Piirustus: Wilfred Hildonen

 

«Men da kunne de vel like gjerne avlyst Samekonferansen, og dyttet smulene derfra inn i Kvenkonferansen?»

Ruijan Kaikus leder for november. Kvensk oversettelse lengre ned.

 

Var alt dette arbeidet bare spill for galleriet, spør Kvääninuoret seg.

Det ungdommen sikter til, er at man i sannhetsåret 2023 velger å videreføre underfinansieringen av et helt folk.

Satser myndigheten på at folk glemmer? At det på skjermen dukker opp så mye krig og elendighet og så mange tårevåte folkevalgte syndere at til og med kvenfolket spør seg hva man egentlig fablet om, i disse junidagene i 2023?

Kvenfolket glemmer naturligvis ikke, og ettermælet til kommisjonen står i fare. Uten avbøtende tiltak vil arbeidet i historiens lys framstå ikke bare som et oppgjør med fornorskningen, men som statlig lureri. Spill for galleriet. Kommisjonsarbeidet risikerer selv å bli en del av begått urett, rapporten et veikart for videre nedvalsing av et kvenfolk som har røpet sine innerste, mest sårbare hemmeligheter.

Et ferskt eksempel: Som en indirekte konsekvens av Sannhetskommisjonens arbeid, ble Kvenseminaret 2023 sløyfet. Lokaler av-booket, foredragsholdere bedt kansellere flybilletten, ingen lunsjbuffet i vente.

Rent teoretisk forstår vi fylkesrådets begrunnelse. I år fantes det faglige og arrangements-tekniske argumenter for å slå de to konferansene i lag. Men da kunne de vel like gjerne latt Samekonferansen 2023 utgå, og dyttet smulene derfra inn i Kvenkonferansen 2023?

Det var sikkert latterlig uaktuelt, så hvorfor synes fylkesrådet å grue seg så lite til de kvenske reaksjonene som de visste ville komme?

Kvensaken er mer enn teori. Den har en dyp følelsesmessig side, og her var avgjørelsen uklok. Ufølsomt og provoserende, sa NKF, og de har rett. I år av alle år var det emosjonelt svaksynt å ribbe kvenene for en så viktig hendelse. Trolig ufølsomt også mot kommisjonens folk, som sikkert tok det som en selvfølge at det i år ble en meget påkostet kvensk konferanse.

Vi har sørgelig ofte skrevet om det samme. Kyniske avgjørelser i kvensk disfavør som ferdig snakket ramler ut av det blå. Den store oppsummeringen gjenstår, men det fins foreløpige svar. Etter vår oppfatning er svaret så langt – sannhetskommisjonen og rapporten inkludert – at fornorskningen med viten og vilje pågår.

Til tider på svært så paradoksalt vis.

 

Tuntheelinen sokkeus

Oliko kaikki tämä työ tyhä näyttämäpellii, kyssyy Kvääninuoret.

Tällä nuoret tarkoittaavat sitä ette tottuusvuona 2023 aina jatkathaan kokonhaisen kansan alamittaista finansieerausta.

Luottaavatko esivallat siihen ette ihmiset unheettaavat? Että särmile ittää niin paljo sottaa ja kurjuutta ja kansanvalittemmii syntisäkkii itkheilä ette kväänikansaki kyssyy itteltäns ette mitä noina vuođen 2023 juunipäivinä oikhein hourathiin?

Tietenkhään ei kväänikansa unheeta, ja kommisuunin jälkimainet oon vaarassa. Ilman paranustoimitta työ ei staatin puolelta tule histoorian nävössä näyttämhään tyhä ruijalaistamisen loppuselvittelyltä mutta petokselta. Näyttämäpeliltä. Oon vaara ette kommisuunin työ itteki näyttää osalta tapattunutta vääryyttä, raportti tiekartalta siihen kunka kväänikansan päästhään litistämhään, kväänikansan joka oon paljastannu ittensä siissiimän, ittensä kippeimät salhaisuuđet.

Veres esimerkki: Tottuuskommisuunin työn epäsuorana seurauksena kvääniseminaarin 2023 perruutethiin. Lokaalit perruutethiin, puhhuujiita pyyđethiin ette het perruutettais flyyipiletit, eikä sitte tieđossa mithään murkinabuffettii.

Puhthaan teoreettisesti kyllä ymmärämmä fylkinraađin perustelun. Tänä vuona oli faakilissii ja arrangementtiteknilissii argumenttiita sen puolesta ette kaksi konferenssii lyötäis yhtheen. Mutta ilman se olis ollu mahđolinen jättäät vuođen 2023 Saamekonferensin pitämättä, ja muruset olis kovottu vuođen 2023 Kväänikonferenshiin?

Ilman semmoisen ajatteleminenki olis ollu kokonhansa hulluu, ja näyttääki ette fylkinraati ei juuri pölkkää kvääniitten reaksuuniita mikkä se kyllä arvas ette tultais.

Kvääniassii oon enämen ko teorii. Siinä oon syvä tuntheelinen puoli, ja sillä päätös oli epäviisas. Tuntheeton ja provoseeraava, sanoi RKL, ja het oon oikeessa. Eriliikaisesti tänä vuona se oli tuntheelisesti lyhynäköinen ette vieđä kvääniiltä niin tähđelisen tillaisuuđen. Luultavasti tuntheeton kommisuuninki ihmissii kohđen jokka sikkaristi ajatelthiin ette tänä vuona tietenki olis ollu oikhein runshaasti kostanettu kväänikonferansi.

Met olema surulisen ushein kirjoittanheet saman assiin ympäri. Kväänii vasthaan tehđhään kyynilissii päätöksii mikkä puđotethaan valmhiina heiđän pääle. Vasituiset johtopäätökset vielä vailuuvat, mutta toistaissii vastauksii oon jo olemassa. Niin ko met sen näjemä, vastaus oon – tottuuskommisuunin ja raportin myötälukkiin – ette ruijalaistaminen tiettäin ja tahtoin aina oon toimessa.

Muutamisti kohta paradoksaalisela mallila.