Ei oppi ojaan kaada

Norjan kielessä riittää ihmettelemistä sekä vastatulleille suomalaisille että täällä jo kauemminkin asuneille.

Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no

*Til denne saken kan du bruke vår innebygde kvensk-norske ordliste.

Jos norjan kielen pitkien ja lyhyiden äänteiden kirjoittamisessa on jokin systeemi, niin miksi sanojen kan, skal, vil jne. lopussa on kuitenkin vain yksi konsonantti? Miksi r lausutaan eri lailla sanojen sisällä kuin sanan alussa ja lopussa? Miksi sanotaan että «et ferskt brød» mutta «batteriet var finsk» eikä «finskt»? Milloin jos on «om» ja milloin «hvis»?  Onko olemassa jokin systeemi siihen mitkä sanat ovat en-sukuisia ja mitä et-sukuisia?
Tromssansuomalaiset kysyvät ja Trond Trosterud vastaa. Kurssi on vapaamuotoinen ja ilmainen.
– Minusta tämä on hauskaa ja mielenkiintoista. Muuten en viitsisi, Trosterud selittää.

Suomalaisnäkökulma
Tromssansuomalaisilla on käynyt tuuri, sillä paitsi että Trosterud on seuran jäsen, suomalaisen Kirstin aviomies ja osaa suomea, hän on myös kielitieteen professori Tromssan yliopistossa, Norjan kielen kielineuvoston (Språkrådet) jäsen ja tunnettu myös kansainvälisissä lingvistipiireissä.
Norjan kielen kummallisuuksien lisäksi kurssilla harjoitellaan lausumista, prepositioita, lauseen sanajärjestystä, sanontoja ja kaikenlaista sellaista missä suomalaiset helposti kömmähtelevät. Kurssilaiset ovat ottaneet mukaan kirjoittamiaan tekstejä ja näitä on oikoluettu. Taustalla kummitteleva kouluruotsi häiritsee joskus, mutta ilman muuta se nopeuttaa norjan oppimista.

– Jos minä osaisin yhtä hyvin suomea, olisin tosi tyytyväinen, Trosterud kehuu.
Kurssilla on syksystä lähtien käynyt parisenkymmentä henkeä. Kurssipaikkana on Suomi-talo, joka on Tromssan keskustassa sijaitseva Business Oulun lukaali, mitä seura on saanut luvan käyttää tarvittaessa.

– Englanti on jäänyt päälle
Voisi luulla että norjan puhumiselta ei voi Norjassa välttyä, mutta Elina Nystedtin kohdalla näin on käynyt jo kahden ja puolen vuoden ajan, sekä työpaikalla että kotona.
Kun Elina tapasi Jensin, he puhuivat englantia ja se on jäänyt päälle.
– Vaikea vaihtaa kieltä kun ollaan totuttu puhumaan englantia. Joskus alamme puhua norjaa mutta sitten se lipsahtaa taas englanniksi, Elina Nystedt toteaa.
Ympäristötieteen opiskelu sujui englanniksi ja nykyisellä työpaikalla Framsentterissä työkieli on englanti.
– Normaalissa arkielämässä norjan opettelu ja käyttö on jäänyt tosi vähille. Olen kuullut ja käyttänyt norjaa lähinnä kaupassa ja pankissa asioidessani ja olen kyllä ymmärtänyt ja tullut ymmärtetyksi, mutta nyt kun on selvää että jäädään tänne, niin minun on ruvettava treenaaman norjan puhumista, Elina Nystedt kertoo.
– Meillä on norjalaisia kavereita, mutta heidänkin kanssaan puhun englantia. Paras paikka, missä minulla on ollut tilaisuus puhua ja oppia norjaa, oli lastentarhassa missä olin työssä kuukauden ajan.  Silloin huomasin miten nopeasti norjan kieli kehittyi. Kyllä kieltä nopeasti oppii kunhan alkaa vaan treenaamaan. Minun pitää varmaan hankkia jokin harrastus missä puhutaan norjaa, Elina miettii.
Hänen määräaikainen työnsä Framsentterissä lopppuu maaliskuun puolivälissä ja edessä on uuden työpaikan etsiminen. Hän uskoo sen löytyvän Tromssasta – ja toiveena olisi myös norjaa puhuva lounasporukka!

Ilman kouluruotsia
Tromssan yliopiston tuore suomen ja kainun kielen lehtori Mikko Voronov ilmoittautui heti tänne tultuaan yliopiston norjan kielen kurssille.
– Yliopiston kurssi on sellainen perinteinen kielikurssi, missä opitaan erilaisia lauseita, kysytään ja vastataan, mutta tämä on erityyppinen. Opettajamme Trond on oikea polyglotti, osaa erinomaisesti monia kieliä ja hänellä on hyvä lingvistinen näkökulma, Mikko Voronov luonnehtii.
Ihan alkeiskurssille Voronov ei yliopiston kielikurssillakaan joutunut, sillä hän oli oppinut hieman norjaa  kymmenen vuotta sitten Tromssassa opiskellessaan.
– Testin jälkeen pääsin onneksi alkeiskurssia ylemmälle tasolle!
Suomalaisten norjan kielen oppimista helpottaa kouluruotsi, huonostikin sujunut, mutta Voronovilla ei ole tätä taustaa.
– Mitä haasteita sinulla on norjan kielen oppimisessa?
– Haasteena on hankkia tarpeellinen kielitaito jotta pärjään arkielämässä ja pystyn paremmin tutustumaan norjankielisiin kollegoihin!

