Kielentutkiija Annika Pasanen oon seuranu inarinsaamen elästyttämistä 1990-luvun alusta lähtiin. (Skjermbilde: kieliarena.com/video)

 

Om et språk skal leve eller dø, er ikke naturens gang, men et resultat av menneskenes handlinger.

 

Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no

 

– Et språkskifte kan synes frivillig – «det var dem selv som sluttet å snakke minoritetsspråket» – men vi må se gjennom prosessen. Ingen, som har det bra i et samfunn der språkene er likestilte, har et naturlig behov å slutte å snakke sitt morsmål, sier språkforsker Annika Pasanen.

I Meänkieliseminaari 2020 fortalte Pasanen om revitalisering av enaresamisk, et språk som på mange måter kan sammenlignes med kvensk når det gjelder status og skjebne. For 35 år siden mente de fleste at enaresamisk skulle forsvinne, men med sterk vilje i lokalsamfunnet og god støtte fra storsamfunnet har revitalisering av enaresamisk blitt en suksesshistorie av det sjeldne, også verdensomfattende.

Hennes og andre foredrag fra Meänkieliseminaret 2020  kan ses på youtube-kanalet Kieliarena. Foredragene er tekstet på et nordisk språk. Du får tekstinga synlig ved å trykke på bokstav c på tastaturet, mens du ser på videoen.

Sama histooria ko kväänin kielelä

Inarinsaamen puhuminen väheni 1900-luvula. Syyt oon samat ko kväänin kans.

–  Oli monta syytä: internaattiasuminen, toinen mailmansota, evakkoaika, jälleenrakentaminen ja majoriteettiväjen määrän lissääntyminen täälä. Lapset ei oppinheet kieltä vanhemmilta 1950-luvun jälkhiin. 1960-luvulta alkkain tyhä harva lapsi oppi sitä kotona. Siitä tuli vanhoitten kieli, Annika Pasanen sannoo.

Inarinsaamelaiset oli kans minoriteetti minoriteetin sisälä: Ko puhuthaan saamelaisista Norjassa eli Suomessa, se puhuthaan eniten pohjaissaamelaisista.

Språkforsker Annika Pasanen viser årsaker for at bruken av enaresamisk gikk ned på 1900-tallet. Likheten med kvensk er åpenbar. Skjermdump av hennes foredrag.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alkoi 1986

Inarinsaamen elästyttämisessä oon ollu nelje issoo käänettä:

• 1986 perustethiin Anaraskiela servi, yhistys minkä ainua mooli oon inarinsaamen pelastaminen ja elästyttäminen.

• 1997 perustethiin ensimäinen inarinsaamen kielipesä.

• 2009 raavhaat saivat maholisuuen oppiit inarinsaamee intensiivisesti.

• 2015 kirjalisen käytön lissääminen.

 

– Nyt inarinsaami oon vahvistunnu ja elästynny, mutta assimilasuuni ja muut uhkat oon kuitenki yhä olemassa, Pasanen sannoo.

 

Ca. 450 som snakker enaresamisk i dag

Annika Pasanen oppsummerer språkets status i 2020:

– 450 som snakker enaresamisk, en stor del av dem har lært språket nylig. Antall eldre, som kan språket, går ned.

– Ca. tjue familier bruker enaresamisk som sitt eneste dagligspråk, mens langt flere bruker enaresamisk en del.

– tre språkreir med ca. 25 barn

– flere enn 80 barn har forlatt språkreiret, og de eldste av dem er rundt 30 år gamle

– i noen familier snakker en eller begge foreldre, som har deltatt i språkbad i enaresamisk, enaresamisk også til sine barn

– det gis undervisning i og på enaresamisk i grunnskolen i Ivalo kommune – 50 til 90 prosent av elevene lærer enaresamisk

– utenom barnehage, skole og voksenopplæring, er radio, språkteknologi, universitet, musikk og litteratur områder hvor bruken av enaresamisk har utviklet seg sterkest

Kielen elästyttäminen ei lopu koskhaan

Pasanen sier at revitalisering av et språk krever helhetssyn og helhetsløsninger. Det er en omfattende prosess som tar tid, og kan ikke realiseres gjennom noen korte prosjekter.

– Ushein ko ajattelemma kielen elvytystä, ajattelemma pienii prosjektii. Mutta meän häytyis ajatella kielen elästyttämistä kokonaisena assiina. Kaikki ihmiset ja kaikki ikäryhmät oon tärkkeet. Lapset tietenki eriliikaisesti, sillä sehän oon meininki ette kieltä tarvithaan lasten tulleevaisuuessa. Mutta ei kielen elästyttämisellä ole loppuu ollenkhaan, se oon jatkuuva prosessi, Pasanen sannoo.

– Prosjektiajatteleminen oon huonoo kans siksi ette se kuluttaa kauheesti resurrsii. Ko yhen prosjektin oon saatu lophuun, toisen aloitethaan aivan alusta.

Kielipesät lapsile, intensiivikursit raavhaile

Barn lærer språket i språkreir og hvert år får ti voksne plass på et intensivkurs.

Kielipesässä puhuthaan lapsele tyhä minoriteettikieltä.

– Lapsi saa puhhuut mitä kieltä hän halluu. Muutaman kuukauen aikana lapsi ymmärtää pääassiin siitä mitä hänele sanothaan. Mooli oon ette lapsi oon kouluikhään tullessa oppinu puhumhaan minoriteettikieltä, ja ette lapsen vanhiimet puhhuuvat sitä kans. Se näjes oon tärkkee ette vanhiimet oppiivat.

Suomen kulttuurirahasto, Oulun universiteetti ja Anaraskiela servi oon vuuesta 2009 ylläpitänheet raavhaile inarinsaamen intensiivikurssii.

– Inarinsaamen intensiivikursila oon joka vuosi 10 opiskelijaa, niin ette joka vuosi tullee uussii kielen puhhuujiita tälläki laila, Pasanen muisteli.

Kaikkiin velvolisuus

Sekä minoriteetilä ette majoriteetila oon velvolisuus, Pasanen muistuttaa.

– Ushein ajatelhaan ette minoriteettikielen pelastaminen oon joittenki muitten, aktivistiin ja politikkariitten tehtäävä. Mutta meiltä kaikilta vaadithaan muutosta.  Tyhä kielen puhhuujat saatethaan pelastaat kielen. Majoriteetin tehtäävä oon anttaat tarpheelinen kuurtto: Tarpheeksi rahhaa ja hyvä ymmärrys minoriteetin työtä kohti. Majoriteetti häyttyy kestäät ette se ei ymmärrä minoriteettikieltä. Jos se ei kestä tätä, se häyttyy opetella kielen.