Kuukkeli

Mettän emäntä, linnuista vanhiin.

 

Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no

Kuukkeli (tahi kuukkainen, kuuksilainen, kuusanka, kuuksiainen, kuusinkainen, kuukso, kuusko, kuusankanärhi, korpinärhi, ryssänpyy, leppäkuuhingainen) oon harmaa ja punaruskee pieni varislintu. Siivissä ja pyrstössä oon oranssii. Sillä oon kirkkhaat, mustat silmät.

Pohjaiset kansat oon ajatelheet ette ko mettämies kuolee, hänen sielu siirttyy kuukkelhiin. Siksi kuukkeli oon onnenlintu. Ruottissa oon ajateltu, ette jos eksyy, kuukkeli neuvoo kothiin.

Etelässä meinathaan ette kuukkeli tuo pahhaa onnee.

Kuukkeli ellää vanhaassa havumettässä, mielelä kuusimettässä. Se pyssyy omala 1-2 kilomeetterin reviirillä eikä liiku reviiristä pois. Se ei uskala lenttää yli 200 meetterin aukkeen yli. Ko mettää oon hakattu, kuukkelit oon jäänheet fangiksi pienele alale.

Kuukkeli ossaa rääkkyyt ja vinkkuut mutta enämen se oon hiljainen.

Se luottaa ihmisheen ja saattaa tulla syömhään käestä. Ko sie tehet mettässä tulet, kuukkeli oon heti siinä ruokkaa hakemassa.

Se kätkee ruokkaa. Yhellä linnula oon tuhanssii kätköi ja niitten avula se pärjää talven yli – ja ruokkii kevhäälä poikasetki.

Norjassa kuukkeliita oon etelässä Östlannissa ja rajan havumettissä Tenole, Rautusniemheen ja Paatsjovele saakka. Suomessa kuukkeliita oon Kainuusta ylöspäin, etelässä se oon melkkein häviny.

Suomessa kuukkeli oon Kainhuun ja Ruottissa Norrbottenin maakuntalintu.

 

Kalttiit: Kaisa Häkkinen: Linnun nimi (2003), Antero Järvinen: Linnut liitävi sanoja (1991), Suomen sanojen alkuperä-Etymologinen sanakirja (1992), Antero Järvinen: Maakuntalinnut (1995)  ja Wikipedia