Maarit Markussen har vært norsk statsborger flere tiår. Hvis Norge tillater dobbeltstatsborgerskap, vil hun søke og få tilbake sitt finske statsborgerskap. KUVA: LIISA KOIVULEHTO
.
Norjansuomalaisia kiinnostaa eniten äänioikeus suurkäräjävaaleissa.
Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no
Nykyoloissa Norjan kansalaisuuden hakeminen ei juuri houkuta.
– Som dobbel finsk og norsk statsborger ville jeg nok føle sterkere tilhørighet til Norge, sier Kristiina Puumalainen fra Oslo. OMAKUVA
– Pitää saada äänestää!
– Suomen kansalaisuus on osa identiteettiäni ja omaa elämänkaartani, ja siihen olen kasvanut. Suomen kansalaisuudesta luopuminen Norjan kansalaisuuden hyväksi on mahdoton ajatus minulle, Oslossa asuva Kristiina Puumalainen kiteyttää.
Oslon- ja Tromssan-vuosien yhteismääräksi tulee kesäkuussa yhdeksän.
Hänelle Suomen kansalaisuus on tunneasia ja enemmän kuin passi. Norjan-vuodet eivät ole tunnetta horjuttaneet.
– Tapaan sanoa että olen «100 prosent finsk».
Norjan passin hän kuitenkin voisi ottaa lähinnä käytännön syistä eli että saisi äänestää suurkäräjävaaleissa.
– Eihän meillä Suomen kansalaisilla kansalaisuuden vaihto ole mitenkään tarpeellinen kun meillä tuo UDI:ssa juokseminen jää väliin joka tapauksessa. Norjan kansalaisuus olisi lähinnä käytännön syistä eli äänioikeudesta suurkäräjävaaleissa. Yhteiskunnallisesti aktiivisessa perheessä eläneenä on nyt yhdeksän vuoden jälkeen hieman turhauttavaa, etten saa äänestämällä vaikuttaa asuinmaani asioihin, hän perustelee.
Hän kertoo käyttävänsä äänioikeuttaan Suomen eduskuntaavaaleissa sillon kun joku asia on sydäntä lähellä.
– Ja Suomen presidentinvaalissa äänestän aina! hän kertoo.
Norjan kansallisuuden hakeminen nykyoloissa on hänelle mahdoton ajatuskin.
– Mutta hakisinko jos olisi mahdollisuus kaksoiskansalaisuuteen? Ehkä, tuskin ihan ensimmäisten joukossa, mutta mahdollisesti ja aika todennäköisesti kyllä. Norjan kansalaisuus varmaan sitoisi minua asteen verran enemmän tähän maahan, hän arvelee.
Puumalainen kertoo kuulleensa Norjan kaksoiskansalaisuusaloitteesta australialaisilta työkavereilta.
– Heille tämä on todella sydämen asia. Kannatan kaksoiskansalaisuutta siksi että kaikilla monikulttuuristen perheiden lapsilla olisi oikeus kahteen kansalaisuuteen. Maailma on nykyään paljon kansainvälisempi ja vain yhden kansalaisuuden salliminen on minun mielestä oman aikansa jäänne, Kristiina Puumalainen toteaa.
– Også nordmenn har identiteter og tilknytninger til andre land. Å nekte flere statsborgerskap er både patriotisk og gammeldags, sier Anne Mäkinen. KUVA: LIISA KOIVULEHTO
Yksi jalka molemmissa maissa
– Suomen kansalaisuudesta en halua luopua, ja siksi odotan että Norja sallii kaksoiskansalaisuuden, 18 vuotta Norjassa asunut Anne Mäkinen sanoo.
– Olen asunut Norjassa melkein puolet elämästäni, seuraan politiikkaa ja haluan äänioikeuden myös suurkäräjävaaleissa. On aika vanhanaikaista että valtio määrää ihmisten kansalaisuudesta! Mäkinen huomauttaa.
– Norjassa ollaan paljon enemmän patrioottisia kuin Suomessa. Täällä ollaan myös vähän jäljessä muista, eikä ole ihme että viimeinen Pohjoismaa, missä tätä keskustelua käydään, on juuri Norja.
Hänelle Suomen kansalaisuus on tunneasia.
– Norjalaiset ihmettelee että enkö olekaan Norjan kansalainen, kun olisin voinut saada sen monta vuotta sitten. He eivät ymmärrä miksi joku ei halua Norjan kansalaisuutta. Vaikka en enää olekaan niin sormi pulssilla Suomen asioista, minulla on kuitenkin yksi jalka molemmissa maissa. Täällä ei ehkä ymmärretä että ihmisellä voi olla monta identiteettiä, hän pohtii.
– Meille pohjoismaalaisille Norjan kansalaisuudesta ei äänioikeuden lisäksi ole mitään käytännön hyötyä. Ajattelen niitä norjalaisia, jotka työskentelevät ulkomailla ja ovat joutuneet ottamaan muun maan kansalaisuuden ulkomailla ja heidän vaikeuksiaan takaisin Norjaan muuttaessaan. Heille kaksoiskansalaisuudesta on tosi paljon hyötyä ja se helpottaa heidän elämäänsä, Mäkinen toteaa.
