(Piirustus: Wilfred Hildonen)

 

Ruijan Kaikus leder for mai 2022. Kvensk oversettelse av Eira Söderholm.

 

Fra avskrekking til bare skrekk

Det er tungt å holde oppe gleden, meningen og motivasjonen, når man igjen blir minnet om at eksistensen til kvenfolket, samefolket, det norske folket, alle jordens folk – er underlagt atomvåpen.

Som ungdom husker jeg hvilken intens motstander min mor var av slike våpen, hun og mange med henne så global tilintetgjørelse som en trussel så stor at alle andre gode formål var underordnet. Hun så ingen framtid for en verden med atomvåpen, også  jeg ble dratt med i hennes arbeid for fred og mot atomvåpen. Senere ble monsteret fortrengt, med hodet i sanden har man surret med sitt. Til nå, da monsteret igjen har vist sitt inhumane måneansikt.

Atomvåpen er antikrist på jorden. Atomvåpen er materialisert ondskap; de er garantister for at mennesker ustraffet kan slå i hjel.

I dag er det Putin, men slike superbøller går det tretten av på dusinet. Vi har i tiden foran oss en kø av dem. Også vårt høyt aktete demokrati er et system skreddersydd for å plukke ut råtne egg. Systematisk tildele makt til folk som for all del ikke må gis mulighet til å herske. De maktsyke og skruppelløse som kun lar seg skremme av en ting; tanken på å måtte gi fra seg makt.

Derfor, når vi vet at også demokratiet kan forfalle til tyranni, vil menneskehetens framtid best sikres ved å begrense den våpenmakt slike eneherskere har til sin rådighet. Kort sagt frigjøre kloden fra masseødeleggelsesvåpen.

Men selv ikke lille, fredselskende Norge har funnet det klokt å si bastant og evig nei til atomvåpen. Men sugerør av plast derimot, der gikk streken. Det var i fjor, så hva skal våre ledere forby i år? Kanskje forbud mot bamseører på barnegensere?

Teknologisk utvikling og grønt skifte for en bedre framtid. Hvilken framtid?

 

Pölättelystä pelkkhään pölkhöön

Se oon raskas pittäät ylhäälä illoo, merkitystä ja motivasuunii ko taas tullee muistutetuksi siitä ette atomiasheet uhathaan kväänikansan, saamen kansan, koko Norjan kansan, mailman kaikkiin kanssoin koko olemassaolloo.

Ko mie olin nuori, mie muistan ette silloin minun äiti oli kiivas kaikenlaisten semmoisten asheitten vastustaaja, hän ja monet muut piđethiin globaalista tuhhoo niin isona uhkana ette kaikki muut assiit tulthiin vasta sen pörässä. Sen mielestä mailmala ei ollu atomiasheitten kansa minkhäänlaista tulleevaisuutta, ja mie tulin veđetyksi myötä hänen työhön rauhan puolesta ja atomiasheita vasthaan. Hiljemin kauhistus lymys, ja pää penshaassa itte kukanenki oon hommailu kuka mitäkin. Kiini tähän asti ko kauhistus taas oon itäny framile ja näyttäny ittensä epähumaanisen kuunaaman.Atomiasheet oon maanpäälinen antikristus.

Atomiasheet oon materialiseeraantunnutta pahhuutta; net anttaavat luvan ette ilman rankaisematta saapi iskeet kuolihaaksi.

Tääpänä se on Putin, mutta semmoissii superkonnii löyttyy kolmetoista tusinasta. Meilä oon niitä kokonainen raito ođottamassa tulleevassa aijassa. Meiđän erinomhainen, korkkeesti kunnioitettu demokrattiiki oon niin ko vasiten tehty lykkäämhään framile mätämunnii. Systemaattisesti jakamhaan valttaa ihmisille joita ei mishään taphauksessa pitäis päästäät hallittemhaan. Vallanhimoisille, misthään perustamat-tomille konnile jokka pöläthään tyhä yhtä assiita: ajatusta ette het häyđyttäis päästäät irti vallasta.

Sen tähđen, ko met tieđämä ette demokrattiiki saattaa vajota tyraniisseen, saattaa ihmiskunnan tulleevaisuuđen turvata parhaimitten sillä ette ei olheen anneta semmoista asetmahtii ittevaltaisten ihmisten halthuun.

Mutta ei pieni, rauhaa rakastaava Norjakhaan ole pitäny viishaana kokonhansa ja ijänkaikkisesti kielttäyttyyt atomiasheista. Mutta plasti-imuröörit, siinä meni raja. Se oli viimi vuona se, ja mitähän net meiđän johtaajat aikkoovat kielttäät tänä vuona? Piian kielethään karhukorvat kläppiin genseriissä?

Teknoloogilinen etheenpäinmeno ja vihrinen muutos pareman tulleevaisuuđen puolesta. Minkä tulleevaisuuđen?

(Piirustus: Wilfred Hildonen)