Maanpruuki ennen ajassa

.

Maanpruukii oli kohta kaikila ennen aijassa. Navetassa oli 1-3 lehmää ja muutampi lammas.

Kari Greiner

Liv Annie Johansen oon syntyny jälkhiin sottaa vuona neljekymmentä viisi, ja  kasui ylös Sokkuvuonossa. Hän saattaa muistela vähäsen omasta lapsuuđesta sieltä.
– Pruuki ei kyllä antanu siihen aikhaan paljon rahhaatienastii, niin ette faari häytyi mennä muita  hommhiin kans.  Mutta se antoi meilä maittoo, voita, lihhaa ja villaa. Ulkokenttäresursit olthiin tarpheeliset perheile. Met pyyđimä kallaa meressä, jovessa ja järvissä.  Met hakkasimma polttopuita mettässä ja met kokosimma marjoi ja niitimä jänkät.
Meilä oli kolme lehmää ja 5-6 lamphaita, ja mutamista kaksi sianpoikkaa ja joku kanatki. Sianpojat saima kevväilä ja lahtasimma joulhuun. Varhasesta kevväästä sykshyyn saakka sianpojat olthiin ulkona tarhaassa. Net söithiin hiilskoi ja muuta maaheinää, vanhat potatit ja ruvanlopput.

– Oliko lehmilä ja lamphaila nimet? 
– Elläimillä olthiin nimet, usshein ulkomuođon jälkhein, niinko lehmännimmee  Pilkka, Kirjava,Valkkee ja  Musta ja lampannimmee Harmaaja, Mustapää, Isokorva ja Partalammas.

– Olitko sie kans auttamassa? 
– Olin, lapsila oli pakko olla myötä auttamassa päivälisesti hommissa talossa ja navetassa ja ulkona.  Se oli kyllä tasan työtä.

– Mikä oli sinun tehtäävä?
– Lastentyötä navetassa oli anttaat vettä lehmile talvela ko net seisothiin sisälä.  Meilä oli vessitynnyrii ulkkoopuolela navettaa, ja nouđima ämpäriltä sieltä, ja täytimä tamppuu navettassa joka ilta.  Ja vesi häytyi olla yli yön sisälä  niin ette tullee passelisti haaleeta, enneko annoima lehmile.  Miehet noudethiin vettä kaivossa, ja täytethiin tynnyriitä.

– Met kokosimma kivet ko kylväsimmä uutta kenttää. Ja panima juuret läjhään niin ette sađet pesi hiettaa pois ja ette net kuivathiin polttopuuksi. Juulikuussa tuli niity ja hillainaikka. Lastentöitä oli pyöryttäät tahkoo ko faari hijoi vikattheen niitthyyn . Se oli kyllä raskas työtä. «Kerkkii nyt, faari, mie pyyđin», ko oli vaipunu. «Vähäsen vielä,» hän vastas.
– Lastentöitä oli ushein kans  haravoiđa ja haasita, ja kanttaat heinä haashiin. Kaikki heinät häytyi korjata, ei ollu varraa jättäät yhthään pillii kentäle. Met panima alimaista strenkhaan haashiin, ja pian toisenki. Ko kaikki strenkat olthiin täynä peitethiin haasin  kalanverkkhoon, niin ette heinät ei lähteny pois haassiista tuulessa. Ko heinät olthiin kuivat noudima hevoisella ja panima heinähäkkhiin. Met lapset poljima ja painoima heinät häkkhiin, niin ette tuli sijjaa lissää heinile.

– Kotipaikan ympäri olthiin hillajänkät. Ko hillanaika alkoi, faari meni jänkkhään varhain aamula ja saattoi muistela hillanuutissii. Käsky lapsele oli: « Menkkää kattomhaan iltapäivälä onko hillat mikä mie näjin kypsenheet !»
–  Met noudima kans heinää mettästä, niin käskety kulot. Se oli heinä  mikä met niitimä jänkästä, ja miehet käytethiin siipivikatet.

 – Mikä se semmoinen siipivikatet oon?
– Siipivikatet oli tavalinen vikatet siiven kans. Siipi kokoi heinät raithoin. Sitte tuli helpompi nouttaat ja kanttaat heinät kuivamhaan paikkhaan pounun päälä.
  – Kunka iso se pounu oli, ja kunka korkkee?
– Se häytyi olla niin korkee ette vesi huilas pois ja ei kokkoontunu satheessa.  Met panima  ensistä rissuu pounun päälä, ja sitte heinää alla, ja pian tolpat ympari. Päälä panima rissui niin ette tuuli ei vieny net pois. Net olthiin krouvit heinät ja net kuivathiin hyvin sielä.

– Muistatko mikä sen jänkän nimi oli?
–  Met niitimä jänkät likelä ja tuokemaksi koti. Niinko Karinjänkkä, Lassijärvenjänkä, Isojänkä ja Kuustunjänkä. Yksi jänkkä oli kolme kilometrii pois kotto.

– Kunka käytethiin kulot?
– Met noudima net heinät kelkala eli hevoisella rejen ja häkkin kans talvela, ja ennenko jää sulas jänkässä. Ja  keitethiin sen patassa navetassa kalamoloin ja taaran kans. Niin laitethiin juomaa lehmile ja hevoiselle talvela.

–  Kuka keitti juoman? Keitetthiinkö se joka päivä?

– Tämä oli työtä sillä joka kulki navetassa, ja se oli vaimotyötä. Sen keitethiin joskus ko oli tarpheelista, niinko jälkhein lehmä oli kantanu ja oli paljon maittoo.
– Minusta näyttää ette sinula oli paljon työtä lapsena.
– Jo, silloin met tehimä työtä kiini ilta tuli. Mutta meilä oli kans paljon sommaa muitten lasten kans kylässä. Sen mie muistelen toisen kerran!