Illustrasjon: Wilfred Hildonen

 

«Elementene er på plass, nå satser vi på at ildsjelene bak festivalen ser muligheten.» Ruijan Kaikus leder for august. Kvensk oversettelse lengre ned.

 

Porsangers ordfører Jo Inge Hesjevik tar til orde for at Kipparifestivalen bør få fast offentlig finansiering. Altså havne på det årlige statsbudsjettet.Det fins mange gode ideer, denne ideen er realistisk. Det fins ingen statsfinansiert kvensk festival, det i seg selv er et argument. Dessuten var det nettopp i Børselv i Finnmark at verdens første kvenforening så dagens lys. Stiftet av han som er festivalens uformelle beskytter og en av landets aller mest kjente kvener, Terje Aronsen. Festivalen sentrerer også rundt Kvensk institutt – landets eneste i sitt slag.Kipparifestivalen, med undertittel «Børselv kvenkulturfestival» stiller etter vår oppfatning sterkest i klassen i det meste, i alt fra kvensk nybrottsarbeid, tradisjon og historisk sus, til kvenske språkbrukere, beliggenhet og værmessig forutsetning.

Kipparifestivalen på statsbudsjettet vil medføre i størrelsesorden 2,5 millioner kroner årlig. Det gir forutsigbare rammer og rom for to deltidsansatte, et minimum av hensyn til kontinuitet og kollegialt fellesskap.

Samtidig er det viktig å huske at også festivaler har en levetid. De fødes og vokser seg store, før de svinner hen og dør – det hele gjerne i løpet av en tjueårsperiode. Kipparifestivalen er nå 16 år og relativt gammel, vi tror det er viktig at den i tilfelle fast årlig statsstøtte får en real idemyldring.

Innholdsmessig vil man i praksis nå langt med mer av det samme, det viktige er at det legges til rette for en følelse av «ny giv» for de sentrale aktørene. Arrangøren, bygda og de mange frivillige. En følelse av at noe nytt og spennende er på gang. Den følelsen av ny giv vil også smitte over på publikum, bidra til økt tilstrømming fra hele landet til vår alles felles store kvenske festival.

Vi nytter høvet til å understreke hvor viktig det faglige innholdet er. Årets to foredrag samlet fulle hus inne tross penværet ute, og vi minnes med glede de mange praktiske kursene som har vært, med alt fra barking av tømmer til smiing av jern og staking av elvebåt. Å sitte og lytte til folk som holder konsert er fint det, men i vårt stille sinn må en god kvensk festival være til å ta og føle på. Den må kry av praktiske ting å henge fingrene i – altså løfte fram også den kvenske materielle kulturarven. Her har Kventunet en sentral rolle, nok et solid argument.

Håndverkeren Einar Jensen beskriver Kipparifestivalens logo som en av de aller fineste han har sett. Vi er enige i Jensens betraktning. I tillegg til å fortelle en historie er vippebrønnen mot lavthengende lyskilde – midnattsolen over landet i nord – både estetisk vakker og grafisk vellykket.

Elementene er med andre ord på plass, nå satser vi på at ildsjelene bak festivalen ser muligheten, ruller opp skjorteermene og tar fatt på oppgaven. Og at politikere og myndigheter innser hvor såre enkelt de her kan bidra til å følge opp Sannhetskommisjonens anbefaling om konkrete tiltak i forsonende retning.

Det er et logisk tiltak, den gir en følelse av «hvorfor har man ikke tenkt på det før?»

Og vel fortjent for Kippari – denne kvenske festivalen som har gjort seg ensbetydende med entusiasme, livsglede, solskinn og godt humør.

Kvensk oversettelse:

