Sjøbuene i ytrefjæra. (Foto: Alf E. Hansen)
Tekst på kvensk og norsk om gamle bygg med ekstrem sjøutsikt.
Merikajat eli puojit Ulkopään rannala
Tässä merikajat eli puojit jokka seisovat Vesisaaren kaupungin syrjässä. Net oon suojetut, mutta kans myötä siinä prukramissa missä huonheja paranethaan. Tärkeintä tässä prukramissa oon opetus ja kans ette ihmiset tulevat enämen tietoisiksi siitä, kunka asioita tehthiin vanhaassa ajassa. Se oon kans tärkiä kunka ottaa vaarin hakatuista eli salvatuista huonheista jokka olthiin ajanmalliset Vesisaaressa, kväänitten pääkaupungissa.
Primäärisesti puojia, kans söyttöpuuroja pi´ethiin siihen ette säilyttää pyytöneuvoja ja harvemin venhejä. Harjassa oli luukku ja siitä tuli lissää tuuletusta ja valoa. Puojit ei olheet erikokoiset vain sen tähen ette säilyttää ruokaa, mutta siihen olthiin kans käytänöliset syyt.
Ko ryssähongat, eli ryssäpuut ajautuivat rannale niin Varenkissa oli tradisjuunilisesti riittävän paljon materiaalia.
Sjøbuene i ytrefjæra
Sjøbuer ved utkanten av bybebyggelsen i Vadsø. Vernete, samt med i restaureringsprogram med vekt også på undervisning og bevisstgjøring. Hvordan ting ble gjort før i tiden, og hvordan ta vare på laftete, tidstypiske kvenske bygninger i kvenhovedstaden Vadsø. Buene ble primært brukt til å oppbevare fiskeredskap, i mindre grad båter. Luke under mønet ga ekstra utlufting og lys, og variasjonen i sjøbu-størrelse var neppe knyttet kun til materialtilgang, men også praktisk begrunnet. Med mye ilanddrevet russetømmer var tilgangen på materialer tradisjonelt god i Varanger.