– Mitä luulet? Toteutuuko Norjan kaksoiskansalaisuus?
– Uskon että menee läpi, ja sanon että fifty-sixty!
– I den norske debatten blir statsborgerskapet ofte knyttet til lojalitet. Vi kan si det sånn at jeg er lojal mot den staten som jeg syns har et redelig syn på statsborgerskapet, sier Tuire Keinänen. OMAKUVA
– Asuinmaan kansalaisuus on tärkeä
Tuire Keinänen on asunut Norjassa vuodesta 1997 asti, viimeiset vajaat 11 vuotta Etelä-Varengissa eli pian 20 vuotta.
– Minulla on edelleen Suomen kansalaisuus, eikä minulla ole pienintäkään aikomusta luopua siitä. Norjassa kaksoiskansalaisuutta vastustavat tahot käyttävät perusteluissaan usein sanaa lojaalius – sanotaan sitten vaikka niin että itse pysyn kansalaisuusasiassa lojaalina sille valtiolle jonka kansalaisuusjärjestelmä tuntuu mielestäni oikealta, Tuire Keinänen sanoo.
Hänelle kansalaisuuskysymys on sekä identiteetti- että tunneasia, käytännön asia (äänioikeus) että myös periaatteellinen kysymys.
– Suomi hyväksyi kaksoiskansalaisuuden jo 13 vuotta sitten, hän muistuttaa.
Keinäsen suku asuu Suomessa ja Suomen asiat kiinnostavat häntä siinä missä Norjankin asiat. Hän äänestää kaikissa vaaleissa missä voi – myös Suomen eduskuntavaaleissa ja eurovaaleissakin.
– Omalle kohdalleni Norjan kansalaisuuden ottaminen tuskin toisi muita käytännön muutoksia kuin äänioikeuden parlamenttivaaleissa. Muut Norjan kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet minulla jo on, ja pidän Norjaa kotimaanani vaikkei minulla olekaan norjalaista passia, hän toteaa.
– Aiotko hakea Norjan kansalaisuutta jos kaksoiskansalaisuus tulee voimaan?
– Äänioikeus on demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluvan asukkaan ehkä tärkein vaikutusväline, ja jo yksinään minusta tarpeeksi hyvä syy kansalaisuuden hakemiseen. Myös tunnetasolla Norjan kansalaisuuden ottaminen tuntuisi minusta oikealta – mutta Suomen kansalaisuudesta luopuminen ehdottomasti väärältä. Sen vuoksi odotan että Norja seuraa muiden Pohjoismaiden esimerkkiä ja sallii kaksoiskansalaisuuden. Heti kun näin tapahtuu, haen asuinmaani kansalaisuutta, Tuire Keinänen sanoo.
Hän kannattaa ajatusta myös Pohjoismaiden yhteiskansalaisuudesta, jossa sama henkilötunnus kelpaisi kaikissa Pohjoismaissa, ja minkä tahansa Pohjoismaan kansalainen saisi toiseen Pohjoismaahan muuttaessaan saman tien äänestysoikeuden eduskuntavaaleissa jne.
– Haluaisin Pohjolan olevan asukkailleen niin yhtenäinen alue ettei täysivaltaisten oikeuksien saaminen Pohjoismaasta toiseen muuttaessa edellyttäisi kansalaisuuden vaihtamista eikä muutakaan turhanpäiväistä byrokratiaa, hän huomauttaa.
Varovaisen optimistinen
– Kyllä aion hakea takaisin Suomen kansalaisuutta, jos Norjan kaksoiskansalaisuus toteutuu, Norjassa 45 vuotta asunut Maarit Markussen sanoo.
Hän otti Norjan kansalaisuuden 1970-luvulla.
– Ei se pakko ollut, mutta silloin oli vaikea seurata Suomen asioita. Halusin vaikuttaa omaan tulevaisuuteen ja arkipäivään, ja esimerkiksi äänestää suurkäräjävaaleissa. Se oli enemmän järkisyy kuin tunnesyy. Ei kansalaisuus muuta sitä mitä sinä olet. Olen aina ollut suomalainen, mutta kuulun myös tänne. Norja on minun kotimaa yhtä lailla kuin Suomikin, rajakunta Torniosta kotoisin oleva Maarit Markussen sanoo.
Hän muistaa kun Norjassa edellisen kerran keskusteltiin kaksoiskansalaisuudesta, samaan aikaan kun Ruotsissa ja Suomessa.
– Silloin pelättiin että Norjan kansalaisuus vesittyy, mutta ehkä nyt ollaan laajakatseisempia. Norja on ollut konservatiivinen monessa asiassa: mm. naisten äänioikeus, äitiyslomat ja muu modernisaatio on tullut tänne myöhemmin.
– Entä kaksoiskansalaisuus? Tuleeko se nyt?
– 70 prosentin todennäköisyydellä, veikkaa varovaisen optimistinen Maarit Markussen.
Trackbacks/Pingbacks