Agnes Eriksen sai kväänin kielipalkinon vuona 2017. (Kuva: Liisa Koivulehto)
Yhtheinen kalottikieli oon hyvä ajatus, mutta aika oon liijan varhainen, Agnes Eriksen sannoo.
Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no
– Se saattaa tulla kerran tulleevaisuuessa. Ajatus oon hyvä! Kielirajat ei ole samat ko riikinrajat, Agnes Eriksen sannoo.
Agnes Eriksen oon pensjoneerannu opettaaja, joka oon vuossiin aikana kirjoittannu monnii lastenkirjoi kväänin kielen Porsangin variantila. Piu pau paukkuu tuli ulos 2003 ja Kummitus ja tähtipoika 1-3 vuosina 2011 ja 2017.
Meänkieliseminaarissa 2020 esitetthiin ajatus ette meänkielen ja kväänin kirjakielet yhistettäis.
Vielä ei ole aika
Eriksen oon kans kirjoittannu kväänin kielen oppikirjat alakoulhuun ja koulusanakirjan. Tekstikirja Hiiri Hiukkahampaan suolapalat tuli vuona 2020. Tässä oon lorrui, diktii ja muisteluksii eri dialektiila.
Eriksen meinaa ette kväänin kirjakieli oon nuori ja sille häyttyy anttaat aikkaa juurttuut.
– Nyt olema justhiin saanheet lukemista ja oppikirjoi kväänin kielelä. Lapset ja nuoret ja kielen oppiijat saavat opastuut omhaan dialekthiin ja kirjakielheen. Met emmä häy alkkaat sotkemhaan, hän sannoo.
Tarvithaan lissää kontaktiita
Hän toivoo ette rajoitten yli olis enämen kontaktiita.
– Joka maassa oon kontakti pohjaisesta etelhään mutta ei naapurimaitten välilä. Met työtelemmä jokhainen omissa maissa emmekä tiiä mitä naapuri tekkee. Ensisti häymä saaha enämen kontaktiita ja kulttuuriyhtheistyötä, Agnes Eriksen sannoo.
Luje ehotuksesta Saattaisko kväänin ja meänkielen kirjakielen yhistäät?
