Ei fin utvikling • Hyvä kehitys

Illustrasjon: Wilfred Hildonen

 

Det er opp til hver enkelt lokalforening å bestemme. Det er bra. Ruijan Kaikus leder for april, med kvensk oversettelse lengre ned i saken.

 

Ei fin utvikling

De siste årene har vi sett vår store dag bli enda større. Kvenfolkets dag breier seg ut, krever mer plass. Det kan vi like.

Før om årene var markeringen gjerne mer beskjeden og avholdt presis på datoen. I dag dunkes det på stortromme og pyntes med kvenflagg både før, under og etter selve dagen. Rekorden er at det markeres og feires ei uke til ende, som vi har sett det i Trondheim og i år også Alta.

Spør du oss, så er denne utviklingen god. Sikkert også helt normal for et folk som ennå driver og leter etter seg selv. Kvenenes store dag behøver ikke kopiere landets grunnlovsdag, som med sitt kompakte format skapt for generasjoner siden starter med salutt ved hanegal og ebber ut med kakespising samme kveld.

Kvenfolkets dag er en relativt ung merkedag og stadig under utvikling. Det fins ingen klar fasit eller strenge rammer. Dagen vår er i evolusjon, den utvikler seg organisk og ikke innenfor et på forhånd fastsatt skjema.

Det er i teorien fullt mulig å se for seg et «korrekt-arrangements-direktiv» fra øverste hold. Et «nøyaktig slik skal dagen markeres» uten hensyn til lokale forhold og lokale ildsjelers store ideer, men slik vi kjenner moderorganisasjonen NKF vil det neppe skje.

Det er vi glade for. Ledelsen i Norske kveners forbund har – så vidt oss bekjent – latt det være opp til hver enkelt lokalforening å selv bestemme. Hvordan de vil ha dagen sin. Eller dagene sine. Eller uka si. Kvenuka.

På den positive siden gir flere festlige dager mer moro for pengene. Pluss mer tid til å avvikle alt man drømmer om å avvikle.

Det fins likevel et problem. Markering strukket over mange dager kan duke bordet for en utsklidd affære hvor det dugnads- og oppslutningsmessig rakner i sømmene. Det skal man være obs på, men rådet er å være sta og ikke tvert gi opp den kvenuka man gikk for.

Det er utrolig ildsjel- og dugnadskrevende å stelle i stand ting for publikum. Derfor sier vi tusen, tusen takk til alle dere som sto på. For Kvenfolkets dag, eller dager, 2025.

Vel blåst og god påske.

 

Hyvä kehitys

Viimi vuosina olema nähnheet kunka meiđän isosta päivästä tullee vielä isompi. Kväänikansan päivä levenee ja vaattii aina enämen sijjaa. Siitä met kyllä tykkäämä.

Varhempinna vuosina markkeerinki oli ushein vaatimattomampi ja tyhä nimenomhaisenna päivänä. Nyt paukutethaan issootrommaa ja pyntäthään paikat kvääniflavula sekä ennen päivää ette päivän aikana ja sen pörästä. Rekorti oon ko sitä markkeerathaan koko viikon niin ko olema nähnheet Tronjamissa ja tänä vuona kansa Alattiossa.

Jos sie kysyt meiltä, se tämä oon hyvä kehitys. Ja sikkaristi aivan ođottheessa ko kysymyksessä oon vielä ommaa itteensä hakkeeva väki. Kvääniin ison päivän ei tartte kopieerata Norjan peruslainpäivää, minkä fasta malli oon menheitten sukupolviin luoma ja alkkaa kukonlaulun aikhaan kunnialaukauksilla ja loppuu kakon syömisheen saman päivän iltana.

Kväänikansan päivä oon kohta uusi merkkipäivä ja sillä kehittyy koko aijan. Sillä ei ole mithään selvää fasittii eikä tiukkoi raamii. Meiđän päivä ellää ja muuttuu, se kehittyy luonolisesti eikä minkhään etukätheen päätetyn mynsterin jälkhiin.

Teoriassa se oon mahđolinen kuvitella ette ylhäältä käsin annettais ”oikkeen-arransementin-direktiivi”. Semmoinen ”justhiin näin päivää pittää markkeerata” ilman ette perustettais paikan oloista tahi sen valkkeesieluin suurenlaisista ajatuksista, mutta niin ko met tunnema äitiorganisasuunin, Ruijan kvääniliiton, se niin tuskin käypi.

Siitä met olema iloiset. Ruijan kvääniliiton johto oon – meiđän tieđon jälkhiin – antanu jokhaisen paikan oman yhđistyksen päättäät assiista itte. Sen kunka net halluuvat päivänsä oornata. Eli usheemat päivänsä. Eli viikkonsa. Kvääniviikon.

Oonhan se soma jos meilä oon usheempi fästipäivä ja saama hauskutella koko rahan eđestä. Ja hommata kaikkee minkä hommailemisesta olema unistelheet.

Yksi huonoki puoli siinä oon. Usheeman päivän markkeeraminen saattaa tehđä ette homma luiskattaa käsistä ja talkkoohenki ja osalistuminen kärssiivät. Sen oon hyvä laittaat merkkhiin, mutta neuvona oon ette pittäät päänsä eikä anttaat ylen kvääniviikkoo niin ko itte sen oon ajatellu.

Se vaattii uskomattoman paljo talkkoohenkkee ja hommaa valkkeesieluilta ko pittää oornata assiita publikummii varten. Sillä sanoma tuhanet ja taas tuhanet kiitokset teile jokka sen etheen työtelitte. Vuođen 2025 kväänikansanpäivän eli -päiviin etheen.

Hyvin hommailtu ja hyvvii päässiäissii.

Kvensk oversettelse: Eira Söderholm