Alta-bonde Vegard Hykkerud har advart mot et jordbruk konsentrert kun «rundt fjøset.» Kriseår som 2018 viser oss hvor viktig det er å bruke utmarksbeitene, har Hykkerud sagt, et synspunkt som finner støtte blant annet i historiker Rune Sundelins forskning på kvensk kultur og levesett. (Kuva: Arne Hauge)
Vanhaat kainulaiset maapruukarit ei luottanheet luonthoon. Ulkoniityt ja kaukhaiset heinämaat olthiin vararesurssi joista saathiin karjale ruokkaa huonoinaki vuosina.
Arne Hauge
arne@ruijan-kaiku.no
Kesä 2018 oon ollu vaikkee sekä etelässä ette pohjaisessa. Etelässä oli kuivaa ja pohjaisessa oli kylmä alkukesä. Heinä joka kassuu pruukin ympärillä ei riitä lehmile, lamphaile ja hevosille koko talveksi. Jossaki lisäruokkaa tarvithaan jo syksylä.
Nykyaikana sie saatat ostaat heinää vaikka ulkomailta mutta se ei ollu mahđolinen ennen. Silloin jokhainen häytyi itte oornata tämän.
Rune Sundelin muisteli tästä kesälä Lankovuonon päivilä.
– Kainulaiset hajethiin varaheinät ulkoniityiltä. Niityt olthiin ushein kaukana. Hyvinä kesinä niitä ei tarvinu. Huonoina kesinä net olthiin hyvä lisä ja katovuosina net olthiin elintärkkeet, Rune Sundelin sannoo.
KJENT FOR UTSLÅTT: I gamle dager ville få bønder, og i alle fall ingen kvensk jordbruker, basert dyrenes vinterfór kun på innhøsting rundt eget småbruk. – Kvenene var kjent for å ha mye utmarksslått, sier historiker Rune Sundelin. (Kuva: Arne Hauge)
Kainulaisten ulkoniittyi tunnethaan esimerkiksi Yykeänperässä, Raisissa, Naavuonossa, Lankovuonossa ja Alattiossa.
– Heinämaat saatethiin olla monen miilan päässä. Sinne menthiin hevosella ja heinässä viivythiin niin kauvoin ko työtä riitti. Heinän haethiin kotia oktooperikuussa ko ei ollu muuta työtä maapruukisssa eli fiskuussa.
Varaniittyjen avula kainulaiset saatethiin pittää enämen karjaa elossa talven yli huonojenki kessiin jälkhiin.
Oversatt til kvensk av Liisa Koivulehto
