Elämää Suomalaismetsäpäivillä

LAITONTA VIINANPOLTTOA Elämää Suomalaismetsissä teatterin keinoin. Nimismies (Mikal Markussen) ottaa kiinni viinanpolttajan (Bjarne Korbøl).

 

Tänä vuonna toteutin vanhan unelmani: Kävin Mettä-Suomessa!

 

Teksti ja kuvat: Kristiina Puumalainen

 

Pohjois-Norjassa asuessani totuin, että paikkojen nimet olivat usein kirjoitettu kolmella kielellä. Norjaksi, saameksi ja kveeniksi – Vadsø, Čáhcesuolu,Vesisaari. Olin jo aiemmin lukenut, että etelämmästäkin löytyy vanhaa suomalaisasutusta ja suunnittelin reilu kuusi vuotta sitten muuttokuorman ajon Tromssasta Osloon näiden suomalaismetsien läpi. Metsää, enemmän metsää… ja sitten keskellä metsää virtaavan joen varrella oli kyltti – Noppikoski! Heti sen perään Makkola.
Innostuneena luin kaikki kyltit matkan varrella. Siltä reissulta jäi elämään ajatus, että joskus vielä kävisin täällä.

Tänä vuonna tämä ajatus toteutui pyöräreissuna. Matkan kohteena oli siis Mettä-Suomi ja tarkemmin Republikken Finnskogen – Suomalaismetsien tasavalta yhden heinäkuisen viikonlopun ajan.

Keitä he olivat?

Suurelta osin savolaisia. 1500-luvun lopussa ja 1600-luvun alussa nälänhätä pakotti ihmiset liikkeelle etsimään elämisen mahdollisuuksia muualta, ensin muuttovirta oli Ruotsiin, myöhemmin Norjaan. Suomalaiset asuttivat ja kaskesivat Ruotsin ja Norjan metsiä, samalla kun kantaväestö asutti lähinnä jokivarsien hedelmällisiä viljelymaita. Silloisen Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan poika oli saanut omia maitaan herttuakunnakseen ja lupasi seitsemän verovapaata vuotta kaikille, jotka asuttavat herttuakunnan asumattomia alueita.

Myöhemmin osa metsäsuomalaisista lopetti kaskeamisen ja alkoi pitämään kestikievareita – yhä vieläkin majoitusta harjoitetaan Ruotsin puolella Mattilassa ja Camp Noppikoskessa. Myös Honkaniemi Norjassa tarjosi ainakin muutama vuosi sitten majoitusta.

Norjassa tiivein suomalaisasutus löytyi lähinnä Hedmarkista ja ulottui Kongsvingerin, Gruen, Åsnesin ja Vålerin kuntien alueelle. Monet asukkaista (etenkin Gruessa) ovat Rautalammilta alueelle muuttaneiden jälkeläisiä. Rautalammin ystävyyskuntia ovatkin nimenomaan Grue Norjassa ja Torsby Ruotsissa, molemmat Suomalaismetsissä.
Suomalaisasutus levittäytyi kuitenkin paljon laajemmalle alueelle, Telemarkiin ja Trøndelagiin asti. Drammenin ja Bærumin välistä löytyy esimerkiksi alue nimeltään Finnemarka.

Pyöräily alkaa

Huijasin vähän ja otin junan Oslosta Kongsvingeriin ja sieltä bussin Kirkenæriin, joka sijaitsee jo Gruen kunnassa. Sieltä pyöräilin Finnskogeniin Skasenin rannalle, jossa sijaitsee Finnskogen Villmarksenter. Täältä löysin jo luettavaksi paljon Finnskogen lehtisiä ja sain maistaa ensimmäisen kerran Finnskogenin kansallisruokaa «motti og flesk», eli jauhoista tehtyä hieman raemaista lisäkettä ja paistettua läskiä, ihan noin suoraan sanottuna. Lisänä tietysti puolukkaa. Maistuihan tuo pyöräilyn jälkeen.

