”Harakan nauru ei luppaa hyvvää.” Kuva: Liisa Koivulehto
Harakalla oon Europassa huono mainet.
Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no
Harakka oon musta ja valkkee vareslintu millä oon pitkä pyrstö.
Harakan nimi oon sama kvääniksi ja suomeksi. Nimi oon melkkein sama itämerensuomalaisissa kielissä (esimerkiksi harak, harakku, harag, harakas). Se oon luultavasti balttilainen lainasana. Liettuvaksi harakka oon šárka.
Latinaksi se oon Pica pica.
Lintukirjassa vuona 1637 nimen kirjoitetthiin harack, vuona 1766 haraka mutta sen jälkhiin ainua nimi oon ollu harakka.
Koiras ja naaras oon samanfäriset. Koirhaala oon pitempi pyrstö ko naarhaala.
Harakka syöpi melkkein kaikkee: hyöniäissii, mattoi, siemenii ja toisten linttuin peniköitä. Se laittaa pesän ushein ihmissiin likele ja triivastuu sielä missä se löyttää ruokkaa, niinko haakissa ja roskapaikoila.
Se oon hyvin viisas lintu ja se oppii noppeesti.
Harakasta oon hirmuisen paljon kansanuskomuksii Suomessa. Ennen sielä ajatelthiin ette harakka ennustaa epäsoppuu, vastuksii, tautii ja vaivoi ja siksi sitä vainothiin. Ruottissa ja Norjassa tämmöistä oon ollu vähemän, ja Kiinassa harakka oon onnenlintu.
Kalttiit: Kaisa Häkkinen: Linnun nimi (2003), Antero Järvinen: Linnut liitävi sanoja (1991), Suomen sanojen alkuperä-Etymologinen sanakirja (1995) ja Wikipedia
