Steffen Handal er leder i Utdanningsforbundet. (Kuva: Tore Skaar / Utdanningsforbundet)
«Fornorskningsprosessen er et sort kapittel i læreprofesjonens historie.»
Pål Vegard Eriksen
pal@ruijan-kaiku.no
I etterdønningene av Sannhets- og forsoningskommisjonens rapport, som ble framlagt i juni, har Utdanningsforbundets leder Steffen Handal kommet med en beklagelse til kvenene, samene og skogfinnene for den uretten de har vært utsatt for gjennom flere generasjoner. Dette på vegne av norske lærere.
Handal sier blant annet at fornorskningsprosessen er et sort kapittel i læreprofesjonens historie, og at en fullgod forsoning vanskelig kan skje før lærere tar inn over seg sannheten om hva som har skjedd i skolen og hvilke konsekvenser det har hatt for de ulike folkegruppene.
Les også: Jakola skuffet – Utdanningsforbundet tar kritikken til seg
«Sannhets og forsoningskommisjonens rapport dokumenterer hvordan lærere har jobbet for, og ikke imot, at samiske og kvenske elever skulle forlate sitt eget språk, identitet og levesett for å bli mest mulig lik majoritetsbefolkningen», sier forbundslederen i beklagelsen.
Utdanningsforbundet i Norge organiserer over 190.000 lærere og ledere i barnehage, skole og resten av utdanningssystemet.
Kvääniksi: Pahottelut kväänile, saamelaisile ja mettäsuomalaisile
Norjan issoiman opettajaorganisasuunin johtajanna mie halvan pahotella sitä vääryyttä mitä Norjan opettajat oon tehnheet saamen, kväänin ja mettäsuomen kansaa vasthaan.
Ruijalaistamisprosessi oon iso luku opettajaorganisasuunin histooriassa, ja täyttä sovintoa oon vaikia sauttaa ennen ko opettajat ymmärtävä tottuuven siitä mitä koulussa oon tapahtunnu ja kunka se oon sukupolvesta toisheen vaikuttannu meän oppilhaissiin.
Met tiämä ette koulu ja kirkko olit tähelissiimät institusuunit minkä toimet veit ruijalaistumista etheenkäsin. Tottuus- ja sovintokommisuunin raportti dokumenteeraa kunka opettajat työtelthiin sen etheen, eikä sitä vasthaan, ette saamen ja kväänin koululaiset hylkäisit oman kielen, identiteetin ja elämäntavan niin ette olisit maholissiiman samanlaiset majoriteettiväen kansa. Tästä hommasta oon seuranu ette paljot perheet oon hyljänheet oman kulttuurin ko halusit päästä osaksi Norjan suuryhtheiskuntaa.
Lapset oon koulussa joutunheet kokemhaan semmosta mitä het ei olis pitänheet kokia. Ihmiset oon muistelheet Tottuus- ja sovintokommisuunile ette opettajat käytit fyysilistä väkivaltaa lapsia vasthaan ko nämät olit puhunheet saamia, kvääniä eli suomia. Usseimat jokka oon muistelheet tämmösestä kommisuunile, sanova ette heitä oon esimerkiksi lyöty karttakepilä, paiskattu seinää vasten tahi ve’etty hiuksista eli korvista.
Se ette ei saattanu kieltä, ette rangasthiin fyysilisesti eli ette opettaja ja muut oppilhaat pilkathiin, teki ette paljot pölkäsit läpi koko kouluaijan. Het pölkäsit ette tulis ilmi ette het ei ymmärtänheet, ette het ei saattanheet nokko hyvin ruijaa eli ette muut kiusaisit heitä. Tämä pölkö oon seuranu montaa läpi koko heän raavhaanelämän
Se oon välttämätön ette puhua näistä haavoista. Nykyaijan opettajat häytyvä ymmärtää kunka kauvon jatkunu paha paino oon vaikuttannu kokonaisheen kulttuurhiin ja ihmisjoukon identiteetthiin, ja kunka se vieläki vaikuttaa paljhoin lapshiin ja perheissiin.
Met häyvymä ymmärtää ette vanhaat alaspainavat struktuurit oon koulussa aina olemassa. Tradisuunit ja elämäntapa oon vielä painon alla, ja oppilhaat ei ole koulutuksessa tasa-arvoiset. Tämä auttaa ymmärtämhään ommaa opettajanrollia ja sitä eetilistä eesvastausta mitä meän ammatti pittää erityisesti peilata.
Opettajan eetilinen ymmärys oon tähelinen kaikissa lasten kansa kohtaamisissa.
Histoorialinen konteksti tekkee ette met häyvymä olla erittäinki tarkkana saamen, kväänin ja mettäsuomen lasten kansa. Yhtheiskunta antaa opettajile valtaa, ja kunka met sitä valtaa käytämä, vaikuttaa paljon lapsitten ja nuorten elämhään.
Yhtheiskunta häytyy muistela meile mitä se meiltä oottaa, ja sen se oppiplaanoitten ja la’itten läpi tekkeeki, mutta met häyvymä yhtäaikaa tunnustaa ette meilä opettajila oon ittenäinen eetilinen eesvastaus. Tästä seuraa muun myötä ette meilä oon velvolisuus olla nouvattamatta määräyksiä ja käskyjä mikkä oon vasthaan meän eetilistä velvolisuutta lapsia ja oppilhaita kohthaan – kaikkia lapsia ja oppilhaita kohthaan.
Saamen, kväänin ja mettäsuomen oppilhaat pitävä olla ylpiät ittestänsä ja omasta kulttuurista. Oppilhaat pittää kohata kunnioituksella, hyväksynälä ja toleransila.
Saame ja kvääni häytyvä kukkia koulussa. Meilä opettajila oon velvolisuus ja histoorialinen eesvastaus ette näin tapahtuu.
Koulaamaliiton puolesta mie (vielä kerran) halvan pahotella sitä vääryyttä mitä Norjan opettajat oon tehnheet saamelaisia, kveeniä ja mettäsuomalaisia vasthaan:
– Mie pahottelen ette opettajat oon pettänheet lapsitten ja oppilhaitten luottamuksen.
– Mie pahottelen kansa tästä tulheita fataalisia seurauksia. Sitä häpiää ja tuskaa mikä aina oon syvässä saamelaisissa, kväänissä ja mettäsuomalaisissa. Sillä ko koulu oon ollu ruijalaistamisen tärkiä areena, se oon kansa tärkiä areena ruijalaistamisen seurausten korjaamisele. Koulaamaliitto oon opettajitten faakiyhistys, ja semmosenna se tahtoo työtelä sen etheen ette koulu olis paikka missä kieli, elämäntavat ja tradisuunit saava uuen elämän.
Met halvama hyvitellä ja olla myötä sovinoss
(Kvääni teksti/Kvensk oversettelse: Eira Söderholm)
Den fem og et halv minutt lange talen er tekstet på kvensk, nordsamisk, lule- og sørsamisk.
Her er beklagelsen i sin helhet med norsk tale og kvensk tekst:
