«EU-musikkii» Tornionlaksosta Yykehään

Riikinpelimanni Daniel Wikslund ja kontrabasisti Mats Dimming annethiin konsertin Pohjais-Lenangenin koulula. Usseimile nuorile tämä oli ensimäinen kohtaaminen tornionlaksolaisen ja kväänimusikin kans.

Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no

Soittohommat viehään Wikslundii ja Dimmingii mailman ympäri: Pohjais-Amerikhaan ja Meksihoon ja lisäksi het reissathaan monilla festivaaliila Ruottissa.
Yykehään het tulthiin Meänkieliredaksuunin aukaisemisjuhlasta 2. juunikuuta – melkkein sammaa reittiä ko tuhanet muut ennen heitä, usseempi sata vuotta aikkaa.

– Monet tornionlaksolaiset vajelethiin ennen aikhaan justhiinsa tänne Yykehään, Daniel Wikslund muisteli koululaisile.

Wikslund ja Dimming soitethiin muutaman vanhan kappalheen mutta enemän uussii: meänkielelä, ruottiksi ja engelskaksi. Ainua laulu meänkielelä oli ”Piippu, piippu”.
– Nyt tet saatta kuula musikkii EU:sta! Wikslund praamasi.

Rimppa ja hallinki
Hän muisteli lapsile ette polkka oon 2/4-tahtinen ja polska oon 3/4 -tahtinen mutta ette polskan kolmas laaki oon mykkä. Ette polskaa käskethään kans nimelä ”rimppa”. Ko tornionlaksolaiset pelimannit kohđatelhaan, het saatethaan soittaat rimppaa monta tiimaa.
Ruottin ja Ruijan musikkiperintö likheistä: Esimerkiksi hallinki oon tunnettu Ruottissaki.
– Met halluuma näyttäät ette met olema likheisemmät ja meilä oon enämen yhtheistä toinen toisten kans ko mitä met ushein luulema, Wikslund painotti.

– Kväänimusikki oon kaikkee syämen ja käjen välilä.
Oppilhaat olthiin 10-15-vuotiset. Kesken konsertin Wikslund ja Dimming vaihethiin instrumenttii. Wikslund raapi kontrabassoo ja Dimming kulki lasten keskelä ja vingutti pirunviuluu. Se oli hauskaa.
– Kumpi oli parempi? musikantit kysythiin.
– Se oon kyllä paras ette tet pellaatta ommii instrumenttii! lasten tuomio kuului.

– Sepät musikantit!
Koska uusi koulupytinki viipyy, rehtori Bodil Larsen joutui tarjoamhaan konserttipaikaksi tavalisen kouluhuonheen.

– Mutta se oon fiini ette saima konsertin tänne. Kainulaiset ja kainun kulttuuri ei ole niin tunnetut täälä tääpänä. Otima tarjouksen vasthaan heti ko Haltin kväänisentteri ehotti sitä, rehtori sannoo.

Mia-Eline Wille-Kviteberg (9. klassi) soittaa itte vähän pianoo ja laulaa poppii ja rokkii. Hän tykkäsi Wikslundin ja Dimmingin musikista.
– Het olthiin oikhein sepät musikantit! Ja mie opin paljon kainulaisista – enämen ko mitä mie olen koskhaan ennen kuulukhaan! Mie en ollu kuulu mithään kainulaisesta musikista enkä mie usko ette mie olen ennen kohatellu kethään kainulaissii, hän sannoo.