– Mitä met saatama tehđä?

 

Til syvende og sist er det snakk om et menneskelig valg.

Oonko kielen puhhuujiita ollenkhaan? Ja sie joka olet kielen puhhuuja: Puhukko sie toisten kans kuitenki tyhä ruijaa? Oonko kainun kielele käyttöö mishään?

Näistä ja monesta muusta kuulthiin ja tingathiin kainun kielen elästyttämisseminaarissa 9.-10. oktooperikuuta. Seminaarin järjesti Tromssan universiteetti.
Seminaarissa kuulthiin mitä kainun kielen elästyttämiseksi tehđhään ja hunteeratthiin ette mitä se häytyis tehđä.
Seminaarin loppudebatissa Björnar Seppola väitti ette hän oon ainoo siitä joukosta joka puhui kainun kieltä, mutta olihan sielä kaksi muutaki: Trygg Jakola ja Hilja Huru joka oon alkanu opiskelemhaan isän kieltä.

– Minula oon toivet ette ko mie olen yhtä vanhaa ko Björnar Seppola, mie saatan puhhuut tätä kieltä joka päivä toisten kans, Hilja Huru sanoi.
Seppola oli sammaa mieltä.
– Se ei auta ette tyhä vanhaat puhuthaan tätä kieltä. Met häyđymä saađa nuoret kiinostumhaan ette het opettais kielen lapsile, oli hänen meininki.

Kovvaa debattii
Seppola meinasi kans ette se oon turha elästyttäät kainun kieltä: Sole ko mennä Suomheen suomen kieltä oppimhaan. Hilde Skanke pahentui tästä.
– Nyt mie olen brutaali: Sinun sukupolvi otti meiltä pois mahđolisuuđen oppiit kainun kieltä. Sie ei häyđy tulla sanomhaan mulle ette mie häyđyn lähteet Suomheen oppimhaan suomee! Hilde Skanke ampui.

Se puhutthiin kans siitä mikä oon tärkkeintä ja missä järjestyksessä kielen revitaliseerathaan. Jokku meinathiin ette standardiseeraaminen ja grammatiikki oon turhaa hommaa.
– Se oon aivan tosi: Kieli ei elästy tyhä sillä ette meilä oon kirjoi. Mutta ko meilä oon kirjoi, se saattaa inspireerata ihmissii oppimhaan ja käyttämhään kieltä, Pia Lane meinasi.

Universiteetti sai neuvoi
Tromssan universiteetin vararehtori Wenche Jakobsen sanoi ette kainun kielen opettaminen oon universiteetile tärkkee ja jännittäävä tehtäävä.

– Ensimäisenä vuona eli vuona 2005 meilä oli yli kainun kielen 20 opiskelijaa mutta nyt oon paljon vähemän. Departtementti vaattii paljon opiskelijoita. Sen tähđen kainun kielen kursi alkkaa joka toinen vuosi. Mie olen kans iloinen siitä työstä mitä saamen kielen teknologiasentteri Giellatekno tekkee kainun kielen kans,  Jakobsen sanoi.
Eira Söderholm huomautti ette kainun kieli oon tyhä «enkeltemne» eli yksittäinen oppiainet.

– Tämä oon iso probleema.  Se häytyis olla mahđolisuus opiskella kainun kieltä  bachelor- eli mastertasale saakka, hän sanoi.
Tänä vuona oon kymmenen kainun kielen opiskelijaa. Hilja Huru muisteli ette universiteetin kompetanssiarvelus toimi kevhäälä niin hithaasti ette muutampi ei keriny ilmoittamhaan ittensä opiskelijaksi.
– Met freistaama korjata tämän. Samala mie muistutan ette met kehitämmä koko aijan mahđolisuuksii opiskella netissä. Tämä ala kehittyy hirmuista vauhtii! Wenche Jakobsen sanoi.

