Kirkkomuusikko tekee pyhätöitä

Tromssalaisen Grønnåsenin kirkon urut ja urunsoittaaja oon kirkkoväjen näkkyyvilä alttarin vieressä. Kirkossa oon kans flyygeli. – Se oon hyvä ko oon vaihettelluu, Annimari Pelli sannoo. KUVA: ANNE MÄKINEN

 

Kanttorin vapaapäivä on maanantai. Hänellä ei tarvitse olla uskonnollista vakaumusta. Eikä jouluna pääse ikinä Suomeen.

Anne Mäkinen

Punkaharjulta kotoisin oleva pianisti ja pianonsoiton opettaja Annimari Pelli kouluttautui kirkkomuusikoksi Suomessa. Hän jatkoi opintoja Tromssan konservatoriossa ja nyt hän on vuoden verran työskennellyt viransijaisena tromssalaisen Grönnåsenin kirkon kanttori-urkurina.
Kirkkomusiikissa Pelliä kiinnostaa sen monipuolisuus ja se että työtä tehdään yhteisössä.
– Tällä työllä on merkitys. Pitkät klassiset piano-opinnot ovat aika yksinäistä hommaa eikä piano ole lähtökohtaisesti mikään orkesterisoitin. Jos opiskelee jotain soolosoitinta voi suuntautua solistiksi tai opetustyöhön. Opetustyö on hyvin vaativaa ja aikaa vievää eikä silloin ehdi välttämättä soittaa niin paljoa itse. Kirkkomuusikkona sinulla on paremmat työllistymismahdollisuudet, mutta olet kuitenkin muusikko, Annimari Pelli erittelee.

Monenlaisia työpäiviä
Kanttorin työn ydin on soittaa jumalanpalveluksissa, hautajaisissa ja vihkimisissä sekä edistää seurakunnan musiikkielämää.
– Päivät ovat aika erilaisia. Osa työstä on toimituksien valmistelua, esimerkiksi musiikkitoiveitten harjoittelua. Keskiviikkoisin on suunnittelu- ja toimistopäivä. Säestän myös usein rippikoulussa. Yhtenä päivänä viikossa soitan hautajaisissa. Kaupungissa on kiertävä hautajaisvuoro eli kanttorit eivät soita pelkästään omassa kirkossa vaan jokaisella on yksi päivä viikossa hautajaisia, joita voi olla missä tahansa Tromssan alueella, Pelli kertoo.
Annimarin työhön kuuluu myös monien kuorojen säestys, viikoittaisen hartaushetken säestys Mortensnesin vanhainkodissa sekä musiikkileikkikoulun vetäminen. Viikonloppuisin saattaa olla häitä ja sunnuntaisin jumalanpalvelus. Lisäksi on tapaamisia toisten kanttorien kanssa, urkujen huoltoa ja konsertteja.
Yksi viikonloppu kuukaudessa on vapaa kuten myöskin maanantait, joka on kanttorien ja pappien vapaapäivä.

Erilaiset taustat sallitaan
– Pitääkö kanttorilla olla uskonnollinen vakaumus?
– Ei pidä eikä kaikilla olekaan, mutta luulen että pidemmän päälle voi olla vaikeaa ja väsyttävää tehdä tätä työtä ilman mitään kaikupohjaa. Ei minulla ole kaikki uskonkysymykset niin selvillä, mutta tulen perheestä, jossa ukki oli pappi ja olen kuitenkin kasvanut tähän kulttuuriin.
Norjan ja Suomen uskonnolliset kulttuurit ovat Pellin havaintojen mukaan hieman erilaisia.
– Suomessa uskonnollinen kulttuuri on paljon yhtenäisempi. Täällä on kirkon sisällä hyvin erilaisia ja hyvin eri taustoista tulevia. Rukoushuoneperinne on täällä vahva ja kirkon sisältä löytyy sekä matalakirkollista että korkeakirkollista perinnettä. Seurakunnat voivat olla hyvinkin erilaisia, Pelli vertaa.
Kirkon sisältä löytyy hyvin erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä, joita hän ei pysty allekirjoittamaan.
– Itse arvostan tosi paljon kirkon sosiaalista aspektia, että kirkko tekee työtä heikompien hyväksi.

