Mentorihomma oon lisäny intressii – Ser fram til å møte mentorene

Kvenskstudentene ved Universitetet i Tromsø har hatt første samling. Åtte personer har valgt å studere kvensk dette semesteret. Vi snakka med noen av dem.

Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no
Aud Nora Hansen fra Ramfjord i Tromsø har forsket på slekta si flere år og fått stor kunnskap om sitt opphav, hele 12 ledd tilbake i enkelte greiner. Hun har funnet ut at hun har navn som Kexi, Raattama, Kokko og Mårtenson i slektstreet sitt.
– Det er en fargerik slekt og rike folk, konstaterer hun.
I fjor var hun på en slektstreff i Tornedalen.
– De fra Vadsø snakka med folk i Pajala, på hvert sitt språk, som bare det. Det var ingen problemer med kommunikasjon. Det skjedde noe der: Æ bestemte at jeg skal også lære dette språket! sier Hansen.
Veien har vært lang og bratt.
– Femtende januar 2015 kunne jeg noen finske ord som kiitos, makkaraa og maitoa. Jeg har hatt en ekstrem læringskurv! Og jeg har virkelig jobba. Det har vært unntakstilstand hjemme, humrer hun og takker mannen som har laga mat og rydda.
– Jeg koser meg virkelig med kvenskstudiene! Og det blir mer og mer viktig for meg. Men det var jo mentorordninga som gjorde at jeg vil fortsette! Det er jo spennende,  sier Hansen.

Fikk studiehjemmel
Åse Harila fra Vestre Jakobselv har underviser i kvensk i barneskolen. Hun har tidligere studert finsk, både på skolen og på et kurs i Vadsø, i regi av Høgskolen i Finnmark for en del år tilbake. Nå har Harila fått studiehjemmel for å studere kvensk, 10 studiepoeng.

– Før var butikken i Vestre Jakobselv møteplassen i bygda. Der kunne du høre finsk hvert eneste dag. Nå er butikken borte, og de som snakker finsk, er opp i åran, forteller hun.
Det nye for kvenskstudiene i år er mentorer, dvs. eldre språkbrukere som lærer bort språket gjerne i praktiske gjøremål som de sammen blir enige om.
Åse Harila vet allerede at det er hennes far Karl Harila som skal være hennes mentor.
– Han er over åtti år, og han sier at han skal gjøre det ordentlig. Han har allerede tenkt på et opplegg der vi går turer i skog og mark, mens han forteller om alt.

Språkinteressert
Philipp Conzett er ansatt ved Universitetsbiblioteket i Tromsø med kvensk og finsk litteratur som sitt fagfelt. Fra før kan han finsk, og det passer veldig bra å lære seg kvensk også. Dessuten er han interessert i nordiske minoritetsspråk.
– Finsk og kvensk er interessante fordi de ikke er indoeuropeiske språk. De har mye felles grammatikk og ordforråd, men de har utviklet seg annerledes etter middelalderen, sier Conzett.
Han ser fram til å lære mer kvensk gjennom mentorordninga.

– Jeg har et par finsktalende kamerater, men det er verre med kvensktalende, konstaterer han.

____________

 

Tromssan universiteetin kainun kielen opiskelijat ođotethaan jännityksellä mentorihommaa.

Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no

Tromssan universiteetin kainun kielen opiskelijat kohđatelthiin semesterin alussa.  Kursin nimi oon KVE-1002. Heilä oon takana jo ainakin yksi semesteri kainun eli suomen kielen opintoita tahi vastaava kielitaito. Kursila oon kahđeksan opiskelijaa Vesisaaresta, Tromssasta ja Alattiosta.
Åse Harila oon Vesisaaresta. Hän oon esikoulun opettaaja ja hän oon saanu studiehjemmelin kainun kielen oppimista varten. Hän opettaa suomee Annijoen koulussa.
– Miksi sie opiskelet kainun kieltä?
– Se oon siksi ko mie asun Annijovessa ja olen syntyny sielä. Mie olen asunu sielä melkkein aina, Åse Harila muistelee.
Hän oon opiskellu kans suomee, ensin Vesisaaren gymnaasissa ja sitte suomen semesteremne ko Finmarkun korkkekoulu järjesti kursin Vesisaaressa.
– Met olima iso kursi! Leena Pedersen oli opettaaja.

– Puhukkaa hithaamin!
Hänelä oon yksi neuvo suomalaisile ko het puhuthaan kainulaisten kans.
– Puhukkaa vähän hithaamin! Sitte met ymmärrämmä paremin, Åse Harila pyyttää.
– Oonko sinula puhekaveriita Annijovessa?
– Joo kyllä Annijovessa oon, mutta het oon vanhaat ja heitä oon joka vuosi vähemän. Ja ennen sie kuulit suomee putiikissa! Sinne kaikki kokkoonnuthiin. Nyt putiikin oon pantu kiini, Åse Harila.
Ko hän oon samlingissa Tromssassa hän assuu hotelissa.
– Hoteli ei ole tyyris mutta flyyi Vesisaaresta Tromsshaan ja takaisin maksoi kuus tuhatta.

