Kamöyvärin kalastajakylä – Väärän rannoilla Ruijan äärimmäisillä saarilla – kirjan mukaan

Maria Hansenin perhettä. Kamöyvär 1934. (Kuva: Samuli Paulaharju)

 

Samuli Paulaharju alkoi kiertää Penjamin Ingan opastamana Väärän mutkaisia rantoja. Kun lähdettiin liikkeelle etelästä lähtien, niin ensimmäisenä ollut mökki oli autio, aiemmin ruijalaisen asuinpaikka. Seuraavassa mökissä 2 asui vanha Angerian Heikin Kalla, Karl Söderholm, Ruotsin Karungista lähtenyt ukko, joka aina päissään raamoi [kerskui] olevansa «svänskä». Hänellä oli ruijalainen emäntä.

 

Marjut Paulaharju, FM, tietokirjailija

 

Aivan meren rannalla mökissä 3 asusti Petterin (Pettersen) Ingvar, suomalaisen vaimon poika, jolla oli lapinsukuinen emäntä Kieruasta. Mökissä 4 eli useita asukkaita; pari lofotilaista ja Helgelannin nuurfaara [pohjankävijä, Etelä-Norjasta Ruijassa käyvä kalastaja], Jakob ja Anton Hansen sekä talon lohtakamarissa majaileva Tolosen Markus ruotsalaisine emäntineen. Vähän matkan päässä kalajällien keskellä oli mökki 5, jota asusti helgelantilainen Birger Hansen emäntänsä kanssa, joka oli lapinsukuinen Petter Nilssenin sisar.

Pikku poukaman pohjukassa oli neljä mökkiä vieri vierin. Mökissä 6 eli yksinäinen lapinukko Aapo Östeby, mökissä 7 lappalaissuomalainen Jussan Maunu (Magnus Johansen) jonka emäntänä oli lappalaisnorjalaisen Ole Johansenin sekä suomalaisen Priita-muorin pojantytär. Mökissä 8 asui Kusti Söderholm eli Angerian Heikin Kallan Kusti, ja mökkiä 9 isännöivät ruijalaiset Kjöndahl ja Hans Ulriksen, jolla oli emäntänä Karungin Heikin Kallan tyttärentytär.

Näiden mökkien vieressä, pienessä kallionnuskassa [-niemessä], oli kauppias Bruunin uusi, komea asunto numero 10 sekä ”vanha kraampuuratalo [sekatavarakauppa], laivalaituri, aitat, makasiinit, suuret traanitynnyrit sekä muut kauppamiehen ja kalanostajan neuvot ja tarpeet”. Vanhasta kauppias Bruunista alkaen kaikki, kaupparengeistä postinkuljettajaan, olivat ruijalaisia.

Kauppatalon takana oli pitkä rivi pikkuruisia mökkejä. Pahaisessa tuvassa 11 eli aikoinaan Tampereelta lähtenyt köyhä Selinin suutari eli Johan Söderholm, joka nälissään oli kiivennyt lintupahtaan munia ottamaan mutta pudonnut ja kuollut. Hänen ruotsalainen emäntänsä oli kotoisin Piitimestä. Talon lohtaan oli kiivettävä ulkorappusia myöten ja sinne kapusi aikoinaan Karungin Heikin Kallan Jussa jolla oli emäntänä Oskar Thomassenin tyttäriä. Mökissä 12 isännöi Karungin Heikin Kallan Artturin Jaarli, Jarl Söderholm, jonka emäntänä oli Petter Nilssenin veljen ja suomalaisen vaimon tytär. Talon lohdassa asusteli Uulas Nilssen, Karungin Kallan vävy, jolla oli ruijalainen isä ja lappalainen äiti. Viereisessä pikku mökissä 13 asusteli silloin tällöin joku kuupalkkalainen.

Poukaman pohjassa oli pitkä rivi kalastajain koteja, vanhoja rappeutuneita taloja, joissa rikkinäiset ikkunat irvistelivät ja ovet olivat rempallaan. Toisia korkeammalla oli uusi ja muita komeampi talo 14, jota asui Leppivuonosta lähtenyt koreileva lappalainen Petter Nilssen, Naavuonon muorin perillinen, jonka emäntä oli Kieruan lappalaisnorjalainen. Mökissä 15 eli isäntänä Petterin veli Svärre Nilssen, jonka emäntä oli suomea ymmärtämätön. Seuraavassa mökissä 16 asui ruijalainen Lofotin Hans Svenssen Hans Jägnebergin tyttären kanssa. Naapurimökissä 17 isännöi lappalaisnorjalainen Hans Slättvold yhdessä Helena-emännän kanssa. Mökissä 18 asui Hans Jägneberg jonka emäntä oli Erik Haragoutin ja suomalaisen Triinan tyttäriä.

Mökissä 19 elivät ensinnäkin vienankarjalaisen leipurin ja suomalaisen vaimon perillinen Oskari Thomassen, jolla oli ruotsalainen vaimo, sitten pudasjärveläisen Maria Räisäsen kaksi ruijalaista vävymiestä Randolf Jakobsen ja Sigurd Hansen sekä vielä Näätämön Maria, suomalainen leski, Hetan entisen nimismiehen jälkeläinen. Viimeisessä poukaman mökissä 20 aherteli norjalainen Emil Nilssen, jonka emäntä oli Proto-Leenan Haakon ja hänen emäntänsä, suutari Selinin tytär.

