Harmaajahaikara

Harmaajahaikaraa oon käsketty nälkäkurjeksi. (Kuva: Liisa Koivulehto)

 

Harmaajahaikara oon pelikaanin sukulainen.

 

Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no

 

Haikaroita oon monta sorttii. Norjassa tavalisin oon harmaajahaikara (Ardea cinerea). Se triivastuu sielä missä oon vettä: hieruassa tahi joven eli järven rantaniitylä.

Harmaajahaikaroita ei ole niin paljon Finmarkussa, mutta viimi vuona tuli iso yllätys: Ornitoloogit löyđethiin harmaajahaikaran pesän Veidnesistä.  Se oli mailman pohjaisin harmaajahaikaran pesä.  Harmaajahaikara oon lissääntynny Norjassa tällä vuosituhanella.

Harmaajahaikara pessii ushein koloniissa, ja pesät oon puissa.

Harmaajahaikara oon iso, nuoin metrin korkkee.  Se muistuttaa matkan päästä kurkkee, mutta kurki lenttää kaula suorana, haikara kaula kayränä.

Harmaajahaikaran ääni oon luja ja krouvi.

Harmaajahaikara saalistaa melkkein koko aijan. Se syöpi kalloi, sammakoita, toisen linttuin peniköitä sekä vesirottii ja mitä se nyt löyttää veđessä. Se seissoo ilman liikkumatta vaikka kunka kauvoin ja ko se näkkee saaliin, se iskee näpsästi. Sillä oon luja, keltainen nokka joka oon noin 15 cm pitkä.

Nimen haicara tunnethaan suomalaisissa lintukirjoissa 1500-luvulta lähtiin mutta nimi oon paljon vanhempi. Skandinaavin kantakielessä oli *haigran ja 740-1000-luvun ylätyskässä heigaro.

Musta-valkkeela kattohaikaralla oon ollu muitaki nimmii niinko storkki ja tuonenkurki. Siihen oon liittyny paljon uskomuksii.

Nimi nälkäkurki tarkoitti 1800-luvula sekä harmaaja-, musta- ette kattohaikaraa. Harmaja haikara löyttyy ensimäisen kerran lintukirjassa vuona 1849.

Kalttiit: Suomen sanojen alkuperä (2000), Kaisa Häkkinen: Linnun nimi (2011), birdlife.no, www.artsdatabanken.no ja Wikipedia