Finnskogdagene ja Suomalaismetsien tasavalta

Pyöräreissun pääkohde oli siis nähdä ja kokea paikan päällä Gruen kunnassa, Svullryassa, järjestettävä Finnskogdagene – Suomalaismetsien päivät.
Suomalaismetsien päiviä on järjestetty jo vuodesta 1970 ja tällöin Finnskogen julistautuu itsenäiseksi tasavallaksi, yleensä heinäkuun alussa ja yhdeksi viikonlopuksi. Virallisuudet ovat perjantaina iltapäivällä ja näissä on mukana usein Suomen suurlähetystö, josta usein saapuu Finnskogenin presidentti. Valitettavasti saavuin Svullryaan kuitenkin vasta lauantaina aamupäivällä, joten tämän näkeminen saa odottaa ensi vuoteen.

Svullryan kylä on Finnskogenin pääkaupunki, mutta aikoinaan eivät metsäsuomalaiset saaneet itse kylässä asua vaan heidän asuinsijansa oli kylänrajojen ulkopuolella. Nykyään aivan Svullryan kylän keskustassa on Finnetunet, joka on osa Finnskogenin museota.
Finnetunet on myös päätapahtumapaikka päivien ajan, siellä on erilaisia esityksiä, markkinat ja koko alue herää eloon esittämään metsäsuomalaisten elämää niin kuin se kauan sitten oli.

Tapaamisia kadulla

Ensin niitä T-paitoja oli vain yksi, sitten niitä oli enemmän, ja yhteistä niille oli musta väri ja kaikissa nimi, joka päättyi -nen. Yhteistä oli, että T-paitojen kantajilla oli sukutaustassa siis metsäsuomalaisia.

Morten ja Rune Bechin suvussa on 40-50 suomalaisperäistä nimeä. Heidän paidoissaan luki «Lehmoinen». Rune Bechin isoisoisoäiti oli alueelta ja Bechin perhe on nyt ostanut Ruotsin puolelta Finnskogenista mökin. Myöhemmin paljastui, että senkin mökin rakentaja oli perheelle sukua ja nimeltään Neuvonen. Kaiken kaikkiaan heidän suvussaan on 40-50 suomalaisperäistä nimeä.

Tapasin myös kaksi norjansuomalaista. Maija Hoikka ja Kirsi Saaristo olivat Norjalais-Suomalaisen Liiton retkellä. Kirsi Saaristolla oli myös erityinen kiinnostus aluetta ja metsäsuomalaisia kohtaan, koska hän on opettaja, ja opetussuunnitelmaan kuuluu kansalliset vähemmistöt ja kielet.
Kaiken kaikkiaan suomalaiset otettiin iloisesti mukaan ja jutteluseuraa riitti.

Kotimatka alkaa. Ensi vuonna uudelleen?

Kotimatkani alkoi sunnuntaiaamuna Svullryasta, pyörällä Skasenin kautta Kongsvingeriin. Skasenin rantaa pitkin ajaessani oli pakko pysähtyä ottamaan pari kuvaa. Ymmärsin hyvin miksi nämä ihmiset ovat silloin aikoinaan tänne pysähtyneet. Täällä oli metsää ja järvimaisemaa. Siitä sai elannon ja siinä oli jotain tuttua kotiseudulta.

Pienessä Svullryan kylässä oli myös mukavan rento ja kansainvälinen tunnelma, joten en pitäisi mahdottomana, että täällä käymisestä tulisi minulle jonkinlainen perinne.
«Tervetuloa Norjan Suomen pääkaupunkiin – Svullryaan!» sanoo Finnskogdagenin nettisivukin.

Kiinnostuitko lisää? Lähteet ja lisätietoa esimerkiksi täältä:
www.finsk.no ja Norjan metsäsuomalaismuseo http://www.skogfinskmuseum.no/
Finnskogdagene Gruessa http://finnskogdagene.no/joomla34/
Visit Finnskogene: http://www.visitfinnskogene.no/
Elämää Suomalaismetsäpäivillä