Maassa maan tavalla

Tromsø Idrettslagin (TIL) suomalainen valmentaja Simo Valakari aikoo kotiutua Tromssaan, mutta kahta asiaa hän ei vaihda.

Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no

Kymmenen vuotta jalkapalloammattilaisena ja asuminen ulkomailla ovat opettaneet Simo Valakarille nöyryyttä muita kulttuureita kohtaan.

– Ulkomailla asuessa olen aina ajatellut että minä olen se jonka tulee sopeutua. Niin kuin nyt Tromssassa: Tromssa on tromssalaisten koti, ja minä olen täällä vieraana, tuore tromssansuomalainen Simo Valakari toteaa.
Ainoa suomalainen hän ei TIL:in systeemissä ole. Markkinointiosastolla työskentelee Otto Fredrikson ja seuran hallituksessa on Miika Koppinen, joka pelasi joukkueessa monta vuotta.

– Ja Morten Gamst Pedersen kertoi esittäytyessään että hän on kveeni, ja puhui jonkin verran suomeakin.
Kveenejä löytyy työympäristöstä ainakin toinenkin: Pelaajauransa lopettanut Sigurd Rushfeldt työskentelee myös TIL:ssa.

 

Opiskelee norjaa
– Oletko kerinnyt tutustumaan kaupunkiin?
– En kovin paljon vielä. Olen käynyt kävelemässä vuorilla, mm. Flöyalla sekä Kvalöyalla, ja käyn usein ulkona syömässä.

– Oletko ehtinyt maistamaan perinteistä norjalaista ruokaa? Lammaskaalisesonki on pian ohi ja lipeäkalasesonki on alkanut! Entä katkarapuja, ryssänrapua, kalapihvejä…?

– En ole juuri kerinnyt, paitsi paikallista olutta olen maistanut, ja pelaajalounaalla tarjottiin kerran jonkinlaista perinteistä lihavelliä …

– Biđos?

– Juuri niin. Ja valasta sekä kalapihvejä olen myös maistanut!
Skotlannin, Englannin ja Texasin vuosien jälkeen voisi olla houkuttelevaa jatkaa englannilla myös Tromssassa, mutta Valakari on päättänyt opetella norjan. Seura on hommannut hänelle norjanopettajan.
– Kielen kautta pääsee kulttuuriin sisälle, hän toteaa.

– Puhutko ruotsia? Toisaalta, jos ruotsi on oikein hyvin hallussa, se pyrkii pukkaamaan päälle…?

– No siitä ei ole todellakaan pelkoa! Mutta nyt minulla on kouluruotsista hyötyä varmaan ensimmäistä kertaa elämässä, hän miettii.

 

Perhe mukana koko ajan
Simo Valakarilla ja Inkeri-vaimolla on kolme poikaa. Suunnitelmana on että Inkeri ja nuorin poika Toivo muuttavat Tromssaan ensi vuonna, ehkä uuden kouluvuoden alkaessa. Kaksi vanhinta, Paavo ja Onni ovat jo muuttaneet kotoa. Kaikki pojat pelaavat jalkapalloa.
Lastentarhaopettaja Inkerin ja vähitellen lisääntyvän lapsijoukon lisäksi muu suomalaisseura ei kuitenkaan ole ollut Valakarille ensimmäisenä mielessä kun he asuivat ulkomailla vuosina 1997-2006.

– Sekä Skotlannissa, Englannissa että Dallasissa halusimme ottaa täysillä kaikki irti paikallisesta pääkulttuurista. Meidän koti on aina ollut Suomessa, ja ulkomailla asuminen on ollut vain väliaikaista.
Ulkomailla asuminen oli sen verran intensiivistä, että Suomessa Valakarit ehtivät olla vuosittain noin viikon ajan.
– Muistatko milloin Internet teki yhteydenpidon Suomeen helpommaksi?

– Joo, olimme silloin Englannissa. Olihan se ihmeellistä että saattoi lukea netistä Suomen iltapäivälehtiä! hän muistelee.

Kaksi vanhinta poikaa (Paavo 1997 ja Onni 1999) syntyivät Suomessa. Englannissa lapset menevät kouluun jo 4-vuotiaina, ja kun Toivo teki tuloaan vuonna 2003, Derbyssä asuvat Valakarit päättivät kokeilla paikallista julkishallinnon sairaalaa.
– Olimme kuulleet että Englannissa olisi huono synnyttää ja olimme vähän huolestuneita, mutta se olikin hyvä kokemus. Kotikäynnit ja muu synnytyksen jälkeinen seuranta toimi tosi hyvin.