Talojen takana, Riisvuonolle mentäessä, kalliolla ja kallion laidassa, oli vielä muutamia kalamiesten koteja. Siellä ylimpänä kallionköyryllä olevassa mökissä 21 asui ruijalaislappalainen Johan Östeby Kieruasta lähteneen lappalaisen vaimonsa Maaretan kanssa, ja Johanin kotivävyksi oli ruvennut Angerian Heikin Kallan Arttu eli Artur Söderholm. Alempana tien reunassa pikku talossa 22 asusteli ruijalainen Jens Erlingsen, jonka emäntänä toimi Läijisvuonosta lähtenyt ankara suomalais-tattarilainen Proto-Leenaksi kutsuttu eukko,

Samalla rannalla, kallion kyljessä, kylätien vieressä, löytyi kolme pikkuista pesää. Mökissä 23 eli Jalmari Thomassen, Oskarin veli, ruijalaisen Dagnynsä kanssa, mökissä 24 asui ruijalainen Halfdan Hansen, jolla oli emäntänä Thomassenin veljesten sisar, ja mökissä 25 asusteli Porsangilta tullut lappalainen Anton Eliassen tyllyrutolaisen emäntänsä kanssa. Viimeisenä Riisvuonon rannalla oli norjalaisen Olof Bullin kauppatalo 26.

Kyläpoukaman toisella rannalla oli kallion rinteessä Väärän koulu, talo 27 sekä pari pikku taloa, kaksi leskelää. Mökissä 28 asusti Luisa Kristiansen, Vuoreijasta lähtenyt Tapion Arttu-vainajan komea leski, sekä uudemmassa ja komeammassa talossa 29 asui lofotilainen Riginä Raumala, oulunsalolaisen Raumala-vainajan leski.

Kylätie kiersi pitkin hieruan laitaa ympäri kallionniemen. Siellä pahdan takana, jällikentän laidassa oli pari taloa. Talossa 30 eli suomalaislappalainen Frits Johansen, jolla oli emäntänä suomalaisen vaimon ja ruijalaisen miehen tytär Paatsivuonosta, sekä Maria Räisäsen poika ruijalaisen Annansa kanssa. Talon 31 talon isäntänä toimi ruijalaisen poika Odin And Johan Aakel Evald Hansen ja emäntänä vanha Maria Räisänen.

Vähän matkan päässä, kallion kyljessä mökissä 32 elelivät Penjam Josefsen, köyhä lappalainen, joka oli lähtöisin Porsangin Lemminjoelta, sekä Penjamin Inga, syntyisin Läijisvuonon turvegammien köyhiä lappalaisia. Kallioköyryn takana, Riisvuonon rannalla olevassa pikku mökissä 33 asusti Rudolf Pettersen, joka oli Jyykeän lappalaissuomalaisia, ja hänen emäntänsä oli Kaavuonon lappalaisia Porsangin suulta.

Kapean Riisvuonon takarannalla, korkean Krikkatunturin juurella oli pitkin vuonon rantaa useita taloja kalajälleineen ja venevalkamoineen. Talossa 34 asui ruijalainen Alfred Einevik emäntänsä kanssa, joka oli sukua Proto-Leenalle. Talossa 35 eli Amalia Eriksen, seuraavaa taloa 36 hallitsi Mikkel Aslaksen ja talossa 37 asui Albert Johnsen suomalaisen vaimonsa kanssa. Taloa 38 isännöi Henrik Söderholm, taloa 39 Nils Brunulfsen ja taloa 40 isännöivät Hans Ulriksen, Anton Samuelssen, Osmund Jörgensen sekä Henrik Brunulfsen, Viimeisenä vuonon takarannalla, Krikannokan yksinäisessä mökissä 41 eleli vanha Krikan Sammu Liisa-emäntänsä kanssa.

Näin monen mutkan kautta ja moneen kertaan oli kolmesta, neljästä eri kansasta koottu ja risteytetty Kamöyvärin alastomien kalliorantojen köyhä merensoutajain joukko.

Paulaharjulta ilmestyi seuraavana vuonna (1935) teos Ruijan äärimmäisillä saarilla. Kirja on ohut, vain 140-sivuinen, sisältäen 78 valokuvaa, tekijän piirtämän Ruijan kartan, kolmisenkymmentä piirrosta, joissa on piirtäjän viiva ollut ehkä herkimmillään ja rauhallisimmillaan mutta joissa alkaa ilmetä enteellistä tummuutta ja lohduttomuutta. Kirja on kuvaus kerääjien etenemisestä Ruijan meren karulta, kolkolta saarelta toiselle, sen asujaimistosta ja elintavoista.
Kirja eroaa parin seikan kohdalta Paulaharjun muista kirjoista. Siinä ei ole lukijalle osoitettua alkulausetta, joka kertoisi mille matkalle kirja on viemässä lukijaa. On vain teksti: Ollaan Ruijanmerellä. Eikä kirjassa ole listaa kerääjien haastattelemista kertojista. Tämä paljastaa, että Samuli Paulaharju oli lähtenyt todellakin Ruijaan lepäämään. Hän kirjoittaa: Ruija oli kolo paikka. Se peloitti, mutta se myös houkutteli.

Kulkiessaan viimeisinä vuosinaan kotiseutunsa maisemissa Kurikassa Samuli Paulaharju kaipasi suunnattomasti Jäämeren rantoja. Hän rakasti Jäämerta, hän nautti sen väkevästä merellisestä tuoksusta, hän kykeni koko olemuksellaan nauttimaan kaikesta mitä meri hänelle näytti ja antoi.