Lapsi ymmärtää!

 

«Mie en ole ajatellu mitä kieltä se puhhuu, mie olen tyhä ymmärtänny mitä se sannoo.»
(«Jeg har ikke tenkt på hvilket språk hun snakker, jeg bare forstår hva hun sier.»)

Minun lapset oon syntynheet ja kasunheet täälä Ruijassa, ruijan ja suomen kielen keskelä. He oon nyt kaksikieliset raavhaat ihmiset. Ko het olthiin pienet, het saathiin kohđatella monnii ihmissii, jokka puhuthiin kainuu ja suomee, kuka enämen, kuka vähemän. Minun omassa mielessä mie olin laittanu nämä ihmiset eri klasshiin heän kielen pohjalta: suomenkieliset, kainunkieliset, ruijankieliset jokka puhuthaan vähän kainuu eli suomee; ruottalaiset, suomenruottalaiset, ruottinsuomalaiset; karjalaiset, virolaiset ja niin eespäin.
Kerran mie kysyin lapselta, oonko hän ajatellu ette se ja se ihminen, jonka kans met olema aina puhunheet suomee, oonki ruijalainen. Ja silloin lapsi –  olisko hän ollu kuus-seittemänvuotinen – sanoi ette eihän se ole tärkkeetä!
Tämä muutti minun ajatuksen siitä mitä kieli oon ja kunka lapsi oppii kieliä.
Kaikki kielet oon lapsele yhtä hyvät. Lapsi ei pane yhtä kieltä toisen eđele. Ei se ole tärkkee kuka oon syntypöräinen mitäki. Jos hän oon tykästynny johonki ihmisheen, niin tietenki hän halluu ymmärtäät mitä tämä ihminen sannoo.
Lapsi halluu tiettäät! Lapsi halluu ymmärtäät! Lapsi halluu oppiit!
Sie näjet tämän saman kans ko erikieliset lapset leikithään Etelässä eli muussa feeriäpaikassa: Halu ymmärtäät oon kaikkiin tärkkein.

Sie olet lapsenlapsele kieliopas
Kieli oon kommunikaasjuunii. Lapsi oppii kielen kuuntelemalla. Jos sie halluut ette sinun lapsenlapsi oppii kainun eli suomen kielen eli minkä tahansa kielen, sie häyđyt puhhuut sille sitä kieltä. Aina, joka paikassa!  Aloita se heti ko sie saat lapsen ensimäisen kerran sylhiin ja älä koskhaan toppaa.
Laula hänele!
Puhu lapsenlapsele kainun kieltä eli kväänii eli suomea aina, joka paikassa ja vaikka ketä olis ympärillä. Muita kielii hän saa kuula aivan tarpheeksi toisilta.
Sinun lapsenlapsi halluu ymmärtäät mitä hänen ämmi ja äiji praatithaan!
Se saattaa olla ensiksi vaikkeeta jos sie et ole puhunu ommaa kieltä lapselle. Sie saatat luula ette lapsi ei ymmärrä ko se vastaa sinule ruijaksi. Mutta kyllä lapsi ymmärtää! Sie häyt tyhä uskoot siiheen ette sinun kieli kanttaa ja kelppaa! Ja lapsi häyttyy saaha aikkaa siiheen ette se rakenttaa kielen systeemin omassa päässä.

Senko ala puhumhaan
Mie asun Tromssassa ja minun lapsenlapsi assuu Bodössä. Hän oon viisi vuotta. Mie näjen häntä piian 8-10 kerttaa vuođessa eli en eđes aina joka kuukausi. Hänelä ei ole Bodössä kethään suomenkielissii leikkitoveriita.
Tromssassa hän kuulee suomee eriliikaisesti isältä ja minulta ja joskus toisilta raavhailtaki. Puhuma paljon, met selitämmä ja muistelemma ja lujema lorrui ja kirjoi ja laulama lauluii.
Mie olin kauvoin murheessa ko mie ajattelin ette hän ei kerkkii oppimhaan suomee ko hän ei ole niin ushein eikä kauvoin Tromssassa. Nyt mie olen oppinu ette tämä muret oon ollu turha.
Se oon justhiinsa niin ko sanothaan lapsen kapasiteetista: Lapsi muistaa ja hunteeraa ja prosesseeraa ämmin ja äijin puhheita silloinki ko hän ei ole paikala.
Ko hän alkoi puhumhaan, hän puhui ensiksi tyhä ruijaa mutta ko hän oli nelivuotinen ja olima feeriällä yhđessä kaksi viikkoo hän alkoi vastaamhaan joskus jotaki suomeksiki. Tyhä kaksi viikkoo oli nokko siihen ette hän alkoi freistaamhaan puhumista! Hän hoksasi kans ette koirale puhuthaan suomee.
Mie olen pruukanu laulaat hänele iltalauluksi kolme-nelje kainun ja suomen lauluu. Yhtenä iltana mie olin vaipunu ja mie sanoin ette mie jaksan laulaat tyhä yhđen ja mie kysyin ette minkä laulun mie laulaisin. «Æ vil høre den hvor alt er blått!».
Hän ei ollu ajatellu millä kielelä laulu «Joka ilta kun lamppu sammuu» oon, hän oli tyhä ymmärtänny sen sisälyksen.

