Hillasesonki oon nyt

Hilla. (Kuva: Liisa Koivulehto)

 

Hillasesonki alkoi viikon, pari hiljemin ko viimi vuona.

 

Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no

 

Itä-Finmarkussa oon tänä vuona vähän hilloja mutta Porsangissa ja siitä läntheen päin niitä löytyy enämen. Kylmä alkukesän takia jängile päästhiin monessa paikassa vasta augustikuussa.

Hiljainen hilla-aika Porsangissa

– Tänä vuona oon hyvin hilloi täälä meilä mutta jängät oon märät. Lemmijovessa oon satanu, mutta Pyssyjovessa ei ole satanu piian niin paljon, Agnes Eriksen muistelee.

Hän sannoo ette tavalisesti hilla-aika alkaa Porsangissa 20. jyylikuuta.

– Mutta eihän meilä ennää ole normaalivuosii. Tänä vuona kesä oon ollu kylmä ja hilla oon kypsyny hittaasti, kuitenki viikon hiljemin ko viimi vuona. Se oon hiljainen hilla-aika ja jänkät oon vielä täynä hilloja, hän muistelee.

Ko oon ollu kylmät säät ja vähän aurinkoo, hillat oon tänä vuona hyvin punaiset.

–  Mie aijon kovota vielä. Jos tänä vuona ei löyđä hilloi, se ei ole vika jänkässä, Eriksen naureskellee.

– Mailman tärkein ja paras harrastus

Yykeänperäläinen Silja Skjelnes-Mattila tunnustautuu fanaattiseksi hillastajaksi.

– Alan oottamaan hilla-aikaa jo huhtikuussa. Olen keräny marjoja jo lapsena, eniten ehkä mustikkaa. Minula oon koira, ja teen lyhyitä reissuja – haen kolme-kuusi kiloa kerralla, en sankokaupalla. Hillojen kerääminen on minusta hauskaa, syöminen on hauskaa ja niitten tarjoaminen on hauskaa! Marjojen keruu on maailman tärkein ja paras harrastus, Skjelnes-Mattila kehuu.

Hän sanoo että Yykeänperässä on erikoinen hillavuosi. Pohjoistuuli on puhaltanut koko kesän eikä hillaa ole siellä mistä sitä on yleensä löytynyt.

– Esimerkiksi avojängillä ei ole mitään, mutta suojaisilla pikkujängillä voi olla tosi hyvin.

– Kaikki hillastaa täällä, mutta maita on niin paljon, että kaikile riittää. Törmään metsässä tosi harvoin toisiin marjastajiin.

Hillaa kasvaa merenrannasta tuntureille.

– Ensin kerätään alamailla ja syksyn edetessä kiivetään korkeammalle sitä mukaa kun marjat kypsyvät. Sesonki on pitkä. Ja se on hienoa että täällä ei ole sellaista ötökkäongelmaa kuin jossakin Kemijärvellä. No joskus kun on aivan tyyntä, voi tarvita hyttysvoiteita jossain notkossa. Ja ötököitähän pitää olla! Ei meillä muuten olisi hillojakaan, Skjelnes-Mattila muistuttaa.

Hän oon kuulu ette Lofooteilla oon paljon hillaa tänä vuona.

– Mutta variksenmarjoja ei näytä Yykeänperään tulevan eikä vattujakaan, kun taas mustikkaa saattaa tulla paikoittain, hän kertoo.

Monta tyhjää jänkkää Kallijovessa

– Kallijovessa oon vähän hillaa ja se oon tullu hiljan. Monta jänkkää oon aivan tyhjät, Helge Huru kertoo.

– Alkukesä oli kylmä, ja  nyt oon ollu kolme viikkoo alle 10 astetta ja pelkkä yks viikko aurinkoa, ei enämpi, hän sannoo.

– Mie pruukaan kovota hilloja joka vuosi mutta nyt en ole saanu monta liitteriä.  Saattaa kuitenki tulla vielä jotaki septemperikuussa, mutta se näyttää huonolta. Kaikki oon huonoo, mustikkaa ei ole. Puolukasta ei tiiä vielä, Huru kertoo.

Kvænangen: Ikke så verst

– I år er det veldig variert og stort forskjell på hvor det er bær og hvor det er modent. Noen steder er det ikke bær i det hele tatt, sier Anne Gerd Jonassen fra Kvænangen.

Som i Skibotn har Kvænangen moltemyrer både nede på kysten og oppe på fjellet, og sesongen er lang.

– Folk har plukket et par ukers tid nå, og noen har plukka veldig mye allerede. Noen er ferdigplukka. Men det er så tørt i år. Der du vanligvis har måttet bruke støvler på, kan du nå gå i joggesko.  I år må du gå mye for å finne bær. Det er ikke så verst i år, men noe toppår er det ikke, sier Jonassen.

I Sør-Troms meldes det om et molteår litt over gjennomsnittet.