Nykysiä Tornionlaakson vaikuttajia ja sillanrakentajaa esittävä teos. Vasemmalta taiteilia Jussi Taipaleenmäki, Allan Lehto ja Tomas Mörtberg. Teoksen tilaaja ja maksaja oon Övertorneån kunta ja sijoituspaikaksi tullee Matarengissa sijaitseva Pohjoiskalotti-kirjasto. KUVA HEIDI RANNISTO-JOLMA
Lämmin kotiseutuhenki ja kristilisyys saiva näkyä ko Ragnaria ja Oskaria muistethiin Pellon Väylänmukan seurakuntasalisa julikuun seittemäntenä 2015. Juhlaväkee oli runsaasti ja ohjelma monipuolinen: usseita alustuksia, tutustumiskäynit heän kotipaikoillaan ja muistojumalanpalvelus Svansteinin kirkossa sekä seppeleen lasku hauale.
”S’oon valehtelematon tosi”
Ragnar Lassinantti (1915−1985) oli monen toimen mies: häen ura kulki metsurista polliisiksi, raatiotoimittajaksi, valtiopäivämieheksi ja viimisessä viralisessa roolissaan hään oli Norrbottenin maaherra. Hänet muistethaan olletikki loistavana sanankäyttäjänä. Lukemattomat oon tarinat Ragnarista aivan ko hänen juttunsa Tornionlaakson ja Kalotin ihmisistä.
Ragnarin jutut ja toiminta rakensivat yhtheyttä koko Kalotin alueelha ja hään puolusti ja vei etheenkäsin meän oikheutta käyttää meän äitinkieltä, oli se sitten suomi, meänkieli elikkä kvääninkieli. Hään koki nostaa meän omat kielet valtakielten rinnale tasaveroiseksi voimaksi.
Juhanin muistelus Raknarista
Son täsä uusimasa meänmaan aviisissa, joka oon samala meänkielen antolokiia, Juhani Tapion laatuisa kuvhaus Raknarista: ”Raknarin mie kohtasin jo vuosia ennen ko Kekkosen. Se pruukasi alottaa puhheensa sanomalla: Ennen ko alan puhumhaan, niin sanonpa muutaman sanan. Sitte se praatasi vähinthään pari kolme tiimaa. Raknari oli hyä mies elläishään. Sitä meän häätyy kiittää siittä, ko se oli följyssä hommaamassa monta siltaa Väylän yli.”
Niitä oon lukematon muukin kasku Raknarista, ko hänellä aina aika ylitty praatiessaan. Ei sitä kyllä kukaan pannu pahakseen, hänellä oli sellaista sanottavaa, joka oli monien mielheen.
Tornionlaakson joulupukki
Monta hyvää ja kaunista saima kuulla Raknarin elämästä muistelusjuhlasa, eritotenki hänen pojan Gunnarin puhe anto paljon. Mutta parhaiten jäi mielheen ko toinen Pellon poika, Allan Lehto muisteli, kuinka net virkamiehet pölkäsivät, ko Raknarilta tuli joku ehotus asioien tilan parantamiseksi – hänet ko tunnethiin heän keskuuessa Tornionlaakson joulupukkina! Jos joku ei käynyt, niin Raknari pruukasi sanoa, ette «Sole ko muutama lakia ja asetuksia… jo se alkaa käyttää!»
Heidi Rannisto-Jolma