Sie olet lapsenlapsele malli
Toisen kielen oppiminen oon rikhaus! Sie saatat anttaat sinun lapsenlapsele tämän rikhauđen ja ilon. Sie olet hänele malli. Ko sinun lapsenlapsi kuulee ette sie puhut kainuu eli suomee toisten raavhaitten kans, hän halluu kans tehđä niin. Hän halluu kuuluut tähään joukkhoon. Piian se löyttyy muitaki lapsii?
Ja jos sinula ei vielä ole ommii lapsenlapsii, ala nyt kuitenki harjoittelemhaan ja  puhumhaan kainuu eli kväänii eli suomee toisten ämmiin ja äijiin kans!

 

______________________

Del ut arven mens du lever!

 

Allerede mens du lever kan du gi ditt barnebarn en stor arv: Overføre ditt kvenske eller finske språk. Det går an selv om du ser barnebarna bare av og til.
Faktisk kan ikke denne arven deles etter at du er død, så det er best å gi den mens du lever.

Du kan endre historien
Gaven er gratis, i og med at den koster ikke penger. Helt enkelt er det ikke, fordi du som kvensk ämmi eller äiji må endre måten du snakker til barn: Du skal slutte å snakke norsk til barn, og begynne å snakke kvensk eller finsk til dem.
De fleste av oss som er kvenske besteforeldre i dag, har jo ikke snakket kvensk eller finsk til våre egne barn. Det var en tid da det ikke var populært.
Nå er det nye tider! Vi kan gjøre historie og snu språkdød til et nytt liv!

Dette angår hele familien
Det er noen ting som må falle på plass: Først er det du selv: At du har lyst til det. Like viktig er det at foreldrene til barnebarnet også ønsker det, og blir med og støtter, eventuelt vil være med å lære noe selv. Dette angår jo hele familien.
Det fins en god del bøker og veiledning om flerspråklighet på nett, og blant annet  Kainun institutti – Kvensk institutt i Børselv har folk som kan veldig mye om dette temaet! Og både sørsamer i Sverige og nordsamer i Norge har gitt ut bøker om hvordan å ta språket tilbake.

«Det er jo sånn
besteforeldrene snakker…»
Så er det det praktiske… Du må ikke gi opp selv om barnet bare snakker norsk til deg! Og kan hende at barn etter hvert sier: «Si det på norsk!» eller spør «Hvorfor snakker du kvensk (finsk)? Du kan jo norsk.»  «Æ kan ikkje snakke kvensk (finsk).» Da skal du vite hva du svarer! For eksempel: «Kyllähän se ossaat ja sie ymmärrät mitä mie sanon» («Ja visst kan du kvensk (finsk), og du forstår jo hva jeg sier.»)  Og så kan du slå fast at «Sinula se oonki semmoinen ämmi (eli äiji) joka puhhuu tähän laihiin»!

Kom sammen, skap et miljø!
Av og til vil du føle at samtalen ikke blir så flytende og at du mangler ord. Du kan føle at du blir litt isolert, og avskåret fra samtale med andre voksne. Ville det likevel være lettere å snakke norsk likevel? Vil barnet forstå noe som helst av dette til syvende og sist?
Dette er jo helt nytt for deg også. Du kommer til å bli usikker: Er det noe vits? Vil barnet lære? Sannsynligvis vil barnet også svare til deg på norsk, særlig hvis det ikke er andre barn og voksne til stede som også snakker kvensk eller finsk.

Utfordringen er å skape et større miljø og å komme sammen. Da blir det lettere. Kanskje kan dere ha treff hvor flere kvenske besteforeldre og barnebarn samles? Der er det viktig at alle snakker kvensk (finsk). Barn må få høre at de voksne snakker kvensk. Hvorfor skulle de lære et språk hvis ingen andre snakker det?
Prøv å finne lekekamerater som snakker kvensk (finsk)!

Vær konkret og konsekvent
Du må være konsekvent og snakke bare kvensk (finsk) med barnebarnet hver gang du treffer barnet.  Begynn med det når du får se barnet for første gang, og stopp aldri!
Vær til stede og vær konkret. Ta barnet med i ulike gjøremål og forklar hva du gjør og hvordan du gjør det. Syng sanger, les rim og regler. Kvenske barnebøker er få, men det er flere på meänkieli – som er veldig lik kvensk. Finske barnebøker fins det enda flere av. Alt monner!
Kos dere med kvensken (finsken)! Du vil bli overrasket over at du, etter all sannsynlighet, vil huske igjen ord fra barndommen som du trodde du hadde glemt!

Nøkler til livet
Men likevel: Du må ikke ha for store ambisjoner. Det blir hva det blir, alt avhengig hvor mye kontakt med andre kvensk- eller finsktalende barnet har. Kanskje lærer barnebarnet aldri å snakke kvensk (finsk) flytende, men du har i hvert fall gitt ditt barnebarn nøkler til språket, og en god start og forutsetninger til å lære mer.

 

__________________________

Liisa Koivulehto

liisa@ruijan-kaiku.no