Isä Kalle menttorina
Opiskelijat oon tytyväiset ja jännitynheet uuđesta menttorisysteemistä. Kaikki ei ole vielä saanheet menttoriita mutta Åse Harila tiettää jo kuka oon hänen menttori: Hänen oma isä Karl Harila.
– Hän oon yli kaheksankymmentävuotinen mutta hän oon hyvässä kunnossa. Hän oon jo hunteerannu mitä met tekisimmä: Met aijoma kävelä mettässä ja aijoma kans tehhä jokapäiväissii assiita kotona ja käymä kaffilassa ja kaupassa ja praatima.

Alkoi nollasta
Tromssalainen Aud Nora Hansen alkoi opiskelemhaan kainun kieltä januaarikuussa. Hän alkoi aivan nollasta.
– 15. januaarikuuta 2015 mie saatoin sannoot «kiitos», «makkaraa» ja «maitoa» – noen finske ord. Se saattaa sannoot ette minun læringskurv oon ollu ekstreemi! Hansen naureskellee.
– Mutta mie olenki tehny kovasti töitä! Minun äijä se oon tehny ruokaa ja siivonnu kotona, hän tunnustaa.

Suku Tornionlaksosta
– Miksi sie aloit opiskelemhaan kainun kieltä?
– Mie olen tutkinu minun sukkuu ja käyny monta kerttaa Tornionlaksossa viimi vuossiin aikana. Mie olen oppinu hyvin paljon minun suvusta! Sielä oon Kexi, Raattama, Mårtenson ja vaikka ketä… Viimi vuona mie oli sukulaistreffissä Tornionlaksossa. Sielä oli paljon ihmissii. Vesisaarelaiset puhuthiin heiđän kanssa suomee ja kainuu ja heilä oli helppo kommuniseerata. Mie päätin ette mie halluun kans joskus praatiit heiđän kans tällä kielelä!
Hän muistelee kans ette ko hän katteli näitä ihmissii, hänestä tuntui niin ko hän olisi ollu kotona. Ihmiset olthiin niin opphaan näköiset.
– Se tapattui jotaki sielä, hän sannoo.
– Se ei ole helppoo mutta mie halluun oppiit tämän. Mie oikheen kuussaan ko mie saan opiskella! Tämä oon justhiinsa oikkee homma minule nyt. Ja ko mie kuulin ette met saama menttorin, se oli minule vielä uusi motivasuuni, Aud Nora Hansen sannoo.

Interesseerannu kielhiin
Philipp Conzett ei ole kainulainen eikä ruijalainen ko sveitsiläinen – mutta tromssalainen hän oon ollu jo kauvoin. Hän ei ollu paikala ko praatasimma Hansenin ja Harilan kans, ja sillä met lähätimmä hänele muutaman kysymyksen epostissa, ja hän vastasi tähään laihiin:
 – Miksi sie opiskelet kainun kieltä?
– Mie olen interesseerannu kielhiin, ja erikoisesti pohjaishiin minoriteettikielhiin. Sen lisäksi mie työtelen kainun hommin kans biblioteekissa.
–  Sie olet ennen opiskellu ja oppinu suomee. Jatkatko sie suomen opiskelua?
– Silloin ko mie opiskelin suomee, ei kainun kielen opintoa ollut olemassa. Mulla on suomen «grunnfaaki» Tromsson universiteetista, ja olen opiskelu Suomessaki. Nyt toivoon, ette saan opiskella enämen kainun kieltä.
– Mitä muita kielii sie olet opiskellu?
– Koulussa opiskelin ranskaa, italiaa ja engelskaa.
– Mikä se oon interessanttii suomen kielessä ja kainun kielessä?
– Molemat ei ole indoeuropeeisia kieliä, ja molemilla oon ollu suuri merkitys Pohjais-Ruijan historiassa.
– Mikä niissä oon yhtheistä?
– Molemilla on yhteinen perusrakennus grammatikassa, ja perussanastoki oon yhteinen.
– Mikä oon erilaista?
– Kainun kielellä oon ollu toinen histooria keskiaijan jälkhiin, ja sillä siinä usseemat modernit sanat oon erilaiset ko suomen yleiskielessä. Sen lisäksi kainun kieli oon ottanu taltheen johoinki vanhoin sanan merkitykshiin ja taivutukshiin.

Hyöttyy työssä
– Onko sinula  työelämässä hyöttyy siitä ette sie ossaat suomee eli kainun kieltä?
– Kyllä. Olen Tromsan universiteetin kirjaston kainun ja suomen kielen ja litteratuurin faakivastaava.
–  Löyttyykö Tromssassa kainunkielissii praatikaveriita? Eli suomenkielissii?
– Mulla oon pari suomenkielistä kaverii, mutta kainunkielissii praatikaveriita ei oikheen ole. Toivoon, ette saan nyt praatata enämen siinä menttoriprogramissa.