Myynyt heinää Norjaan 25 vuotta

ANBEFALT AV VETERINÆRINSTITUTTET: Norske veterinærmyndigheter anbefaler å importere høy og annet grovfôr fra Finland og Sverige, pga. liten risiko for smittsomme sykdommer. I 25 år har Atso Paavola fra Østerbotten forsynt Nord-Norge med høy. Høyet tørkes i et gedigent anlegg han har selv bygd på gården. Kuvat: Liisa Koivulehto

 

Tänäkin syksynä ja tulevana talvena Suomesta tuodaan Norjaan monta rekallista heinää. Noin viisikymmentä niistä tulee Pohjois-Pohjanmaalta.

 

Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no

 

Atso Paavola on myynyt heinää ja olkea Norjaan pian 25 vuotta. Eläkeikä alkaa painaa päälle, mutta yritykselle Atso Paavola Oy ei ole perhepiirissä jatkajaa.

– Ajatellen eteenkin norjalaisia asiakkaita, mutta myös kylämme heinäntuottajia, olisi surkeaa jos tämä toiminta pitäisi lopettaa vain siksi että vetäjä käy vanhaksi. Niin ei saa käydä. Olisikohan Ruijan Kaiun lukijoiden joukossa joku yrityshenkinen, joka haluaa satsata? Atso Paavola miettii.

– Kyllä neuvon alkuun ja olen apuna! hän lupaa.

Hyvät ja huonot vuodet

Paavolan heinäkauppa Norjaan on suurin piirtein yhtä vanhaa kuin Ruijan Kaikukin. Ostajia on Narvikista Kirkkoniemeen.

– Jääpolte vaivaa Norjassa usein, mutta sen painopiste vaihtelee vuosittain, hän toteaa.
Norjan eläinlääkintäviranomaiset suosittelevat, että heinää tuodaan nimenomaan Suomesta ja Ruotsista. Huonoina heinävuosina Norjan valtio jakaa runsaammin heinän tuontilisenssejä, jotta heinän puute voidaan korvata tuontierillä ja hinnat pidettyä kohtuudessa. Tänä vuonna Paavola sai tilauksia jo alkusyksystä. Pari kuormaa on mennyt joka viikko.

Heinää, olkea ja maatalouskoneita

Yrityksessä on kaksi toimialaa: Heinän ja oljen keräämisen, kuivaamisen ja Norjaan myynnin lisäksi Paavola on jo kymmenen vuotta tuonut Suomeen Tšekin maalla valmistettuja heinänkorjuukoneita ja on niiden jälleenmyyjä.
Toimialojen yhteinen liikevaihto on viime vuosina ollut 350 000 – 600 000 euroa.

– Aika paljon on keinuntaa, sillä tuontiheinän tarve Norjassa vaihtelee. Yksi perhe pärjää tällä kuitenkin hyvin, Paavola toteaa.
Kiinteistövälittäjä on arvioinut yrityksen sekä tuotantorakennusten, koneiden, omakotitalon ja maiden arvoksi reilut miljoona euroa.

– Yrityksen voi tietenkin myös jakaa: Yhteen osaan heinän kuivaaminen ja kauppaaminen ja toiseen osaan koneet.

Kuivuri on toiminnan runko

Aluksi hän osti heinää ympäri Pohjanmaata ja kauempaakin. Pitkiin matkoihin meni aikaa ja vaivaa eikä heinän laatu ollut toivotun tasaista.

– Pellolla kuivaaminen on epävarmaa ja siksi Mirja-vaimon kanssa nuorena rakentamastamme navetasta saimme muutostöillä ensimmäisen heinäkuivurin.

Navettakuivurikokeilu onnistui, ja muutaman vuoden päästä sen rinnalle nousi toinen ja isompi.

Vakaa asiakaskunta

Neljännesvuosisadan aikana olot ovat muuttuneet.

– Purkupaikkoja on vähemmän eli tiloja on vähemmän. Tilakoko on kuitenkin kasvanut eli kysyntä on pysynyt samana. Norjaan menee vuodessa viisikymmentä rekallista heinää, Paavola kertoo.

– Norjassa on monenlaista ruokittavaa: Hevosia, lampaita, vuohia ja lypsykarjaa. Hevostalleilla ei yleensä ole omaa heinätuotantoa eli on samat ostajat joka vuosi. Hevostalleja on Huippuvuorilla asti, Paavola kertoo.

Oljet Finnmarkslööppiin

Yksi erityinen asiakas on jo 15 vuoden ajan ollut koiravaljakkokilpailu Finnmarksløpet.

– Sinne menee joka vuosi kaksi rekallista olkea. He tilaavat kaksi tuhatta paalia jo kesällä. Lastit puretaan Alattiossa ja Kirkkoniemessä ja sieltä järjestäjät jakavat ne taukopaikoille moottorikelkoilla, Paavola kertoo.

– En ole koskaan käynyt katsomassa kilpailua, ei ole vain tullut sinne päin talvisin muuta asiaa.

Maatalouskoneet

Kymmenen vuotta sitten Paavola kävi isossa maatalousnäyttelyssä Tanskassa.
Sillä reissulla Paavola osti uuden heinänpöyhijän.

– Se on englantilainen kone, mutta niitä tehdään Rožmitalin kaupungissa Tšekissä. Kun kaupat oli tehty, edustaja sanoi minulle, että minä olen nyt Suomen edustaja ja myyjä! Käytiin sitten tehtaalla tekemässä sopimus.

Vaatii aitoa kiinnostusta

– Kuinka olet pärjännyt maailmalla ja tehnyt Norjaan kauppaa, kun englanti eikä tuo toinen kotimainenkaan ole hallussa?

– Olisihan se hyvä, jos voisin puhua asiakkaan kanssa samaa kieltä, mutta onneksi ruotsinkielinen Pohjanmaa on tässä lähellä ja siellä on riittänyt maataloutta ja kaupankäyntiä ymmärtäviä tulkkeja, Paavola sanoo.

– Mitä tällaisen yrityksen johtaminen vaatii?

– Kiinnostusta maaseutuun, maatalouden osaamista, kaupallista silmää ja että hallitsee kokonaisuutta, yksin tai kaveriyrittäjän kanssa. Ja että tykkää kuivan heinän tuoksusta! Atso Paavola tiivistää.