Kädet täynnä työtä
Tällä hetkellä Annimarilla on 80 prosentin sijaisuus Grønnåsenin kirkossa. Jokaisella seurakunnalla Tromssassa on oma kanttori, mutta virkojen koko vaihtelee ja niitä on pienennetty, mikä on aiheuttanut paljon keskustelua Norjassa.
– Kirkkohan on aika merkittävä kulttuurin tarjoaja ja ihmisten kokoaja, jos ajatellaan kaikkia kuoroja ja konsertteja. On ollut paljon debatteja siitä, että kun kanttorin työhön liittyy semmoisia vakituisia tehtäviä kuten hautajaisia, joita saattaa olla paljonkin, ja kanttorilla on vaan 40 prosentin virka niin se tarkoittaa käytännössä sitä, että sinä ehdit just ne pakolliset eikä siihen kulttuurityöhön ja suunnitteluun jää mitään aikaa, hän kertoo.
Uusi työ ja uusi kieli vievät enemmän aikaa. Työn määrää voi olla hankalaa arvioida, sillä on monta vaihtuvaa tekijää.
– Kanttorin työhön kuuluu myös se, että juhlapyhinä on töitä. Fakta on se, ettei me esimerkiksi voida ikinä lähteä jouluksi Suomeen.

Suomessa arvostetaan klassista musiikkia
– Oletko huomannut eroa musiikin arvostamisessa ja kiinnostuksessa Suomessa ja Norjassa?
– Yleisesti ottaen klassisen musiikin arvostus Suomessa on korkeammalla kuin Norjassa. Suomessa ajatellaan, että musiikkia pitää opiskella ennen kuin sitä osaa, ja se toisaalta johtaa korkeaan tasoon. Norjalaiset ovat avoimempia «yleismuusikkouteen» ja rajojen yli hyppimiseen. He ovat laulavaa kansaa ja täällä on paljon hyviä amatöörilaulajia ja ihmiset uskaltavat laulaa.
– Onko se vähän niin kuin kielten puhuminen?
– Niin, luulen että se liittyy yleiseen asenteeseen. Suomessahan esimerkiksi konservatorioon on pääsykokeet, mutta norjalaisessa vastaavassa «kulturskolessa» ei ole.
Pellin mukaan norjalaiset myös useammin vetävät kirkon kuoroja vapaaehtoisvoimin. Suomessa oletetaan edelleen, että kanttori automaattisesti ottaa hoitaakseen kaikki kirkon musiikkiasiat.
– Suomessa kanttorilla ja papilla ei edelleenkään ole työaikaa vaan työpäivät. Norjassa on uusi systeemi, että siulla on työaika ja joudut laskemaan tunteja.

Bachista Pink Floydiin
Pelli on huomannut eroja myös hautajaiskäyttäytymisessä. Norjassa on usein rennompaa.
– Täällä kun ihmiset tulee kirkkoon ennen hautajaisia, kuuluu puheen sorinaa ja ihmiset ovat rennompia ja muutenkin vähemmän auktoriteettipelkoisia. Suomalaisilla on vielä semmoinen kunnioitus kirkkotilaa kohtaan, hyvässä ja pahassa.
– Miltä hautajaisissa soittaminen tuntuu? Onko se raskasta?
– En ole niin rutinoitunut, että se menisi tuosta vaan, vaan usein olen tippa linssissä. Hetki on niin tärkeä, ja musiikki on tärkeä osa seremoniaa, ja haluan että se tuntuu omaisista hyvältä, Annimari Pelli sanoo.
– Kyllä se antaa perspektiiviäkin: Kun olen joka viikko hautajaisissa, niin usein mietin omia vanhempia ja sitä, että aika pitää käyttää hyvin.
– Mikä on erikoisin kappale, jota sinua on pyydetty soittamaan hautajaisissa?
– Se oli ehkä yksi Pink Floydin kappale. Kappelissa oli vain pienet sähköurut, joten siinä oli miettimistä, miten saan kappaleen sovitettua niin, että se kuulostaa hyvältä. Kappale oli ollut tärkeä tälle ihmiselle ja se on mun mielestä hienoa tässä työssä, että voi toteuttaa ihmisten toiveita.

Musiikki täyttää elämän – paitsi kotona
Eniten Annimari pitää Bachin urkuklassikoiden lisäksi italialaisesta ja ranskalaisesta barokkimusiikista. Hän kehuu instrumenttiaan Grønnåsenin kirkossa, jonka lisäksi käytössä on flyygeli, joka tuo mukavaa vaihtelua.
Omiin soolokonsertteihin hänellä ei ole ollut sijaisuuden aikana mahdollisuutta. Annimari toivookin paikan vakinaistumista.
– Katsotaan mitä tapahtuu, mie rakastan musiikkia, mutta kirkkomusiikki ei ole miun koko elämä. Elämässä on paljon asioita joita haluaisin tehä mutten ehdi.
Annimarin perhe on norjalais-suomalainen. Mies Solmund Nystabakk on hänkin muusikko, kitaristi ja Norjan eturivin luutunsoittaja. He tapasivat, kun Solmund opiskeli Sibelius-Akatemiassa. He muuttivat Norjaan 2014 ja heillä on kaksi lasta.
– Kuunnellaanko teillä kotona paljon musiikkia?
– Aika vähän, Pelli naurahtaa.
– Suutarin lapsilla ei ole kenkiä.