Illustrasjon: Wilfred Hildonen
Ruijan Kaikus ledertekst for februar 2021. Kvensk oversettelse lengre ned i saken.
Følelsen av trygghet
I dette magasinet kan du lese om språksenterlederen og avdelingslederen fra fylkeskommunen, de er høflig uenige om hvor vidt kvenene har fast statlig finansiering eller ei.
«Kanskje det har å gjøre med hvordan man definerer fast finansiering?» sa språksenterlederen.
Ved å peke på behovet for begrepsdefinisjon pekte hun på et problem som når ut over kvenske rekker. Evne og spesielt vilje til å enes om hva man snakker om. Språk ble som kjent til for å gi mennesker ubegrenset anledning til å misforstå hverandre, slik at vi gjør klokt i å komme til en første enighet om hva vi er uenige om.
Forutsetningen er naturligvis at man ønsker en slik enighet før uenighet. Den øvelsen betinger ører og empati, noe som gjør det enklere å heller kaste seg på kjepphesten. Vifte med cowboyhatten og ri i ring til alt og alle er tråkket på. Vi tror bestemt at kvenfolket når lengre med innestemme, derfor var det ekstra gledelig å høre påminnelsen fra senterlederen. Den var lavmælt og brobyggende, noe som etter vår erfaring borger for viktigheten.
Vi har forståelse for at fylkeskommunen stiller opp for sin tilskuddsordning. Det er rakrygget gjort. Dette altså til tross for at det implisitt er et forsvar av statens – etter vår mening – magre prioriteringer og utrygghetsskapende retningslinjer overfor et raskt økende antall instanser og prosjekter.
Så hvordan definerer vi egentlig ordet «fast», som i «fast finansiering?» Er det tilstrekkelig, som avdelingslederen peker på, med en årlig felles matkasse som statsgarantert aldri forsvinner? Eller ligger det i begrepet «fast» en forutsetning om årlige statsgaranterte nistepakker til hver enkeltaktør, slik språksenterlederen viser til?
Etter å ha tenkt en tid på saken, dras vår mening i sistnevntes retning. Og skulle vi likevel ta feil, peker vi på intensjonen bak ordningen. Intensjonen var, håper vi, å gi trygge økonomiske rammer å arbeide innenfor.
Trygghet er ikke bare en teoretisk ting, noe du kan lese deg til i et tilsagnsbrev. Trygghet er også en følelse. Og de faste kvenske aktørene føler i liten grad fast økonomisk trygghet. Dette er noe Ruijan Kaiku kan vite, for også vi er i samme båt og føler det samme.
Det er i den gode statens mandat å ta høyde for argumenter, men også ta høyde for følelser. Og dagens kvenske følelse er en ganske annen enn en følelse av trygghet.
Turvalisuuđen tunnet
Tässä makasiinissa sie saat lukkeet muutaman kielisentterin johtaajan ja fylkinkommuunin osakunnanjohtaajan ympäri; het oon höölisti errii mieltä siitä ette oonko kvääniilä fasti staatin finansieeraus eli ei.
«Piian siinä oon kysymys siitä mitä sanapari fasti finansieeraus tarkoittaa?»
Se oli kielisentterin johtaaja joka totes ette nyt pittää näitten sannoin käsittämisen defineerata, ja puhui sillä probleemistä mikä koskee meiđänki ihmissii. Eli taiđosta ja erittäinki halusta olla sammaa mieltä siitä mistä oon puhet. Kielihän annethiin ihmisille sillä ette sen avula saama rajattoman mahđolisuuđen ymmärttäät väärin toinen toisen. Sen tähđen olema viishaat jos ensistä pääsemä yhtheisymmäryksheen siitä mistä meilä ei ole yhtheisymmärystä.
Vaatimus tieten oon ette ihmiset ylipään halluuvat päästä yhtheisymmäryksheen erimielisyyđestä. Tähän kyllä tarvithaan sekä korvii ette empatiita. Helpompi se oon viskata ittensä keppihevoisen sölkhään ja liuhtoot cowboyhatun kansa ja rattastaa ymmyrää kiini siihen asti ette oon polkenu kaikkiin pääle. Met olema sikkarit ette kvääniväki päässee piđemälle ko ääni kuuluu sisältä. Sillä se oli eriliikaisen iloinen assii kuula sentterin johtaajan muistutuksen. Se muistutus ei ollu kovaääninen mutta halus rakenttaat yhtheisymmärystä, mikä meiđän kokemuksen jälkhiin auttaa assiita enämen ko huutaminen.
Met ymmärämmä ette fylkinkommuuni puolustaa ittensä avustusoorninkkkii. Niinhän sitä pittääki. Mutta sillä se epäsuorasti puolustaa staatin – meiđän mielestä – laihoi prioriteerauksii ja tekkee ette noppeesti kasvaava määrä erilaissii instanssiita ja prosektiita tunttee ittensä turvattomaksi.
Mitä sitte oikkeesthaan sanala fasti meinathaan siinä sanaparissa fasti finansieeraus? Oonko se nokko, niin ko osakunnanjohtaaja sannoo, ette oon olemassa yhtheinen ruokasäkki, ja staatti takkaa ette se säilyy? Vain tarkoittako sana fasti sitä ette jokhainen erittyinen toimiija saapi oman taatun niestapakan staatilta, niin ko kielisentterin johtaaja meinaa ette olis oikhein?
Ko tässä vähäsen aikkaa olema hunteeranheet assiita, se meistä näyttää ette viiminen vaihtoehto oon oikhein. Ja jos met kuitenki olema väärässä, se meiđän mielestä pittää ajatella mihin oorningilla tođesti haluthaan päästä. Met omasta puolesta toivoma ette sillä haluthaan päästä siihen ette saisima työtelä ilman pölkkäämättä finansieerauksen vailumista.
Turvalisuus ei ole tyhä mikhään teoreettinen assii, joku semmonen mikä synttyy siinä ko lujet luppauspreivin. Turvalisuus oon kansa tunnet. Eikä fastit kvääniaktöörit juuri koje ette het oon ekonoomisesti turvassa. Tämän kyllä tiettää Ruijan Kaiku sillä ko met olema samassa venheessä, ja meistä tunttuu samalta.
Hyvän staatin tehtävhiin kuuluu kuunela argumenttiita, mutta kans perustaat tuntheista. Ja tääpänä kväänit kyllä tuntteevat ittensä kaikkee muuta ko turvaliseksi.
Illustrasjon: Wilfred Hildonen
