HANDELSFOLK Bjarmene hadde gode forbindelser til øst og vest. De seilte til det Kaspiske hav og kunne fortsette veien til Persia, India og Kina. (Foto: Utsnitt av Carta Marina av Olaus Magnus fra 1539.)
Jussi Malminen
Jo antiikin aikoina liikkui huhuja kaukaisten pohjoisten seutujen rikkauksista. Skandinaavisissa saagoissa on useita mainintoja Vienanmeren, Äänisen ja Laatokan liepeillä eläneistä bjarmeista, jotka kävivät menestyksekästä kauppaa kaukana Keski-Aasiassa ja puhuivat jotain suomea muistuttavaa kieltä. Bjarmeilla oli kuningas ja selkeä valtiorakenne.
Intiasta ja Persiasta asti olevat huimat rikkautensa he kätkivät maan alle, kerrotaan skaldien varhaisissa runoissa. Ikivanha tarina kertoo valtavasta kummusta, joka koostui mullasta ja kirkkaista hopearahoista. Miehen kuoltua tai lapsen synnyttyä kumpuun vietiin kaksi kourallista hopeaa ja kaksi kourallista multaa.
Myyttiset tarinat
Vienanjoen suistossa oli vahva linnoitus ja loistelias temppeli, jossa noidat vartioivat kultaista Jomal- jumalan patsasta. He sotivat 800-luvulla Tanskaa vastaan ja valloittivat Keski- ja Pohjois-Norjan.
Muinaisessa Grimnismàl-runossa kerrotaan jättiläismäisestä alkuhirvestä, joka nakertaa maailmanpuun oksaa. Hirven sarvista tipahtaa vesipisara alkulähteeseen, joka alkoi kuohua kuin kattila. Yli kuohuvasta vedestä saivat alkunsa maailman kaikki joet, jotka muodostavat ikiaikaisen ja laajan kulkuväylien yhteysverkoston. Ne ovat toimineet jo ammoisista ajoista lähtien tavaroiden ja kulttuurivaikutteiden välittäjänä.
Entisajan idänkauppaa
Bjarmien maa sijaitsi kulkuväylien risteyskohdassa. Heillä oli erinomaiset jokiyhteydet Uralille ja meriyhteydet Skandinaaviaan ja Länsi-Eurooppaan. Tynnyrit täynnä arvokasta kauppatavaraa bjarmit purjehtivat jokia pitkin Kaspianmerelle, josta hopeatie jatkui Keski-Aasiaan, silloisen maailman rikkaimmille hopeaesiintymille, aina Persiaan, Intiaan ja Kiinaan asti.
KORUAARET: Vikingesmykker. Bjarmit ja viikingit oon saattanheet käyttäät tämmöissii solkii ja riipuksii. Jokku mallit oon 800-luvulta: Torin vasara, Euran sydän, Iku-Turso, Lintunen, Suotniemen solki ym. (Kuva: Kalevala Koru OY)
Kauppatavarana olivat arvokkaat turkikset, rasva, ambra ja hauste, sekä valaan- ja mursunluu ja mursunnahkaiset laivaköydet ja muut tuotteet. Ne vaihdettiin taitavasti taottuihin hopea-astioihin ja maljoihin, upeisiin punottuihin kaulakoruihin ja hopeavöihin, ja pronssista valettuihin tulusrautoihin, joiden kuviointi oli peräisin Intialaisista aiheista, sekä dirhemeihin – arabialaisiin hopearahoihin.
Venäjän jokilaaksoista, Laatokan- ja Itämeren rannoilta ja saarilta on löydetty runsaasti arabialaisia rahoja. Niiden suuri määrä kertoo kauppiaiden yritteliäisyydestä ja kaupan tuomasta vauraudesta, ja kaukaisten kansojen välisistä yhteyksistä sekä luottamuksellisista sopimuksista, joita kauppiassuvut olivat vaalineet useiden sukupolvien ja vuosisatojen ajan.
Ottar tunsi bjarmit
Kuningas Alfred Suuri (849 – 901) käännätti espanjalaisen oppineen Paulus Orosiuksen kronikan englanniksi, ja ryhtyi täydentämään sitä pohjoisten kansojen ja maiden kuvauksilla.
Kuningas Alfredin lyhentämätön käsikirjoitus painettiin ensimmäistä kertaa Lontoossa vuonna 1773, vasta 900 vuotta valmistumisensa jälkeen.
