ja sitä seuraava poliittinen toimi tullee paljossa päättämhään kvääänikansan tulleevasta kohtalosta.

Jos tuloksenna ei ole merkittäävii suojatoimii, tosiassii oon ette mithään sovinttookhaan ei tule. Uussiin sävelheitten sijhaan saama tyhä uussii värssyi vanhaasseen ruijalaistamisvirtheen. Kväänit ei tietenkhään hävvii mihinkhään vaikka staatti käänttää heile sölän, het jatkathaan puohailuu ommiin kielen ja kulttuurin rästiin kansa. Mikä hävvii, sitä met murettimma, oon usko tulleevaisuutheen. Lyhykäisesti sannoin toivo ja ilo.

Siitä harva hyöttyy, ja met allepriimustamma ette Norjan etu oon ette kväänikansa uskoo tulleevaisuutheen kansa jälkhiin vuođen 2023 lopun.