Piirustus: Wilfred Hildonen
Samoten se oli ko TV:stä tuli perjantaikrimmi. Derrick. Silloin Muori antoi näytteliijöile särmilä hyvvii neuvoi.
Teksti: Maureen Bjerkan Olsen ja Arne Hauge
Kainuksi kääntäny: Eira Söderholm
Piirustus: Wilfred Hildonen
Sitte ko se alkoi sikkiihmään meitä kläppii, se Muori oli tasan myötä hommailemassa meiđän kansa. Se auttoi meitä vaikka missä, esimerkiksi spiuneeraamisessa. Ei se juuri maanu meiđän kansa Storfjelletin eli Lillefjelletin päälä eli maanu pitkälänsä plattingilla niin ko met Rexin kansa ko met spiuneerasima gelenderin alta. Ei, Muori auttoi meitä homman seuraavassa vaiheessa. Se auttoi meitä analyseeraahmaan tarkasti kaikki tieđot mitä kaupungin pikkuspiunit ensistä olthiin saahneet kovotuksi.
Esimerkiksi ko tulima kothiin agenttijahđista paljoitten eppäilyttääviitten piilinumeroitten kansa. Numerot met olima kovonheet silmät epäluulosta viirussa. Panima net ylös notiisikirhjaan, mikä meilä oli justhiin tätä varten, ja erittäinki panima merkkhiin viehraat piilit. Sitte laukoima notiisikirjan kansa suohraan kothiin Muorin tykö. Sillä oli näjet aivan uskomaton muisto, se muisti numerot, nimet ja vaikka mitä outtoo. Lyhykäisesti sannoin se muisti kohta kaiken.
Niin se muistiki sitte piilinumerot, telefooninumerot ja paikkoin ja ihmisten nimet. Homma meni sitte siihen laihiin ette meiđän kläppiin kauheessa vetheessä vieressä toivoissa ette saisima kiini pahanjuonissii agenttiita, Muori se kohenteli prillit ja tutki meiđän kokkoomat tieđot. Sitte se muisteli ketä numeroitten takana piilothiin, niin että lopuksi kirjan kaikki numerot olthiin selvilä ilman ette melkhein yhtäkhään vasituista konnaa olis löytyny.
Her er den norske fortellingen: Ho Mor
Se oli eriliikaisen soma ko Muori katteli jalkapalloo TV:stä. Siitä se tykkäs kauheen paljon, ja sillä siitä syntyi sama paljon ääntäki. Sitä lähti sekä Muorista ette TV:stä. Jalkapallokampin aikana Muori oli erinomhaisen virkku. Se istui omassa lempistoolissa ja hyppi ja poukkos ja kihisi jännityksestä ko hänen favorittilaaki pelas. Kuitenki jos joku likeni kuuđentoistameetterin rajjaa, silloin minusta näyttää ette se holvas siihen enämen voimaa ko enniimät niistä jokka TV:ssä hääräthiin ruuhomatan keskipaanala.
«Mitä tet siinä oikheen touhailetta?» Muori huusi. «Nyt pojat juoskaa!» se huusi.
Ja sitte se jakas virkkui ja hyväntahtoissii neuvoi minkä arvon ihmiset ymmärethiin vasta pörästäpäin.
«Älkää nukkuko.» «Ei tuo ole nuskapotku.» «Katto nyt, tuomari, mitä sielä tapahtuu.»
Muorin pojat olthiin Vookissa tunnetut ihmiset. Erittäinki Sigurd-eno, se oli jalkapallotuomari. Se oli kyllä helppo nähđä mitä lähtöö hänen tykästyminen oli, mie ajattelin ja riemuittin yhđessä Muorin kansa ko hänen laaki potkaisi pallon sishään.
«Voi perhana!» Muori huusi, jos vastustaaja sai moolin. Se ei ollu sama soma, mie ymmärsin, sillä ko sitte Muori oli muutaman aikkaa vaiti.
Samoten se oli ko TV:stä tuli perjantaikrimmi. Derrick. Silloin se antoi näytteliijöile särmilä hyvvii neuvoi.
«Kääny!» Muori saattoi huuttaat. «Ei, ei, älä nyt sinne mene!» «Älä sen pääle luota. Juokse! Sillä oon pistooli, juokse nyt voi herraton aika senthän!»
