Väärinymmärryksiä aiheuttanut kyltti Kalkkujärvellä kylmän sodan ajalta. • Et forbudsskilt med misvisende finsk undertekst og kilometertall. ARKKIIVIKUVA: LIISA KOIVULEHTO

 

Konepistoolein varustetut norjalaiset sotilaat pidättivät ja kuulustelivat Helsingin yliopiston opiskelijoita ja opettajia Yykeänvuonolle tehdyn linturetken jälkeen.

Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no

Ilmiannon epäilyttävästä suomalaisseurueesta oli tehnyt reittiliikenteessä ollut bussinkuljettaja.
Pidätetyille ei kerrottu miksi heidät oli pidätetty. Kuulustelun jälkeen kameroista vietiin filmit. Elettiin kesää 1986.
– Nykyisin se tuntuu aika uskottomalta. Ja epätodelliselta se tuntui silloinkin, ja aika huvittavalta myös, Kilpisjärven biologisen laitoksen johtaja Antero Järvinen muistelee yli 30 vuoden takaista maailmankuvaa ja tapahtumaa.

Yykeänvuonon rannalla
Biologinen asema on ollut Kilpisjärvellä 54 vuotta ja Järvinen on ollut siellä melkein 45 vuotta.
– Vuodesta 1980 lähtien olemme pitäneet Kilpisjärvellä subarktisen ekologian kursseja. Kurssiin kuuluu linturetki Norjaan. Eräänä kesäkuun aamuna juuri ennen juhannusta lähdimme 4-5 henkilöautolla matkaan Yykeänvuonolle. Pysähdyimme eri paikoissa, tutkimme ja kuvasimme lintuja. Meillä oli kaukoputket ja pitkät teleobjektiivit. Näimme sitten kun yksi ohi ajanut bussi pysähtyi ja peruutti meidän autojen luo. Bussinkuljettaja tuli ulos, kirjoitti ylös autojemme rekisterinumerot ja jatkoi sitten matkaansa, Järvinen kertoo.

Kuulustelu Brennfjellissä
Merilintuihin ja maisemiin keskittynyt joukko ei ajatellut asiaa sen enempää. Mutta illalla Kilpisjärvelle palatessa matka keskeytyi Brennfjellin leirin kohdalla. Tie oli poikki.
– Brennfjellissä oli tiesulku. Sotilaat ohjasivat meidät aseet kädessä sisään varuskunta-alueelle. Meidät otti vastaan innokas ja vihainen päivystävä upseeri, joka kysyi mitä olimme tehneet rannassa. Kerroin että olemme vuotuisella linturetkellä, mutta hän ei uskonut, Järvinen muistelee.
Kaikki opettajat ja opiskelijat kuulusteltiin yksi toisensa perään. Lopuksi tuli vaatimus luovuttaa filmit pois kamerasta.
– Monella opiskelijalla oli uusi filmirulla kamerassa. Jotta he saisivat filmin käytetyksi, he alkoivat ottaa kuvia toisistaan. Siitähän eivät sotilaat pitäneet – ottaa nyt kuvia sotilasalueella. Opiskelijat juoksivat edestakaisin, ottivat kuvia ja sotilaat perässä. Nuori upseeri hermostui tästä entistä enemmän, mutta lopulta kaikki filmit oli annettu pois ja pääsimme ulos.
– Missään vaiheessa meille ei kerrottu mitä pahaa olimme tehneet, Järvinen huomauttaa.

Filmit takaisin leikeltyinä
Kesä meni ja asia melkein unohtui. Joulukuussa jokaiselle filmin omistajalle tuli kirje Tromssan poliisilaitokselta.
– Kirjeissä oli kesällä takavarikoidut filmit kehitettynä, mutta ei kaikkia negatiiveja. Muutamia ruutuja oli leikattu pois.
Mitään selitystä ei tullut vieläkään. Seuraavana kevättalvena Kilpisjärven biologinen asema sai luvan laittaa Tromssan yliopiston tutkimusaseman alueelle sata linnunpönttöä.
– Kerroin norjalaisille kolleegoilleni edelliskesäisestä tapahtumasta, ja sain kuulla että ilmeisesti olimme suunnanneet kiikarimme ja teleobjektiivimme väärään suuntaan, sillä Yykeänvuono oli silloin sotilaallisesti herkkä alue, ja siellä oli jokin tärkeä saari. Ja suomalaisia pidettiin epäilyttävinä!
– Kalkkujärven kyltissä kielletään valokuvaamasta «sotilaallisia laitteita». Mitä sinun mielestäsi tällaiset «laitteet» ovat?
– No esimerkiksi siltoja.

Tiukka kontrolli
Järvinen on pysähtynyt vuosien mittaan monta kertaa Rovijoen putoukselle veden voimaa ihailemaan.
– Siinähän oli valokuvauskielto, ilmeisesti sillan vuoksi. Kerran yritin ottaa kuvan putouksesta, mutta puskasta tuli ulos naamioitunut norjalainen sotilas, joka selkeällä elekielellä kielsi kuvaamisen.
Järvinen ei muista tarkkaan milloin kyltti poistettiin, mutta arvelee että kielto varmaan loppui kuin Neuvostoliitto hajosi ja varuskunnat lakkautettiin eli viimeistään 1990-luvun alussa.
– Onko sinulla kuvia jäljellä tuosta tai muista vastaavista retkistä?
– Minulla ei valitettavasti silloin ollut itselläni kameraa, ja yli 30 vuoden jälkeen mukana olleita opiskelijoita on vaikea tavoittaa. Diakuvia tuolta ajalta varmaan löytyisi, mutta niiden penkomiseen ja skannaamiseen menisi aikaa.
Hän on muistellut tapahtumasta monta kertaa ja monessa eri yhteydessä, mutta kertomusta ei ole koskaan ennen julkaistu kirjallisesti missään muodossa.