Ragnhild Margretha Mietinen Krüger jobber med bilder og tekstiler. Og tekst, idet hun tidligere har blitt premiert i vår kvenske skrivekonkurranse. (Foto: Roar Bjørkhaug/privat)
Utstillingen heter «Missäs päin karttaa/Hvor på kartet», og kartet viser at den foregår særdeles langt sør i Sverige. Les også en fyldig tekst på meänkieli i denne saken.
Arne Hauge
arne@ruijan-kaiku.no
– Det helt unike er at utstillingen skjer i det sydligste Sverige, i Baskemølle i skånske Østerlen, sier Linnea Huhta. Gjennom sin virksomhet Words by Huhta AB er hun såkalt kurator for utstillingen, som består av åtte medvirkende kunstnere fra det nordligste nord. Inkludert den kvensk norske kunstneren Ragnhild Margretha Mietinen Krüger, som stiller med en hel serie.
– Utstillingen handler om plassens betydning for identiteten, forklarer Huhta. Den har vernissage, åpning i den aktuelle kunstnerhallen lørdag 12. oktober, og står framme til søndag 24. november.
Hutha opplyser at hun i forbindelse med åpningen skal produsere en kortdokumentar om utstillingen, en film hun lager sammen med filmskaper Mattias Löw. Om den videre forhåpningen for Missäs päin karttaa/Hvor på kartet, sier Hutha dette.
– Vi håper at hele eller deler av den får anledning til å bli vist på flere steder i landet, og så klart også nord i Skandinavia. Enn så lenge fins det likevel ingen neste stopp for utstillingen, sier Hutha, som noterer seg dette om deltakeren fra Norge:
«Bilde- og tekstilkunstner Ragnhild Margretha Mietinen Krügers fargerike uttrykk utforsker hennes kvenske arv og sørger over tapet av språket, som hun jobber for å gjenvinne, til tider et tradisjonelt håndverk.»
Til Ruijan Kaiku sier Mietinen Krüger at hun naturligvis gleder seg over å få egne verker stilt ut – at de har vist interesse fra så langt sør i vårt naboland – og her ser vi ett av dem som vår kvenske kunstner deltar med:
Av andre kunstnere som er med, kan vi nevne blant andre Mikael Dysholm og Kenneth Mikko, begge fra Haparanda kommune. Her er mer informasjon om utstillingen, som Huhta har vært så vennlig å gi oss.
Lang og god lesning på meänkieli, språket som nesten er som kvensk:
Loppumattomat vuomat ja autio erämaa oon pitkhään ollu osa Norrbottenin kuvasta ja olletikki Tornionlaaksosta. Kultturellisti alikehittynny alue ulkoapäin, mutta 98245 kanttikilometriä, monta kieltä, kansaliset minuriteetit ja alkuperäkansa väittävät yhessä päin vastoin – sisältä päin. Sokkerilinen väävathaan suolasen kansa yhtheen normikreatiivissä esityksessä paikasta, ympäristöstä, perintheestä, taiteesta ja konstista ette selityksen avula säilyttää ilmasua. Teema näyttelylle kiertää paikan, kestävyyen ja perintheen ympäri. Itea pyrkii siiheen ette taiteeliotten kansa tutkia paikan relativiteettiä ja merkitystä aijassa ja paikassa, kielele ja kansale, keskustalle, periferiile, itenttiteetile, minuriteetile ja majuriteetile. Mihinkäs kartala, painostaen mihinkäs, suhthautuu suunthaan ja liikheesheen. Tosi paikkoja mutta kansa paikkoja joita ei mene googlata, paikkoja joita mennee tuntea, kultturelliä kartanriittausta, harvaseutuja ja kuuluvaisuutta riippumatta paikkaa maan päälä.
Kyrattori oon valikoimassa ja esityksessä ottanu lähtökohtansa henkilökohtasesta perspektiivistä ja refleksuunista mitä se tarkottaa ette olla meänkieltäpuhuva tornionlaaksolainen, kuuluva minuriteettiryhmään tornionlaaksolaiset, kväänit ja lantalaiset, ja paikan vaikutuksheen verrattuna näkyväisyyttä, arvoa ja mielipiettä mikä oon periferii ja keskusta.
Näyttely esittää rajanylittäviä, tornionlaaksolaisia kokemuksiä lähtien jonku taiteelian teoksista joila kaikila oon ynikit relasuunit kysymyksheen itenttiteetistä, paikhaan, histoorihaan ja kulttuuhriin. Se halua näyttää taitetta ja lua maholisuuksia taiteelishiin vaihtoin joilako oon monitiethelisiä osia liitetty sosiaaliantropolokiihaan, fyysisheen ympäristhöön ja piulookisheen moninaisuutheen. Taiteeliat jokka osalistuvat esittävät teemaa eri stryktyyrissä, väävin, filmin, valokuvan, kuvataiteen, veistoksen ja kirjalisuuen kautta.
Tornionlaaksolaisia, kvääniä ja lantalaisia kuttuthaan näkymättömäksi minuriteetiksi Ruottissa. Tornionlaaksolainen, lantalainen elikkä kvääni oon se joka tuntee kuuluvaisuuen Tornionlaakshoon ja meänkiehleen ja alkuperäsen kielialuheen kulttuuhriin ja histoorihaan. Tornionlaaksolaisia, kvääniä ja lantalaisia oon olemassa koko maassa. Näyttely laittaa kysymyksiä suhtheesta käsityksheen johonki esittämällä vastauksen jostaki ja sen kautta se valkassee rajanylittävvää tornionlaaksolaista elikkä tornionlaakshoonkuuluvvaa kokemusta näyttelyn teoksitten kautta.
Taiteeiliat jokka osalistuvat oon 8 henkilöä joila oon eri kokemuuksia ja suhtheita teehmaan paikasta ja itenttiteetistä. Mikael Dysholm oon kuvataiteelia joka teoksella nimeltä Resan, Reisu nostaa kysymyksen “Mistäs mie tulen ja mihinkäs mie olen menossa?” Hänen ilmasuuksitten siknalementti oon koko aijan kolasi ja fikyratiivit muotot.
JohdetxPirakin konseptyellit teokset kuvvaavat väylän ja paikan merkitystä verrattuna eri paikkoja ja kulttuuria ja veistäjän Essi Korvan puuveistos jatkaa veen tutkintaa ja sen kautta väylän ja puumateriaalin merkitystä elämälle. Kenneth Mikon kolasi kertoo liikkumattomitten kuvitten kautta Norrbottenin histooriasta ja kaupunkin ja maaseuvun välisestä katkosta, ko maapruukit pohjosessa panthiin alle intystrialiseerinkin jäljissä.
Kuva ja kangastaiteelia Ragnhild Margretha Mietinen Krügerin färikäs ilmasu tutkii hänen kväänilaista perintöä ja murehtii kielen menettämistä mitä hään pikku hiljaa yrittää ottaa takashiin, perintheelisen käsityön kautta. Taiteelia Lena Ylipää tutkii teoksen kautta nimeltä Kieli-Häpy-Nauru hänen äitinkielen menettämistä ja niitä tuntheita jokka seuraavat menettämisen kansa, samala ko hään tekkee näkyväksi paikan ja antaa sisältäpäinperspektiivin Pohjos Tornionlaksosta. Ida Isak Westerbergin yhteistyö vuoman kansa antaa färiä niile teoksille väävistä jokka nostavat rajamaata ja kasvuprosessia Sompasenvuoman avula.
Hvis du lurer på hva dette betyr, så fins det en tekst på svensk om det samme. Den finner du her: