Godt fiske og fruktbar jord: Svært mange av kvenene som dro til Langfjorden, bosatte seg langs Kvenlandet. Strekningen begynner der Biveien kommer inn fra høyre. (Kuva: Arne Hauge)
– Mie muistan ko Samvirkelaakissa puhuthiin kväänin kieltä, Randi Emaus muistelee.
Arne Hauge
arne@ruijan-kaiku.no
Hän kasusi ylös Lankovuonon siinä osassa mitä käskethään nimelä Kvenlandet. Se oon välilä Biveien-Sopnes. Sielä assuu vieläki paljon kainulaissii ja heän jälkeläissii.
Emauksen iso-isovanhiimet Jussa Kauppila ja Kaisa Karjalainen tulthiin 1800-luvula ensin töihiin Kaivuonon kuparikruuvhaan ja sitte Lankovuonhoon missä het alethiin viljomhaan maata. Jussan ja Kaisan pienen talon paikka näkkyy vielä maassa.
Har sine røtter på Kvenlandet: Oldeforeldrene til Randi Emaus het Jussa Kaupilla og Kaisa Garjalainen og bosatte seg på Jakobjorda på venstre side av hovedveien et godt stykke bak Randi. I bakgrunnen ser vi Gunellnes, og Kvenlandet fortsatte helt til Sopnes. (Kuva. Arne Hauge)
Jussa ja Kaisa saathiin kolme lasta. Yksi heistä oli Randin ämmi Laura Marie joka nai kierualaisen Hans Hanssenin. Tämä oli monta vuotta Talmulahđen suokunankasööri.
– Mie en keriny kohđattelemhaan ämmii. Hän oli viiminen täälä joka puhui kväänii. Norjalaistamisprosessi oli hirmuinen tässä kylässä, Randi sannoo.
Ko hän syntyi hänen vanhiimat hunteerathiin ette het antais hänele nimeksi Kaisa, iso-isoäidin jälkhiin. Mutta nimen otettiin sitte kuitenki isän ruijalaisesta suvusta.
Randi Emaus oon iloinen ette Lankovuonon oon nyt tunnustettu kolmekulttuuriseksi kyläksi. Muita kvääninimmii Lankovuonossa ja sen likelä oon Karlström, Grön, Gala, Marjala, Tiberg ja Basi. Randi muistelee ette Tibergit olthiin hyvät jääkärit ja fiskarit ja muutenki kväänit olthiin siivot ja kovat työntekkiijät. Vaimot piđethiin kođin puhthaana ja vääväthiin.
Lankovuono oon pitkä ja ihmiset ei ennen kulkenheet kylässä niin pitkii matkoi ko nyt. Ennen ihmiset pysythiin enämen kotona ja naapurissa. Lankovuonossa oon monta erilaista joukkoo aina sen jälkhiin missä sie asut.
Randi kasusi ylös Pohjassa aika likelä kouluu. Hänen isä ajoi monta vuotta pitkänmatkantransporttii ja vanhempana hän ajoi maittoo Alattioon meijerhiin. Äiti oon työtely vanhoitten ihmisten apuna.
– Norjalaistaminen oli hirmuisen ikävä assii. Mie niin mielelä kuulisin enämen sitä kieltä mitä mie kuulin pienenä Samvirkelaagissa, Randi Emaus sannoo.
