Kväänimusikki soi monessa maassa

Publikummii ja soittajiita Hotin talon siljola. KUVA: LIISA KOIVULEHTO

Kväänin musikkitreffi oon kasvanut vuosi vuuelta. Hotin talon pihaki kävi pieneksi.

Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no

Suomesta oli keskipohjalainen mieslaulujoukko Kannuksen kainulaiset sekä Kittilästä Mandoliinimiehet ja kuoro Kulvakot.
Paikallisia olthiin Erik Lambela (Yykeänperä), Elin Seppola, (Roar Hjalmarsen (Kaivuono), Arne Bordi (Fauske/Svanvik), Kristin Mellem (Tromssa/Raisi) sekä Trygve Beddari ja Anne Margaret Nilsen.
Soittajia ja laulajia oli vähän yli 30. Likiseutujen lisäksi Sodankylästä, Kittilästä ja Keski-Pohjanmaalta sekä Karjalasta Arto Rinne.
Lauvantai-iltana oli Beddarin ja Nilsenin konsertti ja sen jälkhiin soitto jatkui majoituspaikoissa. Sunnuntaina oli vapaamuotoista yhtheissoittoo.
Publikummia oon piian 50.

Iso tapattuma pienessä kylässä
Yksi pääjärjestäjistä, Björnar Seppola muistelee ette ensimäisenä vuona kaikki soittaajat mahuthiin Hotin talon sisäle.
– Viimi vuona pelasimma siljola mutta nyt met häyimä jakkaantuut. Ei ollu tilaa Hotin talossa kaikille yhtä aikaa. Osa joukosta soitti ensin Ruijan kaffilassa ja osa talon pihala ja sitte vaihoima, Seppola muistelee.
Muutampi vaimo oli leiponu ja het myythiin kaffia ja nisuleipiä Hotin talolla. Ruoka oli Kafe Ruijassa. Kaffilan emäntä Inga-Pirita Viik muisteli klo 17 aikhaan ette lihavellii oon menny seittemän 15 liitterin kasserollii.

 

Tromssan lääni antoi tukea
– Miten tätä treffiä vois kehittää?
– Oon kehitetty joka vuosi! Ensimmäisenä vuona met soitimme Hotin talossa, toisena vuonna pihala teltassa nurmikolla. Nyt meillä oon lava ja soitamma kahessa paikassa. Jos tullee vielä enemmän väkeä, tämän voisi siirtää museotalolle tai urheiluhallille.
– Voisiko järjestää verstaita esimerkiksi nuorille ja amatööreille?
– Varmasti vois, jos saamme vetäjiä. Voisima järjestää kursia nuorile. On haaste saaha musiikkikoulut mukaan tähän. Meiltä vailuu ihmisiä jokka pitäis kursin. Tämä oon nyt enemmän semmoinen näytös siitä mitä oon olemassa. Jos haluamma ette ihmiset matkustethaan ja piethään kursia, het tarvithaan palkkaa ja mutta meilä ei ole rahaa siihen. Valtio ei ole tukenu tätä. Tromssan lääni oon antanut 20.000, se oon kaikki mitä olema saanheet. Pahimmassa tapauksessa se oon konkurssi tämän päivän jälkheen, mutta toivottavasti tämä ei ole viimi kerta, Seppola sannoo.

 

Kunka se sais nuoret matkhaan?
Seppola huomauttaa ette hän ja toinen pääjärjestäjä Väinö Nilsen oon jo vanhaat.
– Väinö täyttää ensi vuona 80 ja mie olen 73. En tiiä kuka tämän järjestää ko met emmä enää jaksa, hän sannoo.
– Kunka se saisi nuoria mukhaan?
– Ei tiedä. Kouluissa ei harrasteta kansanmusikkia ja nuorten musikkikulttuuri oon kehittynny aivan eri suunthaan. Nuoret eivät kokoonnu soittamaan tällä tavalla, vaan het kuunnelhaan ja katselhaan netistä amerikkalaista musiikkia, Seppola toteaa.
Hän heittää pallon paikalisille kvääniseuroile.
– Musikki-intressin pitäis alkaa omasta miljööstä, hän toteaa ja toivoo ette kvääniseurat otethaan laulamisen ja soittamisen omhaan plaanhaan ja innostetaan nuoretki musikin piirhin.
Laulamisen perinne oon vähentynny joka paikassa ja ruijansuomalaisia ja kväänilauluja laulethaan tietenki vieläki vähemmän jos ei osaa kieltä.
– Kielimiljöö oon melkein poissa. Lauluperine oon kiini siitä ette sie ymmärrät laulun tekstin. Tilane oon hankala. Mutta tämä meän musikkitreffi oon pieni yritys näyttää sitä mitä meän musikki oon.

Yykeänperäläinen pelimanni
Erik Lambela oon ollu soittamassa Kvääniin musikkitreffissä joka kerta.
– Tämmöinen treffi oon hauska ja hyvä. Joka vuosi oon tullu enämpi ihmisiä, sekä soittajia ette publikumia.
Lambela soitti Ruijan kaffilassa yhen valssin ja Karjalan polkan enneko ihmiset kerithiin istuukhaan.
– Kunka monta kappaletta sie ossaat pelata? Kymmeniä eli satoja?
– Satoja! Lambela nauraa.
– Mistä musikista sie tykkäät eniten?
– Kyllä net oon 50-60- ja 1970-luvun vanhaat slaagerit. Norjalaiset, suomalaiset ja ruottalaiset, hän muistelee.
– Soitatko sie enemän yksi eli toisten kanssa?
– Täälä ei ole niin kauhian monta soittaajaa, se pitäis olla ussempi. Ko aloin soittamhaan, mie olin nuorin. Olin silloin 18-vuotias. Oli monta vuotta ko mie en soittanu ollenkhaan mutta aloin taas uuesti.
– Miksi sie aloit uuesti soittamhaan?
– Soittaminen tekkee hyvvää!

Kansalaisopisto oon sentraali
Kittiläläisen Kulvakko-kuoron laulajat olthiin ensimäisen kerran Kvääniin musikkitreffissä.
– Kuoronjohtaaja Jukka houkutteli matkhaan ko hän oon käyny täälä ennenki. Se oon mukava nähhä ja kuula mitä täälä päin soitethaan ja laulethaan, laulaja Eero Klemlola muistelee.
Hän harmittellee ko ei saata ruijan kieltä.
– Jos olis kansalaisopistossa kurssi, niin sikkaristi tulis väkeä! Se oon freistattu mutta mie olen kuulu ette het ei saa opettaajaa, Kleemola sannoo.
Suomessa kansalaisopistot (Voksenopplæring) oon monen komuunin kulttuurielämän sentteri. Kansalaisopisto järjestää monenlaisia musikkikursia.
Kittilästä oli kans mandoliinijoukko. Het olthiin täälä jo toisen kerran. Het esitethiin lauvantain publikummitapahtumassa Kittilän mestaripelimannin Leo Siirtolan musikkii ja muun muvassa Kari Pääkkösen «Tämän kylän polkan» missä kuuluu itäsuomalainen meno.

 

Kvenske musikere fra fjern og nær