Hilde Sollid kysyi eikö se saattais alkkaat kainun opettaajankoulutuksen. Tämä oli kaikkiin radikaaliin ehđotus koko seminaarissa.
– Interessantti ehđotus! Mie olen oikhein iloinen ette minula  oon seppii työntekkiijöitä jokka ajatelhaan näin radikaalisti, opettajakoulun ja pedagogiikan institutin johtaaja Odd Arne Thunberg sanoi.
– Tämä tuli vähän hopusti ja yllätyksellä niin mie en saata sannoo tähään nyt mithään, mutta met viemä tämän etheenpäin, eikö niin, Wenche? hän kysyi ja vararehtori Wenche Jakobsen nikkasi.

_________________________________

– Det handler om å ta en radikal beslutning

Til syvende og sist er det snakk om et menneskelig valg.

– Revitaliseringen handler om at kvensk ungdom tar en radikal beslutning for å endre livet sitt, sa språkprofessor og forsker Trond Trosterud.
Han minnet om det elementære: Viljen til å lære seg kvensk.
–  Deretter trenger vi gode ordbøker, retteprogram, grammatikk og lesestoff. Etter seks måneders hardt arbeid kan vi begynne å prate, sa han, og minnet om at finsk i Finland er et ressurs, ikke en fiende til kvensk.

– Gå aktivt ut med studietilbudet!
Pål Vegard Eriksen hadde et hilsen til universitetet som sliter med å få nok studenter i kvensk for å oppfylle departementets generelle krav om 20 studenter pr kull. Eriksen mente universitetet burde gå mer aktivt ut med tilbudet.
–  Hvordan rekrutterer dere? Bruker dere organisasjonene for å gå ut med info om studiene?  Dere bør gå litt mer aktivt til verks, og litt tidligere! sa han.
Prorektor Wenche Jakobsen ved Universitetet i Tromsø lovte å ta med saken videre.

– Ansvaret ligger hos oss alle
– Vi har alle ansvar for at kvensk språk skal leve videre,  sa nestleder Trygg Jakola i Kainun kielitinka-Kvensk språkting  og i Norske kveners forbund -Ruijan kveeniliitto.
Han har ikke snakket kvensk til sine barn, men nå gjør han det med sitt barnebarn: Hver fredag tar de badstu i lag og snakker kvensk.
– Ansvaret for kvensk fordeles mange steder, sa leder i kvenforbundet, Hilja Huru.
Kvenforbundet har etterlyst en handlingsplan for kvensk fra departementet i mange år, uten at dette har ført til noe.

– Vi vil at kvensk skal være på det øverste vernenivå, noe som vil gi forpliktelser for staten. Når det gjelder infrastruktur, trenger vi jo alt! Men noe har skjedd og vi kan snart krysse av på lista i hvert fall to ting: Standardiseringen er kommet langt og om noen måneder vil den kvenske grammatikken komme ut i bokform. Neste store prosjektet er å få i gang språkreir. Vi er slitne, vi har jobba i mange år , men får lite midler, fortalte Huru.
Kvenforbundet skal bruke mye ressurser på å motivere medlemmene til å bruke språket. Terskelen skal være lav.
– Du trenger ikke å snakke perfekt, og vi skal ikke ha noe språkpoliti! Det arrangeres kvenske språkkafeer mange steder, det er gudstjenester, voksenopplæring og lesekurs. Høyt på ønskelista er radio- og tv-sendinger på kvensk!
Minoritetsspråkforsker Leena Huss minnet om at det er språkbrukeren selv som bestemmer.

– Staten kan ikke bestemme hvilket språk folk skal snakke. Det er viktig at alle engasjerer seg på sitt nivå, sa hun.

– Dette var jo ikke gravøl!
Nestleder Trygg Jakola i Kainun kielitinka-Kvensk språkting – og i kvenforbundet – fikk siste ordet.
– Da jeg kom hit i går, tenkte jeg: Kommer jeg til et gravøl? Men dette har ikke vært gravøl. Har jeg fått opplevelser? Ja. Ny kunnskap? Ja. Har dette seminaret gjort noe med mine holdninger? Ja. Det har vært god stemning. Kanskje er det det kvenske humøret? Vi vet ikke helt hva det er, men noe er det, funderte Jakola.

– Hva som kommer ut av dette seminaret, er en annen sak. Men i hvert fall har vi avtalt møte med kvenforbundet og universitetet, og det er jo en konkret resultat. Jeg gir seminaret terningkast fem! avsluttet Jakola.

 

Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no