For første gang siden oppstarten i 1997 hadde kammerkoret Vokal Nord, med base i Tromsø, gjort en hel konsert med kvensk musikk. Produk-sjonen «Aaretkammari-Skattkammer – vår kvenske musikkarv» ble spilt i Nordreisa, Omasvuono-Storfjord (bildet) og Tromsø under Paaskiviikko. Med seg hadde de Daniel Wikslund, Fredrik Hangasjärvi og Mats Dimming fra Sverige og kulturformidleren Inger Birkelund fra Nordreisa.
KUVA: MAIJA LIISA BJÖRKLUND

Vokal Nord toi esile kainulaisen musikin diversiteetin: Ilossii rallii, keijaavii valssii, noppeita polskii ja hurskhaita virssii.
– Konsertti oli fantastinen! Mie olen kuulu ja laulanu itte monta lauluu niinko Villiruusu, Kulkurin kaiho, Hyvän illan ja virssii kans. Nämä oon minun juuret, tromssalainen Arne Osima muisteli konsertin jälkhiin.
Osima nostaa hattuu Vokal Nordile joka lähti rohkeesti laulamaan heile vierhaala kielelä.
– Ja musikantit olthiin sepät! Tämä oli minule iso elämys jonka mie tulen muistamhaan kauvoin.
Islantilainen Daniel Oskarsson, joka oon itte soittanu viuluu symfoniorkesterissa, praamasi Daniel Wikslundii.
– Viulunsoittaaja oon virtuoosi! hän ihasteli.
– Tämä tunnet oon likellä onnelisuutta. Tässä musikissa oon minunkin juuret. Minun äiji lauloi justhiinsa näitä virssii Oulussa 1950-1960-luvula, tromssalainen Margit Varvik muistelee.

Konsertissa kuulthiin kolme kuorole arrangeerattuu virttä. Neliääninen laulu antoi niihiin aivan uuđen perspektiivin mutta silti niissä oli matkassa vanhaa tunnet.
Hengelisten lauluitten jälkhiin Fredrik Hangasjärvi ja Daniel Wikslund herätelthiin kuulijat maalisten riemuitten piirhiin. Ensiksi kuulthiin Kittilän masurkka ja sen jälkhiin Hyvän illan minkä Erling Fredriksson oli arrangeerannu tangoksi! Vanhaa laulu uuđela tavala. Sen laulethiin sekä meänkielelä ette ruijaksi ja siinä oli kans kuuma viulun ja vetopelin duetto.
Inger Birkelund muisteli välilä muisteluksii siitä kunka kväänit tulthiin Raishiin ja kunka het sielä elethiin. Ja kunka sođan jälkhiin kainun kielele ja kulttuurile jäi vähemän ja vähemän tillaa.
Kvääniitä valvothiin ja viranomaiset haluthiin poistaat kielen ja kulttuurin mitä het ei ymmärtänheet ja mitä het pöläthiin. Tämä oli valtion viralinen politikki 100 vuođen aijan. Sisältäpäin kulttuuri köyhtyi ko saarnamiehet kielethiin tanssin ja pellaamisen. Kieli vaihtui.
– Sillä se oon hyvä ette met saatama kuttuut vierhaaksi muusikkeriitä Tornionlaksosta missä musikkiperinne ellää, Inger Birkelund sanoi.
Öystein Fredriksen oon laulanu valssin Kulkurin kaiho ennenki mutta nyt hänelä oli hirmuisen sepät kuoraajat. Laulu keijasi niin ihanan kevveesti!
Olga Lise Holmen, Gry Oda Myrbakken ja Trygve Skipenes Østrem olthiin kans solistit. Se oli soma kuula oli fiini kuula kaikkii näitä! Kvääninkielinen laulu passaa oikhein fiinisti konserttiseenile!
Faarti lissääntyi loppuu kohđen. Soittaajat pistethiin menemhään. Härmän polkan jälkhiin publikummi aplodeerasi hirmuisesti ja jokku huuđethiin ”Bravo!”
Ratiriti ralla oli arrangeerattu hauskaksi vuorolauluksi missä laulaajat heitelthiin melodiita toinen toisile ja sävelet virrathiin ja kuohuthiin laiđalta laiđale. Haravasta katkesi pii oli Wikslundin ja Hangasjärven bravuuri. Viimisen laulun, Tulipalohongan juurella, tekstin selitethiin publikummille mikä oli sikkaristi oikhein.
Se oli kans hauska kuula kunka Fredrik Hangasjärven ja Daniel Wikslundin karheet ”äijä-äänet” sovithiin yhtheen Vokal Nordin klassisten äänitten kans.

Liisa Koivulehto