Når anledningen er der, bør også kvener nevnes. (Illustrasjon: Wilfred Hildonen)

 

«Saken gjelder storsinn og raushet, som det er galt av oss å anta at vi har mer av.» Ruijan Kaikus leder for september. For norsk tekst, se lengre ned.

 

Etukätheen kiitos ko perustatta meistä

Ko kattoma kunka semmoiset assiit mikkä oon oikhein tärkkeet kvääniile ja norjansuomalaisile, se havaittemma ette nämät oon ”mopeedit” suhtheessa saamilaishiin. Yksi aijan merkki oon staatinkannaali NRK missä harvoin mennee pitempi aika ilman ette sielä oon saamilaista musikkii ja kulttuurii ja ushein kansa saamin kieltä. Siis hyvviin vanhoitten Ođđasiitten lisäksi.

Suhtheessa Norjan minoriteettimandaatthiin ja siihen kanssoinvälisheen etusormheen joka osoittaa Norjan pääle, NRK:ssa oon meiđän mielestä liijan vähän mithään kvääniistä ja norjansuomalaisista. Siinä saattaa olla kysymys institusunaalisesta vastaha’asta, mutta met kuitenki valittemma uskoot ette meiđät aivan yksinkertaisesti unheetethaan. Meediagigantti saattais muun myötä nostaat valtakunnantasale enämen ainetta NRK Kväänin mainiosta tarjouksesta. Samoten het saatettais kansa löyttäät inspirasuunii Ruijan Kaijusta missä muutamisti kaikessa vaatimattomuuđessa sanottunna oon reportaassiita mikkä sovittais kuuliijoile ja kattoojille ympäri koko maata.

Uskoma ette se ei ole kvääniin ja norjansuomalaisten joukosta tyhä met jokka korvat pystössä kuulustamma ko presidentti eli joku muu tunnettu saamilainen puhhuu raadiossa eli TV:ssä. Met piđättelemä henkkee ja kuuntelemma jos vaikka meiđätki ja meiđän assiima mainittais.

Niin tapattuu tyhä harvoin. Meiđät unheetethaan kaikkiin selviimissäki yhtheyksissä. Sillä sanoma jo etukätheen tuhanen kiitosta avusta seuraavassa tienhaarassa. Saamilaiset häyttyyvät tiettäät ette net kerrat ko meiđätki otethaan myötä, kyllä lämmittäävät meiđän syđäntä. Meiđän vaikkeuđet ja tehtävät oon samat: kielen ja kulttuurin revitaliseeraaminen niin ette meiđän alkupöräiset äänet taas päästäis kuulumhaan. Ja niin ette enämet ihmiset päästäis oppimhan ette Norjassa oon yksi alkukansa ja sen lisäksi kansalissii minoriteettiita.

Kysymys kuuluu ette oltaisko kväänit ja norjansuomalaiset muistanheet mainita saamilaiset jos homma olis toistepäin. Jos met olisimma issoin ja näkkyyviin joukko? Vastaus oon ette ei oltais. Kysymys oon syđämen hyvvyyđestä ja hööliyđestä, ja olisimma väärässä jos luulisimma ette met olema paremat ihmiset.

Mitä piti tođistaat ko met nyt olema langenheet omhaan viphuun ja unheettanheet meiđän muut kansaliset minoriteetit. Nimittäin juutalaiset, mettäsuomalaiset, rommit ja romaanikansan eli taatterit. Samhaan laihiin ko saamilaiset ja met, het kansa tartteevat ette heiđät huomathaan. Tartteevat tuntteet ette heitä kuitenki silmänvälin ajatelhaan. Se lämmittäis nyt ko yöt piđethään.

 

På forhånd takk for omtanken

Når det gjelder synlighet og framdrift i saker man brenner for, så er kvenene/norskfinnene «moped» i forhold til samefolket.

Et tegn i tiden er statskanalen NRK, hvor man sjelden ser lengre tider i strekk uten å møte innslag av samisk musikk og kultur og i mange tilfeller også samisk språk. Dette altså i tillegg til gode gamle Ođđasat.

I forhold til det minoritetsmandat og den internasjonale pekefinger Norge har på seg, mener vi at omtalen av kvener/norskfinner er for sparsom i NRK. Det kan handle om institusjonell motvilje, vi velger å tro at vi ganske enkelt glemmes. Blant annet kunne mediegiganten med fordel løftet til riksnivå langt mer av NRK kväänis utmerkete stoff. Tilsvarende kunne de hentet inspirasjon også fra Ruijan Kaiku, som stundom og i all beskjedenhet har reportasjer egnet for lyttere og seere over hele landet.

Vi antar at det neppe kun er oss blant kvenene og norskfinnene som spisser ører når presidenten eller andre profilerte samiske størrelser snakker på radio og fjernsyn. Det vi holder pusten og lytter etter, er om også vi og vår sak nevnes.

Det skjer sjelden. Vi glemmes ved de mest åpenbare anledninger. Derfor sier vi på forhånd tusen takk for hjelpen ved neste korsvei. Samefolket skal vite at det varmer våre hjerter, de gangene også vi inkluderes. Våre utfordringer og oppgaver er de samme; revitalisering av språk og kultur slik at våre opprinnelige stemmer igjen kan høres. Og sånn at folk flest kan lære at Norge har et urfolk, men også nasjonale minoriteter.

Spørsmålet er om kvenene/norskfinnene ville husket å nevne samene, dersom situasjonen var motsatt. At det var vi som var størst og mest synlig? Svaret er nok nei. Saken gjelder storsinn og raushet, som det er galt av oss å anta at vi har mer av.

Hvilket skulle bevises, idet vi nå har falt for eget sverd og glemt våre øvrige nasjonale minoriteter. Nemlig jøder, skogfinner, romer og romanifolk/tatere. Som samefolket og oss trenger også de å bli sett. Føle seg et øyeblikk tenkt på. Det varmer nå som nettene blir lengre.