Ottar oli varakas, Lofooteilla asuva suurtalonpoika, laivanvarustaja sekä kauppias ja peuran- ja mursunmetsästäjä. Hän sai myös huomattavia tuloja lapinverosta. Se maksettiin turkiksina, linnunhöyheninä ja mursun hampaina. Hänen pyyntimenetelmänsä takasivat runsaat saaliit. Kahdessa päivässä Ottar viisine miehineen tappoi 60 mursua. Torahampaiden luu oli arvokasta kuin kulta. Siitä valmistettiin reliikkilippaita, piispansauvoja ja muita kirkollisia symboleita.
Noin v. 870 tekemästään ainutlaatuisesta metsästysretkestä Ottar raportoi kuningas Alfred Suurelle:
«Purjehdimme kauas pohjoiseen, ohi Turjanlappalaisten maan, aina suurelle joelle asti. Siellä näimme vauraita asumuksia ja hyvin viljeltyä maata ja karjaa. Laskimme maihin kauppapaikan luona, voidaksemme tutustua maineikkaisiin ja rikkaisiin bjarmialaisiin».
Ottarin raportti merimatkasta on tutkijoiden mielestä aito, muuntelematon ja tosiasioihin perustuva.
Bjarmien loisto loppuu
1050-luvun jälkeen arabialaisten hopeakaivokset Keski-Aasiassa alkoivat ehtyä. Uudet Välimereltä itään johtavat kauppareitit syrjäyttivät vanhan hopeatien. Vaurauden houkuttelemina maahan tulvi uudisasukkaita, jotka pyrkivät asettumaan pysyvästi maahan. Novgorodilaisten sotajoukkojen edessä bjarmit alkoivat perääntyä valloittamiltaan alueilta. Myös sotaisten ja ryöstelevien viikinkien valta ja veroalueet laajenivat 1200-luvun loppuun mennessä.
Maa riutui ja katosi aikakirjoista.
Edelleenkään varmuudella ei tiedetä, keitä bjarmit tarkkaan ottaen olivat.
Jälkipolvet aprikoivat
M.A. Castrénin matkapäiväkirja, Arwidssonin oppikirja ja Snellmanin kirjoitus kertovat suomalaisten oppineiden tunteneen kiinnostusta Bjarmiaa kohtaan.
«Tieni johti ensin 70 virstan päähän Holmogoriin, jossa muinoin oli bjarmien kuulu linnoitus, mutta enää se oli vähäinen piirikunnan kaupunki. Olisin edellisenä kesänä suorittanut kaivauksia tällä paikalla, missä Jomalin temppelin ja ikivanhan bjarmien hautausmaan arvellaan sijainneen, mutta silloin minulla ei ollut varoja niin kalliiseen yritykseen. Nyt taas maa on siinä määrin jäässä ja pellot lumen peitossa, etten halunnut yrittääkään sitä penkoa. Viivyin kaupungissa muutaman päivän ja kuulin lukuisia tarinoita kadonneesta bjarmien kansasta, sen linnoituksista ja temppeleistä, aarteista ja loistosta», Castrén kirjoittaa.
A.I. Arwidsson kirjoitti 1832 ilmestyneessä oppikirjassaan Bjarmiasta, ja piti heitä kaikkein rikkaimpana ja sivistyneimpänä suomalaisheimona. Hän arveli Bjarmian kukoistuskauden olleen noin 800-luvulta 1200-luvulle.
J.V. Snellman kirjoitti 1847: «Joutuu tosi ihmeisiinsä lukiessaan, että Kiinan, Persian ja Intian tavarat ovat siirtyneet Kaspianmeren kautta Vienanmerelle ja sieltä Norjaan, Ruotsiin, Islantiin ja Britanniaan. Historioitsijoilla on riittävästi varmoja todisteita, voidakseen todistaa, että tämä hopeatieksi kutsuttu kauppatie on ollut olemassa ja että suomea puhuva heimo on ollut tässä kaikessa osallisena».
Uusi Bjarmia?
Kaukaiseen pohjolaan on nousemassa Uusi Bjarmia. Sen rikkaudet perustuvat öljyn, kaasun, kaivannaisten sekä muiden luonnonvarojen hyödyntämiseen. Toiminta aiheuttaa alueelle pysyviä muutoksia ja korvaamattomia menetyksiä. Viimeistään nyt olisi aloitettava Pohjolan mielenkiintoisen ja rikkaan historian uudelleen kirjoittaminen.
Ehkäpä vielä löytyisi tietoa myös siitä, keitä bjarmit tarkkaan ottaen olivat.