Derbyssä he asuivat omakotialueella 10 km kaupungin keskustan ulkopuolella missä oli rauhallista ja hyvä koulu lapsille.
Simo Valakarin viimeinen pelaajasopimus ulkomailla oli Yhdysvaltain Dallasissa 2004-2006.

– Dallasissa oli tietylle alueelle keskittynyt paljon suomalaista yritys- ja muuta toimintaa, mm. Nokia, Suomi-koulu ja kirkko. Suomalaisia asui paljon tällä alueella, mutta me asuttiin muualla. Dallasissa oli tosi kansainvälinen ilmapiiri ja kun ihmisiin tutustui, kysyttiin tietysti mistä maasta toinen oli, ja Suomi oli monille sikäläisille aluksi eksoottinen asia, kun se oli niin kaukana, mutta ei sillä sen jälkeen ollut väliä, Valakari muistelee.

 

Suomalaisen popin taika
Tromssan jalkapallopiireissä kerrotaan että Simo Valakarin kämpässä Mellomveienillä soi suomalainen pop-musiikki taukoamatta – ja kovaa!
– Parhaat nettiradiot? No minä kuuntelen ainakin Radio Suomi Poppia ja Radio Iskelmää, ja lisäksi minulla on Spotify.
Ennen internettiä kaverit lähettivät hänelle Suomesta c-kasetteja, ja maajoukkuematkoilla hän Suomessa käydessään osti aina kasan cd-levyjä.

– Musiikin avulla ihminen voi tehdä aikamatkoja. Jo nuorena tykkäsin suomalaisesta, mielellään vähän vanhemmasta pop-musiikista: viis-, kuus- ja seitkytluvun musiikista. Musiikin kautta tulee mieleen fiiliksiä, tuntemuksia ja muistoja elämän varrelta: nuoruusvuosilta, lasten ollessa pieniä ja mitä tahansa. Se ja se musiikki soi jossakin tietyssä tilanteessa.
– Mutta et pidä itseäsi musikaalisena?

– Tykkään kovasti musiikista, mutta olen tosi epämusikaalinen. Haaveenani on oppia soittamaan. Kotona Suomessa on uusi valkoinen Hellas-piano mitä en ole ehtinyt juuri kokeilemaankaan, ja kitara olisi tietenkin kiva nuotiolla… Arvostan kovasti niitä jotka osaavat soittaa, ja ehkä joskus saan tilaisuuden opetella!

Helsinki
Jostain syystä Norjan TV2 arveli Valakarin olevan pohjoisesta kotoisin ja mahdollisesti norjalaista sukua.

– Oletko pohjoisesta vai Karjalasta?

– Olen syntynyt ja kasvanut Helsingissä ja vanhempani ovat Helsingistä. Sukunimi on tietääkseni käännetty ruotsin Vikmanista. Vaimoni Inkerin isovanhemmat olivat Viipurista, Simo Valakari kertoo.
– Millainen on sinun Suomesi minne sinä aina palaat?
– Kyllä se on Helsinki ja Käpylä. Helsingissä on aivan oma haju!

– Suomalainen sielunmaisemasi ei siis ilmeisesti ole mikään maalaismaisema tai rantasauna järven rannalla?

– Ei todellakaan, olen kaupunkilainen!

 

– Häviämisen pelon tilalle voittamisen tahto

Simo Valakari on ensimmäinen ulkomaille lähtenyt suomalainen jalkapallovalmentaja, joka valmentaa pääsarjan joukkuetta.

Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no

Norjan pääsarjassa pelaava miesten jalkapallojoukkue Tromsø idrettslag (TIL) otti yhteyttä suomalaiseen Simo Valakariin heinäkuun alussa ja tarjosi valmentajan pestiä. Heinäkuun puolivälissä sopimus oli valmis.

– Se meni oikeastaan tosi nopeasti. Näin aamulla tekstiviestin missä TILin Svein-Morten Johansen pyysi ottamaan yhteyttä. Aloimme neuvotella, meni pari viikkoa ja kaikki oli kasassa, Simo Valakari kertoo.

24-vuotiaana ulkomaille lähtenyt ja Suomen maajoukkueessakin pelannut, nyt 44-vuotias UEFA-pro-tason valmentaja ei ollut koskaan käynyt Rovaniemeä pohjoisempana.

– Aloin sitten vasta vähitellen tajuta miten pohjoisessa Tromssa on. Seurasin kartasta reittiä: Tuossa on Kilpisjärvi ja vielä siitä vähän eteenpäin. En olisi voinut uskoa että täältä löytyy näin hieno kaupunki! Tämä on paikkana aivan ainutlaatuinen, Valakari kehuu.

