Kainun mentorit ja opiskelijat syksylä 2015: vas. Noora Ollila, Laila Lanes, Åse Harila, Kalle Harila, Kari Greiner, Liv Annie Johansen, Egil Sundelin, Reijo Ollila, Aud Nora Hansen, Helge Huru ja Philipp Conzett.
Kainun kielen menttorit ja studentit kohđatelhaan 100 tiiman aijan.
Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no
– Mie lähin tähään menttorihommhaan ko kysythiin! Se oli hauska ko minulta, vanhaalta ämmältä kysythtiin. Ja olen stoltti ko minun kieli kelppaa! Liv Annie Johansen muisteli syksylä ko menttorit oli pyyđetty Tromsshaan kursile.
Menttorit praatithiin kursin aikana tietenki kaikenlaista. Ja opiskelijat kuunelthiin korvat pitkänä. Se tuli puhet esimerkiksi siitä kunka tyyrhiit flyyipiletit oon esimerkiksi Vesisaaresta – ja kunka halvat piletit oon esimerkiksi etelhään! Paljon halvemat!
– Eikö se saattais pittäät seuraavan menttorimöötin Kanaarian saarila?
Treenaa lapsenlasten kans
Egil Sundelin hunteerasi monta viikkoo ette lähteekö hän menttoriksi.
– Mie ajattelin sitte ette niilä ei ole niin monta menttooria, ja ette piian het tarvithaan lissää. Mie olen nyt ainaki tämän talven. Jos saatama auttaa ette kväänin kieli kasuaa, niin sehän oon hyvä, Sundelin sannoo.
– Mie olen treenannu lapsenlasten kans. Net ottavat aina jonku sanan. Meilä oon mökilä Naavuonossa kuvvii seinälä ja met lujema niitä ja sitte met ettimä uuet kuvat.
Sundelin oon menttori alattiolaisele studentile ja Liv Annie Johansenila oon lemmijokilainen studentti jonka kans hän praatii.
Mentorihomma innostaa
– Meilä Lemmijovessa oon tyhä vanhaat vaimot jokka puhuthaan kielen. Mutta net ei halua sannoot ette se oon kväänin kieli vaan tyhä suomee, Liv Annie Johansen muisteli.
Menttorihomma oon innostannu kielen puhumisheen muutenki.
– Meillä on Lemmijovessa plaana ette alama opettamhaan kväänin kieltä lastentarhaassa ja meilä oon kans kväänin praati-illat. Se oon hyvä minule ko mie en ole puhunu niin paljon, ja mie häyn ajatella joka sanan. Met olema strengit sielä praati-illassa: Sielä ei ole lupa puhhuut ruijaa! hän muistelee.
Isä ja tytär
Kalle Harila assuu Annijovessa ja hänen studentti oon hänen oma tytär.
– Annijoessa oon enemmän miehiä jotka puhuvat suomea. Mutta se haukuthiin että olima kväänit ja nyt se museo oon kväänin museo. Sadan vuoden päästä se saattaa kirjoittaa suomalaisten histoorian.
Kalle Harilan isän isä oon Kukkolankoskelta Tornionlaksosta ja äitin puoli oon Pellosta. Isoisän isä tuli Pellhoon Ruottista. Sielä assuu Johansson ja Enbuska-nimisiä sukulaisia. Harila oon tilan nimi Pellossa.
– Isoisä tuli Ruijhaan ja yksi veli lähti Harstadiin, Kalle Harila muistelee.