–  Aina jotain uutta opittavaa
Tromssassa talvisesongin ajan viipynyt valasopas Lauri Pietikäinen on oppinut norjaa jo yli 30 vuotta mutta silti hän on tykännyt käydä nimenomaan tällä kurssilla, tällä porukalla.
– Olen täällä oppimassa norjaa mukavan sosiaalisella tavalla, hän kitetyttää.
Pietikäisen ensimmäinen norjan kurssi oli Bärumissä vuonna 1983.
– Olin töissä Norjan suurimmassa tulppaani- ja neilikkatarhassa Ramstadslettassa. Silloin Bärumissä järjestettiin ulkomaalaisille ilmaisia norjankursseja. Seuraavan kerran osallistuin norjankurssille Stössä vuonna 2002. Se kurssi kesti neljä lukukautta ja sekin oli ilmainen, Pietikäinen kertoo.
Hän on suorittanut myös norjan kielitestin.
– Töissä olen aina joutunut kirjoittamaan norjaa ja nyt tänä talvena on pitänyt pinnistellä vielä enemmän kaikkien raporttien ja hakemusten kanssa.
–  Mikä sinulle on haastavaa?
– Olen kurssin aikana huomannut että lausumiseen on jäänyt joitain virheitä, koska en opetellut kunnolla heti alusta. Trond (Trosterud) on tosi hyvä neuvomaan ääntämisessä, Pietikäinen kiittelee.
– Prepositiot ovat myös vaikeita, sillä osasin ruotsia hyvin, ja se häiritsee, sillä norjan ja ruotsin prepositiot ovat joskus erilaiset.

– Oli pakko oppia!
Mari Hepo-oja on asunut kohta kolme vuotta Tromssassa. Hänellä on norjalainen mies joka on alkanut opetella suomea.
Mari kävi kuuntelemassa vastaavaa kurssia ennen Norjaan muuttoaan, mutta totesi silloin että hänen kielitaitonsa ei ollut vielä riittävä. Viime syksynä hän otti yhteyden Trond Trosterudiin ja teki aloitteen uudesta kurssista.
– Olen työssä lasten toimintaterapeuttina Tromssan kunnalla ja minun on pakko osata norjaa hyvin, mutta kuitenkin sattuu joskus että lapsi puhuu epäselvästi, ja silloin on vaikea arvata mitä hän sanoo. Onneksi pahimmat väärinkäsitykset ovat sattuneet vapaa-ajalla! Hepo-oja naureskelee.
Hän toteaa että hänen norjan kielen oppimiskäyränsä on ollut varsin jyrkkä.
– Osasin koulussa hyvin ruotsia, mutta en ole käyttänyt sitä koskaan. Ruotsissa käydessäni puhuin aina englantia. Täällä jouduin kovaan kouluun. Tromssaan muutettuani menin kahden viikon päästä töihin UNN:iin ja heti piti puhua ja kirjoittaa! Kuljetin taskussa vihkoa johon kirjoitin kaikki sanat joita en ymmärtänyt ja kysyin ne kotona mieheltäni tai täällä asuvalta siskoltani. Kirjoitin myös työssä tarvittavia ilmauksia, hän muistelee.
Mari selittää että hänellä on näkömuisti ja hän muistaa sanat paljon paremmin kun on nähnyt ne kirjoitettuna.
Hän on värvännyt kurssille monia osallistujia kehumalla sen hauskaa ilmapiiriä mm. sosiaalisessa mediassa:
– Jokainen mukanaolija voi vaikuttaa siihen mitä milloinkin käsitellään.  Kurssilla puhutaan pääasiassa norjaa, mutta välillä lipsahtaa suomen puolelle. Kysyä kehtaa kummalla kielellä tahansa. Kurssille voi hypätä mukaan koska vain, eli ei tarvi miettiä, voiko tässä vaiheessa tulla mukaan, jos ei aiemmin ole ollut. Kurssi ei todellakaan ole mitään otsa rypyssä pänttäämistä, vaan huumorin ryydittämää ja hyvin vapaamuotoista, Mari Hepo-oja kirjoittaa tromssansuomalaisten Facebook-ryhmässä.
Norjan kielen keskittyneellä oppimisella on haittapuolensa.
– Siskoni on asunut täällä 13 vuotta ja yksi suomalainen  työkaveri on asunut täällä yli kaksikymmentä vuotta. On ollut karseeta huomata että minunkin suomen kieleni on alkanut rapistumaan kolmessa vuodessa! Ja se on sentään äidinkieli! Mari Hepo-oja ihmettelee.