Harpuin, viuluin, kantelelein

Kveenien ja suomalaisten musiikkijuhla kokosi osanottajia ja yleisöä kolmesta maasta.

Maija Liisa Björklund

Yykeänperässä järjestettiin toista kertaa Kveenien ja suomalaisten musiikkijuhla – Kvensk/Finsk musikktreff. Tapahtuma oli osa Paaskiviikon ohjelmaa, ja tavoitteena on antaa muusikoille mahdollisuus tavata, tutustua, oppia lisää ja soittaa yhdessä. Paikalle tuleva yleisö sai tilaisuuden tutustua kväänimusiikkiin.

Neljää kieltä
Juhlat pidettiin Hotin talolla lauantaina 10. kesäkuuta aurinkoisena päivänä – ensimmäistä kertaa ulkona pihalla. Soittajia oli tänä vuonna yhdeksän, jotka olivat peräisin sekä Suomen, Ruotsin että Norjan puolelta, mm. Kittilästä, Pelkosenniemestä, Haaparannasta, Yykeänperästä, Tenosta ja Fauskesta. Soittimet olivat viulu, akustinen kitara, harmonikka, mandoliini, huuliharppu, vokaali ja kantele.
– Soittotyyli kveenien alueella on erikoinen, ja haluamme tällä tavalla pitää siitä kiinni ja suoda muusikoille mahdollisuus oppia toisiltaan, sanoo järjestäjä Bjørnar Seppola Kväänimaayhistyksestä.
– Tavallisesti he soittavat eri yhtyeissä, mutta tapaavat nyt täällä. Meillä on laulukirjoja myytävänä, ja yleisö saavat ilmaiseksi lauluvihkon niin että voivat laulaa mukana. Tapahtuma on samalla myös kielitreffi – täällä puhutaan enimmäkseen kveeniä ja suomea, vaikka tietenkin norjaa ja ruotsiakin. Yleisöä on ollut enimmillään kuusikymmentä.

Uusia virikkeitä
Yksi soittajista, Väinö Nilssen, on tullut Haaparannalta asti. Hän on aikaisempi Huuliharpun SM-kisan 2015 voittaja, ja pitää kokoontumista tärkeänä.
– Lauluvihkosta tunnen suurimman osan lauluista, lapsuuden ajalta kun kasvoin Tenossa. Mutta täällä soitamme vielä kappaleita mitä en ole ennen kuullut. Sitä oppii koko ajan.
Hän sai ensimmäisen huuliharpun isältään pikkupoikana, ja on soittanut koko elämän. Mukana musiikkitreffeillä hänellä on iso laukku missä on huuliharppuja viritetty eri sävellajien mukaan. Hän ei koskaan ole oppinut nuotteja.
– Monet luulevat että huuliharppu on helppo soitin. Mutta siinä on tekniikkaa takana, jos esimerkiksi haluaa hyvän rytmityksen, johon käytetään mm. kieltä (siis ruumiinosaa) aktiivisesti.
– Voidaan elää elämässä köyhänä tai rikkaana, mutta ilman kulttuuria ja musiikkia elämä on köyhää. Sama on kielen kanssa. Siitä on pidettävä kiinni, kielen kautta löytää oman kulttuurinkin. Se on se avain.

Yykeänperässä asustava Vigdis Koht on kahvilakomiteassa kuten viime vuonnakin, ja kertoo että juhlissa on saanut laulaa sekä kainulaisia, suomalaisia että norjalaisia lauluja.
– Minulle tämä merkitsee paljon – olen Pyssyjoelta ja kotona olen puhunut kveeniä, se oli arkikieli. Sisareni kanssa olemme aina puhuneet suomea yhdessä. Nykyään käytän kieltä niin usein kun voin, vaikken saa puhuttua sitä joka päivä. On tärkeää käyttää kieltä ettei se unohdu, juuri niin kuin täällä teemme.

– Tärkeää katsoa menneisyyteen
Suomen ja Ruotsin puolelta oli myös tullut yleisöä, jotka olivat kiinnostuneita kveenikulttuurista, ja monet heistä iloisia että perinteet jatkuvat Ruijan rannoilla.
Treffien loppupuolella oli kalevalaista runonlaulantaa viulun ja kanteleen säestämänä. Runoihin tallennettiin ja niiden avulla muistettiin muinoin tarinat kun ihmiset eivät vielä osanneet kirjoittaa niitä ylös. Tällä lailla kertomukset, tieto ja perinteet siirtyivät sukupolvelta toiselle.
Yykeänperäläinen Terje Seppola, toinen järjestäjistä, kommentoi:
– Nämä ovat «museotreffit» musikaalisilla esityksillä, ja tarkoitan sitä positiivisella tavalla. On tärkeää katsoa takaisin menneisyyteen jos haluaa että kulttuuri säilyy – tästä tunnen vastuuta, ja haluan vaikuttaa asiaan tällä tavalla. Kulttuurimme on kuolemassa, jos emme tee mitään. Haluan kertoa ja jakaa meidän kveenien kulttuurin ja tarinan, sanoo Terje, ja painottaa että hänelle on tärkeää että mahdollinen tuleva totuuskomissio norjalaistamisesta koskisi myös kveenejä.
– Voisin vaikka kirjoittaa asiasta kirjan, niin suuri asia tämä on minulle, sanoo Terje joka oli ensimmäinen Norjassa joka sai lapsena oppia koulussa suomea toisena kielenä.

Eri juttu kuin festivaali
Kun Ruijan Kaiku kysyy treffien kehittelemisestä, Bjørnar Seppola tuumii, että musiikkijuhlien tarkoitus ja toiminto on erilainen kuin esimerkiksi festivaalin:
– Nämä ovat ikään kuin jamit muusikoille ja yleisölle, ilmainen tapahtuma kiinnostuneille.
– Toivotko sie että tämä kasuaa suuremaksi tahi ette täälä saatettais tulevaisuuessa soittaa toisenlaistaki musiikkii?
– Met halluuma ette musikki mitä met pellaama täälä olis maholisman likelä meän omaa kulttuuria. Met emmä suunnitele tästä festivaalia, mutta met toivoma tietenki ette tänne tulis joka vuosi enämen ja enämen osallistujia jokka haluthaan pelata yhessä. Niin moni ei tunne tätä tapattummaa – se saattaa olla ette tehemä eri laila tulevaisuuessa, Seppola sanoo.