Sopimus 2020 saakka
TIL ja Valakari allekirjoittivat 15. syyskuuta kolmivuotisen sopimuksen. TIL on vaarassa pudota pääsarjasta, mutta seuralla on suuri usko siihen että Valakarin johdolla joukkue tästä vielä nousee, vaikka 1. divisioonan kautta.

– Onko jalkapallo erilaista Suomessa ja Norjassa?

– Jalkapallo on universaalia, mutta kulttuuri on erilaista eri maissa. Norjassa on Suomea paremmat olosuhteet ja seuroilla on isommat budjetit. Norjassa media osallistuu aktiivisesti, otteluita televisoidaan enemmän ja lehdistö seuraa ärhäkämmin. Esimerkiksi Tromssassa molemmat lehdet kirjoittavat TIListä joka päivä, hän vertaa.

Valmentajaksi sattuman kautta
Valakari nousi urheilumaailman kuuluisuuteen kun hän vuosina 2014-2016 nosti Seinäjoen jalkapallokerhon (SJK) ykkösdivisioonasta Veikkausliigan ja Suomen cupin voittoon. Viime vuoden lopulla hänet pyydettiin pyydettiin miesten maajoukkueen taustatiimiin.
– Pelaajana ajattelin että en ikinä alkaisi valmentajaksi! Olin ajatellut että peliurani voisi kestää pitkäänkin. Mutta sitten TPS:ssä pelatessani sain pahan taklauksen ja polvi meni siihen kuntoon että en voinut enää pelata. Minua pyydettiin kokeilemaan valmentamista ja viikon jälkeen rakastuin tähän työhön.

Kymmenen vuotta ulkomailla
Lähtö valmentajaksi ulkomaille ei ole sattumaa. Valakari pelasi 24-27-vuotiaana Skotlannissa (Motherwell) ja sen jälkeen kolme vuotta Englannin valioliigassa, Derbyssä. Viimeinen pelaajapesti ulkomailla oli Yhdysvalloissa Dallasissa ennen paluuta Turun Palloseuraaan, jolloin hän oli 34-vuotias.

Maajoukkueessa hän pelasi vuosina 1995-2003, yhteensä 32 ottelua. Ensimmäinen ottelu oli Kuwaitissa.

– Olen onnellinen siitä että olen koko ikäni saanut tehdä töitä rakastamani lajin parisssa, ensin pelaajana ja nyt valmentajana. Tromssan tarjousta ei tarvinnut kauan miettiä. Olen aina halunnut lähteä ulkomaille ja oppia uusia kulttuureja, Valakari kertoo.

Tuloksia odotetaan
Tromssassa on tiukka paikka: Valakari tuli valmentamaan joukkuetta, joka oli sarjasta putoajan paikalla. Ensimmäiset pelit Valakarin johdossa olivat elokuussa. Elo-syyskuussa TIL voitti kolme peliä, hävisi kolme ja pelasi yhden tasapelin.

– Näyttää kuitenkin siltä kuin pelaajat olisivat innostuneempia kuin pitkään aikaan. Mitä olet heille sanonut?
– Tromssa on potentiaalinen seura, jossa on tosi hyviä pelaajia. Valmentajan tehtävä saada pelaajat saamaan itsestä irti paras. Valmentaja antaa selkeät raamit, mikä antaa turvallisuutta. Keskitytään positiivisuuteen ja häviämisen pelon paikalle saadaan voittamisen tahto. Ei tässä mitään taikatemppuja tehdä.
Paikalliset lehdet ovat kirjottaneet Valakarista «jalkapallojulkkiksena», «Suomen Ole Gunnar Solskjärinä», «velhona» ja «rokkitähtenä».

– Opin jo Englannissa, että ei kannata lukea mitä lehdet kirjoittavat peleistä tai pelaajista. Tärkeintä on tietää itse minne ollaan menossa. Tuloksia pitää tietenkin saavuttaa, mutta tulosten taustat ovat vielä tärkeämmät. Hyvä pelisuoritus on tärkein tässä prosessissa.

Kun kaudesta oli jäljellä kuusi ottelua, TIL oli sarjataulukossa toiseksi viimeinen. Lokakuussa TIL sai kauan kaivatun vierasotteluvoiton ja nousi karsijan paikalle, ja kuun lopussa joukkue nousi sarjataulukossa vielä yhden pykälän. Sarjan viimeinen kierros pelataan 26. marraskuuta.

 

Lisäys 22.11.: TIL varmisti paikkansa Norjan pääsarjassa , Eliteserienissä, kauden toiseksi viimeisessä ottelussaan 19. marraskuuta.