Porsangin sananjohtaaja Jo Inge Hesjevik ehđottaa ette Kipparin festivaali sais fastan julkisen finansieerauksen. Siis ette sillä olis vuotinen sija staatinbudsetissa.Se oon paljo hyvvii ideoita, ja tämä idea oon realistinen. Se ei ole olemassa yhtäkhään staatin finansieeraamaa kväänifestivaalii, seki jo oon yksi hyvä argumentti. Lisäksi se oli Finmarkussa, Pyssyjovessa, ette mailman ensimäinen kvääniyhđistys näki päivänvaalon. Sen perusti mies joka nyt oon festivaalin epäviralinen suojeliija ja yksi valtakunnan tunnetuimista kainulaisista eli kvääniistä, nimittäin Terje Aronsen. Festivaali tapattuu kansa Kainun institutin ympärillä – eikä toista samanlaista instituttii löyđy koko Norjan maasta.Met piđämä ette Kipparin festivaali, minkä alanimi oon Pyssyjoven kväänikulttuurifestivaali, oon monheen laihiin lajinsa tärkkein, ensiksiki ko ajattelemma kväänihomman alkkuu, tradisuunii ja histoorian suhinaa, ja vielä sitä missä kväänin kieli oon aina piđossa, paikkaa missä festivaalin piđethään ja minkälainen sää paikassa ylheensä oon.Jos Kipparin festivaali sais paikan staatinbudsetissa, se tarkoittais vuotisesti rahassa nuoin 2,5 miljoonaa kruunuu. Silloin tieđettäis festivaalin rahaliset raamit, ja se olis mahđolinen palkata kaksi osa-aikaista työntekkiijää, mikä oonki minimumi homman jatkuvuutta ja työyhtheyttä ajatellen.

Samala se oon tähđelinen muistaat ette festivaaliila kansa oon oma elinkaari. Net synttyyvät ja kassuuvat isoksi ennen ko net heikkoovat ja kuolhaan. – kaikki tämä ushein nuoin kahđenkymmenen vuođen sisälä. Kipparin festivaali oon nyt 16 vuođen ikäinen ja sillä kohta vanhaa. Met ajattelemmaki että jos se sais fastan vuotisen staatintujen, sen häyđyttäis myllätä melkhein kokonhansa uuđenlaiseksi.

Sisälön suhtheen se kyllä olis nokko ette siinä olis samanlaista mutta kuitenki enämen, tärkkeintä oon ette päätoimiijat, kylä ja sen monet vapaatahtoiset, tunnettais ette nyt se tođesti alkkaa uuđesta. Tunnettais ette nyt tapattuu jotaki uutta ja jännittäävää. Uuđen alun tunnet tarttuis siitä publikumhiin, se tekis ette kaikkialta koko maasta tultais enämen ihmissii meiđän kaikkiin yhtheisheen ishoon kväänifestivaalhiin.

Otama tässä vaarin mahđolisuuđesta allepriimustaat faakisisälön tärkeyttä. Tämän vuođen kahta puhetesitystä oli kuuntelemassa saalintäysi ihmissii, ja muistama ilola festivaalin usheita praktilissii kurssii, missä muun myötä opithiin kolomhaan hirssii, takomhaan rauttaa ja sauvomhaan jokivenheelä. Se kyllä oon fiini homma kuunela ko ihmiset pellaavat ja lauvaavat, mutta omassa hiljaisessa mielessä met kuitenki ajattelemma ette ette kväänifestivaali olis hyvä, siihen häyttyy pystyyt tarttumhaan kiini ja sitä häyttyy päästä käsin tunnustelemhaan. Se pittää kihistä sormin kosketeltavvii assiita – eli häyđythään nostaat framile kansa kvääniin materiaalista kulttuuriperinttöö. Tässä Kväänisiljola oon tärkkee rolli – taas yksi hyvä argumentti Pyssyjoven puolesta.

Käsiammattilainen Einar Jensen sannoo ette Kipparin festivaalin logo oon yksi kaikkiin fiiniimistä mitä hän oon nähny. Olema Jensenin kansa sammaa mieltä. Sen lisäksi ette se muistelee vinttikaivosta matalalla henkkaavaa nävönlähđettä vasten – eli pohjaisen auringosta keskiyön aikana –, se oon sekä esteetillisesti kaunis ette graafilisesti onnistunnu.

Kaikki palaiset oon sitte kovossa, nyt tahđoma tyhä uskoot ette festivaalin valkkeesielut nähđhään tämän mahđoliseksi, kääriivät paiđanhijat ja tartuuvat hommhaan. Ja ette poliitikkarit ja esivallat havaitteevat kunka helpola het tässä saattaavat päästä nouđattamhaan tottuuskommisuunin opastuksiita hommata konkreettissii toimii mikkä auttaavat sovittusta.

Tässä olis loogilinen toimi, mikä saapi ajattelemhaan ette ”miksi ihmheessä met emmä ole hoksanheet tätä varhemin?”

Ja Kippari olis kyllä tämän ansainu – tämä kväänifestivaali mikä oon synonyymi sanoile entusiasmi, elämän ilo, auringonpaistet ja hyvä mieli.