Eli jos murhanhimoisilla ihmisillä oli piđossa muita konstii:
«Ei! Älä nyt ihmhessä sitä juo. Sehän oon myrkkyä!»
Välhiin net totelthiin Muorii, toisin aijoin ei. Sitä net sitte saathiin kattuut.
«No niinpä niin, niinhän mi sanoin», Muori sanoi silloin. «Miksikäs että kuunehlet? Ittepä saatta kärsiä. Niin se oon asianlaita nyt», se sanoi.
Mie kysyin Muorilta kansa neuvoo koulun kansa. Vastauksista ei aina niin kovin paljon viisustunnu.
«Jos loistavan idean saanu ei ajattele nokko pitkäle, niin se saapi itte tehhä sen tehtävän», Muori viihsaanlaisesti sanoi. Puhheenparsi mille itte nyökkäs päätä ja pitkhään.
Muori lopulta joutui Vookin vanhoittenkothiin. Pytinki oli fiinilä näkymäpaikala liki kirkkoo ja kirkonmaata. Siinä liki oli kansa kaupungin pohjakoulu. Se oli ushein ette kävimä Muorin tykönä vanhoittenkođissa. Kesälä met kävelimmä, talvela otima sparkin. Mamma potki ja tyyräs ja mie istuin päälä.
Niin sitte Muori kuoli. Jäljelä olthiin tyhä mamma ja mie. Ja niin sitte mammaleki tuli lähtö. Jäljele jäin tyhä mie.
Monta vuotta jälkhiin mie huomasin ette mie olen kvääni. Mulla oon tuhanen kysymystä eikä melkhein yhtäkhään keneltä saattaisin kyssyyt. Muori oon poissa. Mamma oon poissa. Pappa oon vanhaa. Heti se olen tyhä mie jäljelä niistä kukka ennen asuthiin Larsjorda 1C:ssä. Mitä luuletta, oonko se yhtäkhään kuka hunteerailee kunka se oli olla mie, jälkhiin ko mieki olen poissa?
Mitä sitte tullee meiđän Herrhaama, se Muori uskoi melkhein kaiken. Se kävi Pelastusarmeassa, pelas sielä kitarii. Mammala oli arjet käđet täynä, tuskin kerkes kässii panna risthiin ette rukkoilis. Joko se pasas meitä sen ommii kläppii kotona eli sitte se pasas muitten kläppii. Ja sitte se oli myötä «ämpäribaletissa.» Sen hommana oli pestä semmoissii paikkoi ko hoteli, lastentaras, Pohjais-Norjan myyntilaaki, ja ihmisten paikkoi kansa.
Mutta ennen kaikkee mamma piti huolen sen omista. Vasta jälkhiin ko oli keriny päivän työistä ja ilta pimeni, sillä oli aikkaa rukkousta varten. Iltarukkousta. Iltarukkouksen se rukkoili aina läpi koko elämän. Silloin se rukkoili tasan muitten eđestä, ette muila olis assiit hyvin. Se opetti mulle omat rukkoukset, toinen oli semmoinen minkä laulethaan, ja toisen tyhä sanothaan ilman laulamatta. Ei meistä kumpikhaan, ei muori enkä mie, olheet mikhään ankarat kirkossakävviijät, mutta omat rukkoukset met kyllä osasimma. Met rukkoilimma niitten eđestä ketä met tunsima:
Hyvän yön rukkous
Laulu (yhđessä Muorin ja mamman kansa)
Rakas Jumala, hyvin oon mulla
Kiitos sanon ko kaiken sain sulta
Sie olet siivo ko musta tykkäät
Rakas Jumala, mua et saa jättäät
Piđäthän huolen pienistä ja raahvaista
Rakas oma Jumala, faarista ja muorista.
Hyvän yön rukkous
Sanoima (yhđessä mamman kansa)
Jumalani, aika oon silmät panna kiin
Mut’ kuitenki katton mie korkkeele taivhaissiin
Aleti turvassa mie olen sinun tykönä
Sie minun varjelet kaikesta vaarasta, synnistä
Ja ihanan turvan saan mie sinun enkelistä
Jeesuksen nimessä
Ota tutut kaikki sulle suohjaan
(tässä met sanoima nimet)
Ota sinne kansa meile viehraan
Aamen
Piirustus: Wilfred Hildonen
