Nuori mustarastas linttuin ruokkimispaikala lumimyrskyn jälkhiin. Jos se löyttää ruokkaa, se saattaa pärjätä talven Tromssassa asti. Kuva: Liisa Koivulehto
Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no
Mustarastas ja stääri oon melkkein samannäköiset. Stäärii käskethiin mustarasthaaksi vielä 1800-luvule asti. Mustarasthaala oon kuitenki pitempi pyrstö.
Koiras oon musta ja naaras oon ruskee. Nokka oon keltainen.
Rastas-sanan tunnethaan karjalassa (rassas), eestissä (rästas eli räästas) ja saamessa (rastes). Ruottiksi se oon trast.
Latinan kielelä mustarastas oon Turdus merula.
Mustarastas oon uusi laji pohjaisessa ja siksi siihen ei täälä liity vanhaata kansanperinnettä.
Eninosa tullee pohjaisheen aprillikuussa. Koiras markkeeraa reviirin laulula. Se triivastuu sekä mettässä ette urbaanissa miljöössä.
Mustarastas oon seppä imiteeraamhaan toissii linttui. Monet komponistit oon saanheet inspirasuunin sen laulusta.
Mustarastas oon Vesta-Agderin fylkinlintu, Ruottin kansalislintu ja Suomessa Uuđenmaan maakuntalintu. Suomessa sen rauhoitetthiin 1990-luvula.
Kalttiit: Kaisa Häkkinen: Linnun nimi (2003), Antero Järvinen: Maakuntalinnut (1995), Suomen sanojen alkuperä – Etymologinen sanakirja (2000) ja Wikipedia
Tullee vähän lunta. Kaunis ja luja linnunlaulu täyttää illan. Mutta mistä laulu tullee? Kuva: Liisa Koivulehto
